Assertiivisuus ja rajojen asettaminen lapselle

Tässä artikkelissa puhumme assertiivisuudesta sekä rajojen asettamisen merkityksestä erilaisissa ihmissuhteissa.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Equipo Editorial

Viimeisin päivitys: 05 syyskuuta, 2020

Assertiivisuus on piirre, josta on kenelle tahansa ihmiselle monia hyötyjä. Vanhemmille se on eittämättä erinomainen työkalu esimerkiksi lasten kiukkukohtausten ja riitojen hetkellä. Ei-sanan käyttäminen lasten kanssa on kaksiteräinen miekka. Jos äiti tai isä on liian rento tai salliva, lapsi saattaa ajatella, että tämä on hänen vallassaan ja manipuloitavissa. Se, että vanhempi menettää auktoriteettinsa, ei palvele ketään. Toisaalta myöskään liian ankara tai kontrolloiva käytös ei ole hyväksi. Jos vanhempi vastaa lapselle “ei” jo ennen kuin tämä on saanut lauseensa loppuun, lapsi saattaa kokea tarvetta kapinoida ja käyttäytyä huonosti.

Mitä assertiivisuus tarkoittaa?

Assertiivisuudella, joka on ihmiselle monin tavoin tärkeä ominaisuus, tarkoitetaan tietynlaista jämäkkyyttä, vakuuttavuutta ja itseensä luottamista. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että henkilö pitää kiinni omista oikeuksistaan, mutta huomioi kuitenkin myös toisten oikeudet, mielipiteet, toiveet ja tarpeet. Assertiivisuus-termi juontaa juurensa englannin kielen to assert -verbistä, joka tarkoittaa muun muassa väittämistä, vakuuttamista ja puolustamista.

Olipa kyse sosiaalisista tai työhön liittyvistä tilanteista, osaamalla ja uskaltamalla kieltäytyä liikaa vaativista tai jopa hyväksikäyttävistä pyynnöistä, henkilö välttyy ei-toivotuilta tilanteilta. Tämä voi ehkäistä stressiä, ahdistusta ja turhautumista, jota henkilö muuten kokisi tehdessään asioita, joita ei halua tehdä. Assertiivisuus auttaa välttämään vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia ja kärsivällisyyden menettämistä sekä elämään elämää tasapainoisemmalla ja rennommalla tavalla.

Vaikka assertiivisuus vaikuttaa yksinkertaiselta asialta, se ei sitä aina käytännössä ole, eikä iso osa ihmisistä ole niin assertiivisia kuin heidän olisi hyvä olla. Myös vanhempien tulisi olla assertiivisia lapsilleen puhuessaan, mikä voi toisinaan olla haastavaa. Lapset tarvitsevat tiettyjä sääntöjä ja rajoja ollakseen onnellisia ja turvassa. Liiallisen sallivuuden kasvatuksessa tiedetään voivan aiheuttaa lapselle erilaisia ongelmia.

Assertiivisuus vaatii tasapainoa

Jos sanoisimme kaikkeen “ei” ja olisimme aina kaikkea vastaan, maailma olisi ikävä paikka elää. Tasapainon löytäminen onkin kaiken A ja O. Assertiivisuus tarkoittaa sen ymmärtämistä, koska kannattaa antaa periksi ja koska olla jämäkkä ja pitää kiinni omasta kannastaan. Jokaisen on opittava tunnistamaan, mikä on reilua ja mikä ei.

Kaikki tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Alla on muutama vinkki vanhemmille niitä hetkiä varten, kun lapsen kanssa täytyy käydä neuvotteluja erilaisista syistä.

• Aloita keskustelu. On hyödytöntä juuttua omiin näkemyksiin ajattelematta toisen tarpeita. Sinun täytyy kuunnella toista ja nähdä asiat myös hänen näkökulmastaan.
• Opettele selittämään. Opettele ilmaisemaan oma näkökantasi ja argumenttisi mahdollisimman selkeästi. Riitelemisessä pelkän riitelemisen tähden ei ole mitään järkeä. Kun päätöksellesi on hyvä syy, jonka kerrot myös lapselle, hän ymmärtää sinua – jos ei juuri siinä hetkessä, ainakin myöhemmin.
• Pidä kiinni näkökannastasi. Jos olet vakuuttunut olevasi oikeassa tai tehneesi oikean päätöksen, eikä mielesi muutu, puolusta näkökantaasi. Jos annat periksi, lapsi olettaa, että olet manipuloitavissa ja altis vaikutteille. Hän saattaa käyttää tätä sinua vastaan, kun siihen tulee mahdollisuus. Älä myöskään epäile itseäsi, sillä äänensävysi ja eleidesi tulisi tukea sanojasi.
• Ole proaktiivinen. Asemasi säilyttämisen lisäksi voit tarjota lapselle vaihtoehtoja omille ajatuksillesi, kunhan ne sopivat tarkoitukseen. Näin saavutatte toivottavasti hyvän kompromissin, jolla vältetään riitely.

Mistä assertiivisuuden puute voi johtua?

Assertiivisuus ja itsetunto liittyvät läheisesti toisiinsa. Monet ajattelevat, että jos henkilö on varma itsestään, hän pystyy kommunikoimaan ajatuksensa ja päätöksensä suoraan ja epäröimättä. Tämä pitääkin usein paikkansa, mutta ei kaikissa tapauksissa. Henkilö ei välttämättä pidä kiinni kannastaan tai asemastaan, koska ei usko ansaitsevansa sitä. Tämän seurauksena muut eivät kunnioita häntä, mikä näkyy heikentyvänä itsetuntona, ja tällöin noidankehä onkin valmis.

Siinä ei ole mitään vikaa, että haluaa miellyttää muita ja olla pidetty, mutta tätä ei saa viedä niin pitkälle, että käytös kääntyy itseä vastaan. Esimerkiksi vanhempien ei pitäisi yrittää voittaa lasta puolelleen antamalla kaikessa periksi ja jättämällä asettamatta rajoja ja sääntöjä. On syytä painottaa, että tärkeintä on olla aina rauhallinen ja kunnioittava ja olla valmis avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa.