Valitsemmeko kumppaniksemme vanhempamme kaltaisen ihmisen?

On selvää, että mieltymyksillämme on suuri rooli kumppanin valinnassa. Jotkut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että päätökseen vaikuttaa paljon myös se, millaisen esimerkin olemme saaneet vanhemmiltamme.

Ihminen viettää tavallisesti kriittisimmät kasvu- ja kehitysvaiheensa vanhempiensa kanssa. Vanhempien esimerkki on lapsille äärimmäisen tärkeä, ja lapset ja nuoret saavat myös suurimmat romanttisia ihmissuhteita koskevat vaikuttimensa kotoaan. Johtaako tämä myös siihen, että valitsemme kumppaniksemme vanhempamme kaltaisen ihmisen?

Emotionaalisen ympäristön vaikutus

Ihminen ohjaa tunteitaan oppimansa ja kasvatuksensa perusteella, mikä on yksi selittävä tekijä kumppanin valinnassa. Ihminen saattaa valita elämänkumppanikseen henkilön, jolla on paljon samankaltaisia luonteenpiirteitä ja ulkoisia ominaisuuksia kuin jommallakummalla hänen vanhemmistaan. Moni ihastuu ihmiseen, joka käyttäytyy jollain osa-alueella samoin kuin oma vanhempi. Tällainen valinta tapahtuu täysin tiedostamatta.

Tämä ei tarkoita, että ihminen tuntisi vetoa omaa vanhempaansa kohtaan, vaan kyse on ennemminkin tietyistä tavoista ja kasvatuksesta. Kun lapsi tai nuori näkee vanhempansa tekevän tietyn asian tietyllä tavalla, hän alkaa jäljitellä tätä toimintaa, koska ajattelee sen olevan oikea tapa toimia. Kyse on vanhempien esimerkin seuraamisesta ja tuttujen kaavojen toistamisesta.

Kestävät parisuhteet esimerkkinä

Se, että ihminen kasvaa ympäristössä, jossa vanhemmat elävät terveessä parisuhteessa, johon kuuluu molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta, ajaa myös hänet etsimään samankaltaista parisuhdetta. Nuoren lapsen mielessä romanttiset ajatukset ovat vielä kaukaisia ja usein jopa epämiellyttäviä. Kasvaessaan lapsi alkaa kuitenkin ymmärtää voivansa käyttää vanhempiensa esimerkkinä omana oppaanaan.

Samalla tavoin on tärkeää, että lapsi ei joudu todistamaan vanhempiensa riitelyä. Lapsuuden aikainen vanhempien negatiivinen esimerkki voi vaikuttaa henkilön tulevaisuuden päätöksiin. Aikuisena henkilö voi etsiä keinoja parantaa vanhempiensa epäterveen suhteen aiheuttamaa kipua ja haavoja sekä päätyä itse epäterveeseen parisuhteeseen.

Miksi valitsemme kumppaniksimme vanhempamme kaltaisen ihmisen?

Tieteellisten tutkimusten mukaan on tilastollisesti todennäköistä, että yksilön ihannekumppanin piirteisiin lukeutuu samoja piirteitä, joita hänen vanhemmillaan on. Asiantuntijat vahvistavat, että pariskunnan osapuolten geneettisen materiaalin välillä ilmenee yhtäläisyyksiä. Mahdollisten tieteellisten seikkojen lisäksi tulee myös analysoida ja ymmärtää lapsen kasvatukseen liittyviä tekijöitä, sillä ne ovat yksi syy kumppanin valinnan taustalla.

Elämä perustuu rakkauteen ja kunnioitukseen

On olemassa yksi vallitseva syy siihen, miksi valitsemme kumppaniksemme vanhempamme kaltaisen ihmisen. Jos henkilö on saanut aina todistaa vanhempiensa onnellista, rakkauden ja kiintymyksen täytteistä yhteiselämää, hän haluaa löytää itselleen samanlaisen onnen.

Kun lapsi saa vanhemmiltaan rakkautta ja hellyyttä pienestä pitäen, vallitsee hänen ja vanhempien välillä vahva yhteys. Jos vanhemmat lisäksi tarjoavat turvallisen kodin ja täyttävät lapsen perustarpeet, on täysin loogista, että ne toimivat seurattavana esimerkkinä myöhemmin lapsen elämässä. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja rakastuu, hän etsii tiedostamattaan kumppanin, joka täyttää tämän saman roolin. Miksi näin tapahtuu? Henkilö kokee, että kumppani ei satuta häntä, koska hän perustaa päätöksensä tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

Ihanteellinen kumppani

Ihannekumppanin ei tarvitse näyttää fyysisesti henkilön vanhemmalta, vaan tärkeää on se, että tällä on samankaltainen elämänasenne ja käyttäytymistavat. Tässä mielessä vetovoima kumppaniin perustuu psykologisiin samankaltaisuuksiin kumppanin ja oman vanhemman tai vanhempien välillä. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta joka tapauksessa on tärkeää valita kumppani, joka sopii omaan persoonallisuuteen ja elämäntyyliin, vaikka tämä valinta tapahtuisikin tiedostamatta.