Miten liian ankarat vanhemmat vaikuttavat lapseen?

18 heinäkuu, 2020
Vanhempien on hyvä ohjata lastaan sekä hallita jonkin verran tämän harrastuksia ja aktiviteetteja. Jos vanhemmilla on kuitenkin lasta kohtaan liian paljon vaatimuksia, on siitä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jokainen – ja etenkin jokainen vanhempi – tietää, että lapsen kasvattaminen ei ole helppo tehtävä. Liian sallivat vanhemmat saavat usein osakseen kritiikkiä, mutta myöskään liian ankara asennoituminen kasvatukseen ei ole oikea ratkaisu. Kumpikin ääripää – kaiken salliminen tai aivan liikaa vaatiminen – on vahingollinen lapselle. Liian ankarat vanhemmat painostavat lastaan liikaa olemaan tottelevainen, kohtelias ja fiksu – toisin sanoen täydellinen.

Ankara vanhemmuus ilmenee monin tavoin. Esimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa lapsi saa kokeesta arvosanaksi 8+. Vanhemmat rankaisevat lasta, jotta tämä saisi seuraavalla kerralla paremman arvosanan. Lapsen saadessa seuraavasta kokeesta arvosanan 10-, toruvat vanhemmat häntä, koska arvosana ei ole täysi 10.

Mistä liian ankara vanhemmuus johtuu?

Lastaan kohtaan liian ankarat ja vaativat vanhemmat harjoittavat autoritaarista kasvatustyyliä. Tällöin vanhemmat ovat hyvin joustamattomia sen suhteen, mitä odottavat lapseltaan. Heillä on tarve kontrolloida jokaista lapsen elämänaluetta pyrkiäkseen varmistamaan, että lapsi saavuttaa tavoitteensa.

Mahdollinen ratkaisu

Terveempi lähestymistapa olisi sellainen, jossa vanhemmat ja lapsi yhdessä sopivat siitä, mitä lapselta odotetaan. Tällöin lopputulos on paljon positiivisempi, ja vältytään liiallisilta lapseen kohdistuneilta vaatimuksilta. Lisäksi kun vanhemmat jatkuvasti muistuttavat lastaan, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi, voi se johtaa jonkin asteiseen riippuvuussuhteeseen.

Liian ankarat vanhemmat vaativat lapseltaan liikaa

Aikuisena liian ankaran vanhemmuuden alla kasvaneet lapset kokevat vaikeuksia elämän perustaidoissa ja autonomiassa. Hän ei osaa tehdä päätöksiään itsenäisesti, mikä vaikuttaa vahvasti hänen arkeensa. Kun lapselta vaaditaan liikoja, eikä lapsi pysty toteuttamaan vanhempiensa odotuksia, lapsesta voi tulla täysin epävarma itsestään.

Liian ankarilla vanhemmilla on taipumusta olla joustamattomia odotustensa suhteen. Heistä tuntuu, että heidän tulee kontrolloida lapsensa jokaista elämänaluetta pyrkiäkseen varmistamaan, että lapsi saavuttaa tavoitteensa.

Miten liian ankarat vanhemmat vaikuttavat lapseen?

Liian ankaran kasvatuksen saaneilla lapsilla voi ilmetä muun muassa seuraavanlaisia piirteitä.

Perfektionismi

Tämä riippuu vanhemman luonteesta sekä lapsen persoonallisuudesta ja kyvyistä. Jotkut lapset kykenevät vastaamaan vanhempiensa odotuksiin optimaalisin suorituksin. Tällainen lapsi saattaa omaksua samankaltaisen persoonallisuuden kuin vanhempansakin. Toisin sanoen, myös lapsesta kasvaa vaativa ja täydellisyyteen pyrkivä. Lapsi pyrkii saavuttamaan saman suoritustason, kuin mitä vanhemmat hänelle ovat asettaneet.

Epävarmuus

Monesti vanhemmat asettavat lapselleen liian korkeita vaatimuksia. Kun lapsi ei täytäkään näitä odotuksia, hän muuttuu turhautuneeksi, kapinalliseksi ja turtuneeksi. Kaikki tämä kertoo lapsen epävarmuudesta, riippuvuudesta, alhaisesta itsetunnosta sekä alttiudesta ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen aikuisuudessa.

Mitä mieltä ovat asiantuntijat?

Asiantuntijoiden mukaan liiallinen ankaruus lapsiaan kohtaan on on hyvin yleinen ongelma vanhempien – etenkin korkeasti koulutettujen – keskuudessa. Tänä päivänä useimmat vanhemmat haluavat, että lapsensa saa hyvän koulutuksen, ovat kilpailunhaluisia sekä loistavat opinnoissaan.

Usein on kuitenkin niin, että vanhemmat asettavat lapselleen näitä vaatimuksia ymmärtämättä, että lapsi ei niihin kaikkiin pysty vastaamaan. On myös tapauksia, joissa vanhemmat asettavat lapselleen tiukkoja vaatimuksia edes kysymättä lapseltaan, mitä hän oikeasti itse haluaa elämältään.

Sen lisäksi, että korkeasti koulutetut ovat taipuvaisia olemaan liian ankaria lapsiaan kohtaan, he saattavat olla myös vaativia lapsen kotitöiden, urheiluharrastusten ja perheen toimintaan osallistumisen suhteen.

Miten liian ankarat vanhemmat vaikuttavat lapseen?

Kuinka saavuttaa rauha vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa?

Liialliset vaatimukset aiheuttavat lapsessa traumoja ja stressiä. Lapsen mennessä lukioon tai korkeakouluun, hän ei välttämättä halua sitoutua niihin enää täysin, minkä ansiosta arvosanat laskevat. Jotkut nuoret saattavat jopa jättää koulunkäynnin täysin kesken, koska he ovat väsyneet olemaan liiallisen paineen alla.

Kun liian ankarat vanhemmat eivät ota lapsen omia toiveita huomioon, saattavat he lisäksi estää lapsen tunteita.

Seuraavaksi esittelemme vinkkejä, jotka auttavat sinua olemaan vähemmän vaativa lastasi kohtaan:

  • Vietä lapsesi kanssa laatuaikaa ja keskustelkaa hänen päivästään.
  • Ota selvää, mistä lapsesi on kiinnostunut, mitä hän haluaisi harrastaa, mikä on hänen lempi urheilulajinsa jne.
  • Kannusta ja motivoi lastasi tarvittaessa.
  • Jos lapsellasi ei ole tavoitteita, ohjaa häntä löytämään mielenkiinnon kohteiden mukaisen tavoitteen.
  • Osoita lapselle kiintymystäsi.
  • Onnittele lastasi onnistumisista. Jos lapsella ilmenee hankaluuksia, kannusta häntä jatkamaan yrittämistä.

Ajan myötä tulet huomaamaan, että lapsen elämän kontrollointi ei tuota toivomiasi tuloksia. Useimmiten rakkauden ja hellyyden osoitukset ovat parhaat menetelmät kasvattaa onnellinen ja menestynyt lapsi.

  • Manuel, J., García-Linares, M. C., & Casanova-Arias, P. F. (2014). Relaciones entre estilos educativos parentales y agresividad en adolescentes. Electronic Journal of Research in Educational Psychology, 12(1), 147-170. https://www.redalyc.org/pdf/2931/293130506007.pdf
  • Jiménez, M. (2010). Estilos educativos parentales. Recuperado de http://www. juntadeandalucia. es/educacion/webportal/ishareservlet/content/bfbb12cc-abc8-489e-8876-dd5de0551052. http://www.fapacealmeria.es/wp-content/uploads/2016/12/ESTILOS-EDUCATIVOS.pdf
  • Torío López, Susana, Peña Calvo, José Vicente Y Rodríguez Menéndez, Ma del Carmen. (2008) Estilos educativos parentales. Revisión bibliográfica y reformulación teórica. Teoría de la educación. Revista interuniversitaria.
  • Raya, A. F., Pino, M. J., & Herruzo, J. (2009). La agresividad en la infancia: el estilo de crianza parental como factor relacionado. European Journal of Education and Psychology, 2(3), 211-222. https://www.redalyc.org/pdf/1293/129312574004.pdf