Myyttejä lasten ruoka-aineallergioista
Ei ole epäilystäkään siitä, että ruoka-aineallergiat ovat keskeinen aihe lasten terveydenhoidossa maailmanlaajuisesti, sillä ne heikentävät lapsen ja koko perheen elämänlaatua. Useissa perheissä lasten ruoka-ainellergioista kiertää kuitenkin erinäisiä myyttejä, jotka vaikeuttavat varhaista diagnosointia ja asianmukaista hoitoa.
Tästä syystä haluamme tänään puhua joistakin lasten ruoka-aineallergioihin liittyvistä väärinkäsityksistä. Tällä tavalla on mahdollista saavuttaa parempi lähestymistapa ja oppia tunnistamaan yleisimmät oireet. Tärkein suositus on tietenkin aina pyytää neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta.
Yleisiä myyttejä lasten ruoka-aineallergioista
Ruoka-aineallergioihin liittyvillä myyteillä on pitkät juuret. Ne saivat alkunsa termin väärinkäytöstä. Termin “ruoka-aineallergia” alle ryhmitellään monia ruoan aiheuttamiin haittareaktioihin liittyviä häiriöitä, vaikka ne kaikki eivät tosiasiassa ole ruoka-aineallergioita. Käydäänpä nyt läpi ja kumotaan yleisimpiä myyttejä lasten ruoka-aineallergioista.
1. Mikä tahansa epämukavuus syömisen jälkeen merkitsee ruoka-aineallergiaa
Väärin. Yksi yleisimmistä virheistä koskien lasten ruoka-aineallergioita on sekoittaa ne ruokaintoleransseihin. JAMA Network Open -lehden tutkimuksen mukaan intoleranssit ovat kuitenkin haittareaktioita, jotka eivät ole immuunivälitteisiä, toisin kuin ruoka-aineallergiat.
Ruoka-aineallergia on immuunivälitteinen, se laukeaa ruoka-aineelle altistumisen jälkeen ja katoaa sen puuttuessa. Immuunivaste voi olla humoraalinen tai soluvälitteinen.
Ruokaintoleranssi taas johtuu entsyymien puutteesta, kuten laktoosi- tai fruktoosi-intoleranssissa, tai farmakologisesta vaikutuksesta. Toisinaan ilmiölle ei löydy elimellistä selitystä.
2. Lapset perivät vanhempiensa allergiat
Tämä ei pidä täysin paikkaansa. Europe PMC -arkistossa vuonna 2018 julkaistussa artikkelissa viitataan siihen, että kaikki allergiat eivät ole perinnöllisiä, koska myös ympäristötekijät vaikuttavat niiden puhkeamiseen.
Lapselle voi siis kehittyä ruoka-aineallergia, vaikka vanhemmilla ei sellaista olisikaan. Vastaavasti lapselle ei välttämättä puhkea allergiaa, vaikka vanhemmilla olisi jokin ruoka-aineallergia.
3. Varhainen altistuminen ruoka-allergeeneille voi aiheuttaa allergian
Väärin. Sitä vastoin nykyiset ohjeet viittaavat siihen, että imeväisikäisten varhainen altistaminen eri ruoka-aineille voi olla hyödyllistä. New England Journal of Medicine -lehden tutkimuksen mukaan maapähkinöille altistuminen voi vähentää allergioiden ilmaantuvuutta lapsilla, joilla on suuri riski saada niitä.
4. “Pieni määrä” allergisoivaa ruokaa ei ole haitaksi
Väärin. On paha virhe sivuuttaa tietyn ruoan syömisen jälkeen ilmenevät oireet, olivatpa ne kuinka vähäisiä tahansa. Seuraava altistus kyseiselle ruoka-aineelle saattaa hyvinkin laukaista pahemman tai jopa hengenvaarallisen allergisen reaktion. Reaktio voi puhjeta jopa ruoka-ainetta koskettamalla tai hengittämällä.
5. Ruoka-aineallergiat ovat aina vakavia
Tämä ei ole totta. Vaikka ruoka-aineallergiat voivat olla vaikeita ja jopa hengenvaarallisia, kaikki reaktiot eivät ole anafylaktisia. Nutrition Research -lehdessä julkaistussa ruoka-aineallergioiden diagnosointia ja hoitoa koskevassa oppaassa mainitaan, että reaktiot ovat hyvin erilaisia riippuen useista tekijöistä.
6. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä allergeeni tulee poistaa ruokavaliosta
Tämä ei ole paras hoitomuoto. Jos ruoka-aine poistetaan kokonaan, se voi haitata allergiatestejä ja siten diagnoosia. Allergologi on paras ammattilainen päättämään, pitääkö ruoka-aine poistaa ruokavaliosta vai ei. Poistamisen ollessa aiheellista allergologi kertoo myös, kuinka se tehdään.
Toisaalta meidän vanhempien on osattava tunnistaa ruoka-aineallergioiden yleiset oireet ja oltava sekoittamatta niitä ruokaintoleranssien oireisiin. Näin autamme terveydenhuollon ammattilaista diagnoosin tekemisessä.
Kuinka ruoka-aineallergia ilmenee?
Yleisimpiä ruoka-aineallergian aiheuttamia reaktioita ovat kutiseva nokkosihottuma ja ihon turvotus. Näitä ilmenee 70–80 %:ssa tapauksista tunnin kuluessa ruoan nauttimisesta.
Näihin iho-oireisiin liittyy hengitystieoireita, kuten rinokonjunktiviitti ja bronkospasmi. Myös pahoinvointia, oksentelua, ripulia, vatsakipua ja verenpaineen laskua voi esiintyä.
Yksi yleinen oire on oraalinen allergiaoireyhtymä (OAS), jolle on ominaista kutina ja kihelmöinti suussa ja nielussa. Myös suun ympärys voi kutista.
Jos huomaan lapsellani ruoka-aineallergian oireita, mitä minun tulee tehdä?
Ensimmäiseksi tulee keskustella lastenlääkärin kanssa, varsinkin jos allerginen reaktio on päällä. Tämä auttaa diagnoosin tekemisessä. Jos lastenlääkäri katsoo sen tarpeelliseksi, ota yhteyttä allergologiin.
Akuutin reaktion pysäyttämisessä käytetään antihistamiineja ja vaikeimmissa tapauksissa muita lääkärin määräämiä lääkkeitä. Esimerkiksi anafylaksiatapauksissa ruiskeena annettava adrenaliini on ensisijainen hoitomuoto.
Allergisoiva ruoka-aine tulee tunnistaa ja sitä tulee välttää. Lue myös tarkoin elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ja tutustu huolellisesti reseptien ainesosiin syödessäsi muualla kuin kotona.
Miksi on tärkeää kumota lasten ruoka-aineallergioita koskevat myytit?
Ruoka-aineallergia on terveysongelma, johon terveydenhuollon ammattilaisen tulee puuttua. On tärkeää olla sekoittamatta ruoka-aineallergiaa ruokaintoleranssiin, sillä lähestymistapa on erilainen.
Perheen väärät uskomukset allergioista voivat hämmentää ja vaikeuttaa allergian oikea-aikaista hoitoa. Kun ammattilainen tunnistaa allergisoivan ruoka-aineen, hän neuvoo, kuinka se poistetaan ruokavaliosta kokonaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Boyce, J. A., Assa’ad, A., Burks, A. W., Jones, S. M., Sampson, H. A., Wood, R. A., Plaut, M., Cooper, S. F., Fenton, M. J., Arshad, S. H., Bahna, S. L., Beck, L. A., Byrd-Bredbenner, C., Camargo, C. A., Jr, Eichenfield, L., Furuta, G. T., Hanifin, J. M., Jones, C., Kraft, M., Levy, B. D., … Schwaninger, J. M. (2011). Guidelines for the diagnosis and management of food allergy in the United States: summary of the NIAID-sponsored expert panel report. Nutrition research (New York, N.Y.), 31(1), 61–75. https://doi.org/10.1016/j.nutres.2011.01.001
- Carter, C.A., Frischmeyer-Guerrerio, P.A. (2018). The Genetics of Food Allergy. Curr Allergy Asthma Rep 18, 2, https://doi.org/10.1007/s11882-018-0756-z
- Du Toit, G., Roberts, G., Sayre, P. H., Bahnson, H. T., Radulovic, S., Santos, A. F., Brough, H. A., Phippard, D., Basting, M., Feeney, M., Turcanu, V., Sever, M. L., Gomez Lorenzo, M., Plaut, M., Lack, G., & LEAP Study Team (2015). Randomized trial of peanut consumption in infants at risk for peanut allergy. The New England journal of medicine, 372(9), 803–813. https://doi.org/10.1056/NEJMoa1414850
- Gupta RS, Warren CM, Smith BM, et al. (2019). Prevalence and Severity of Food Allergies Among US Adults. JAMA Netw Open;2(1):e185630. doi:10.1001/jamanetworkopen.2018.5630
