Äidinrakkaus tyttären silmin
Monet artikkeleistamme kertovat äitiydestä, mutta tällä kertaa haluamme puhua siitä, miten äidinrakkaus ilmenee tyttären silmin. Seuraava tarina on peräisin toimituksemme jäseneltä, joka halusi jakaa tarinansa kaikkien kanssa – myös heidän, jotka eivät ole äitejä.
Äidinrakkaus tyttären silmin
Kevät 2017
Kun nousimme kumppanini kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä linja-autoon, olimme kummatkin vasta parikymppisiä. Linja-autossa oli niin paljon ihmisiä, että vain minä sain istumapaikan. Poikaystäväni jäi seisomaan niin lähelle kuin vain tungoksessa oli mahdollista.
Minun edessä istui nainen sylissään suutaan mutristava vauva, joka näytti siltä, että alkaisi kohta itkeä. Katsoin vauvaa silmiin ja huomasin, kuinka hänen katseensa seurasi minua. Tein vauvalle hassuja ilmeitä, joille hän alkoi nauraa.
Linja-autoon tuli lisää ihmisiä, ja eräälle annoin oman istumapaikkani, mutta seisoin edelleen lähellä vauvaa. Pidin käsissäni takkia, jonka hupussa oli karvareunus, jolla nauratin vauvaa. Tein hupunkauluksesta pehmolelua muistuttavan otuksen, jolla viihdytin pienokaista.
Hellävaraisesti kosketin itsetekemälläni koirankaltaisella lelulla vauvan poskea ja sanoin “Hau hau!” ja vauva vain nauraa kikatti.
Vauvan äiti oli ilahtunut eleestäni ja kiitti minua siitä. Ehkäpä hän kiitti minua myös siitä, ettei alkuun suutaan mutristava vauva alkanutkaan itkemään. Minä kiitin naista siitä, että sain jakaa kauniin hetken hänen vauvansa kanssa.
Huomasin naisen olevan onnellinen, mutta väsynyt. Tiesin kuitenkin, että hän on varmasti hyvä äiti.
Kuulin, kuinka monet linja-autossa matkaavat kuiskivat, että minusta tulee vielä hyvä äiti. Olin samaa mieltä, vaikkakaan silloin en vielä ajatellutkaan hankkivani lapsia.
Nousimme poikaystäväni kanssa linja-autosta. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan.
Pian poikaystäväni kuitenkin kääntyi ja sanoi hymyillen: “Vaikka minä en halua lapsia, pitää minun myöntää, että sinusta tulisi hyvä äiti. Näytät tulevan hyvin juttuun lasten kanssa, ja he sinun kanssasi.”
Jatkoimme matkaamme. Vaikka pidänkin lapsista paljon, en kuitenkaan osaa ajatella itseäni äitinä. Poikaystäväni vain nauroi ja jatkoi matkaansa.
Käsitykseni äidinrakkaudesta
Muistan, kuinka oma äitini usein sanoi, että hän on syntynyt äidiksi. Hän kertoi, että maailmassa ei ole mitään muuta, mitä hän rakastaisi enemmän kuin omia lapsiaan. Että ei ole olemassa mitään, mikä tekisi hänet tyytyväisemmäksi, kuin se, että omat lapset voittavat vastaan tulevia haasteita.
Äitini kertoi, että hän on niin ylpeä, ja että hän tuntee itsensä kokonaiseksi, koska saa jakaa tuntemaansa rakkautta.
Äidinrakkaus voi olla monin tavoin inspiroivaa.
Toisin kuin äitini, monet ihmiset uskovat, että nainen ei välttämättä ole syntynyt äidiksi. Tiedän, että myös tämä on totta.
Tästäkin huolimatta uskon äitiäni. Hänen äänensä vakuuttaa minut siitä, että hänet valtaa onnellisuuden tunne, ja uskon sen ilman sanojakin. Näen sen myös silloin, kun hän sanoo sen itselleen hiljaa, näen sen vain hänen hymystään.
Tällä tarinalla ei ole mitään tekemistä oman äitiyteni kanssa, vaan sen kanssa, miten itse olen kokenut äidinrakkauden elämässäni.
28 vuoden iässä tiedän vain sen, kuinka olla tytär.
Äitini on aina ollut poikkeuksellinen minun ja sisarusteni kanssa. Hän on ollut meille aina hyvä ja osoittanut meitä kohtaan ehdotonta rakkauttaan.
Kasvoin nähden, kuinka äitini rakasti minun, veljeni ja muiden perheenjäsenten lisäksi myös muita ihmisiä.
Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni
Äitini ansiosta olen tuntenut oloni rakastetuksi ja oppinut myös jakamaan rakkautta.
Olen parhaillaan viiden lapsen täti, ja monesti olen saanut viettää heidän kanssaan aikaa, hoitaa ja rakastaa heitä kuin omia lapsiani.
Kun näen vauvan, oli se sitten linja-autossa, kadulla tai muussa julkisessa tilassa, muistan kuinka kauniin esimerkin rakkaudesta olen saanut omalta äidiltäni.
Suurin lahja – niiden monien muiden arvokkaiden lahjojen joukosta -, jonka äidiltäni olen saanut, on kyky olla yhteydessä lapsen kanssa. Se välitön inspiraatio ja vain tämä hetki.
Olen vahingossa oppinut äitiyttä
Jos jonakin päivänä haluankin tulla äidiksi, tiedän, että pystyn rakastamaan lapsiani enemmän kuin mitään muuta.
Siihen asti voin löytää yhteyden muiden lasten kanssa katseella tai puhtaalla ja vilpittömällä eleellä. Aina kantaen mukanani kykyä, tai pikemminkin lahjaa rakastaa.
Jos minusta ei tule äitiä, olen tyytyväinen siitä, kuinka paljon olen saanut nauttia äitini tuntemaa rakkautta minua kohtaan.
Kiitos äiti – tänään, huomenna ja ikuisesti
Ennen kaikkea haluan kiittää sinua siitä, että olet kasvattanut sydämeni kokoa rakkaudellasi minua kohtaan.
Jos jotain jäi sanomatta, minun pitää kirjoittaa sinusta vielä lisää.