"Olemme vanhempia, mutta myös pariskunta"

Sinä ja minä olemme saaneet maailman parhaan lahjan: vauvamme. Sen lisäksi, että olemme uusia vanhempia, olemme kuitenkin edelleen pariskunta. Olemme kaksi kolmeksi muuttuneina. Kaksi ihmistä, jotka jatkavat yksityisten katseiden vaihtamista ja jotka elävät yhä kumppanuudessa kosketuksen ja sen tietoisuuden kera, että ollaan siirrytty uuteen vaiheeseen – suurempaan, intensiivisempään ja ennen kaikkea erilaiseen vaiheeseen.

Mitä tulee pariskunnan romanttiseen suhteeseen ja lastensaantiin, on hyvin todennäköistä löytää useita kirjoja ja artikkeleita, jotka selitttävät kuinka tulee päästä sopuun lapsen kasvatuksesta tai kuinka tulee kohdata “tyhjän pesän syndrooma” yhdessä sitten, kun lapset ovat valmiita lähtemään kotoa.

Mutta… Mitä sitten tapahtuu entiselle parisuhteelle? Mitä tapahtuu siinä intiimissä ja yksityisessä tilassa, jossa vauva saa alkunsa ja joka ei jollakin tapaa enää ole sama kuin ennen lasta?

Halusimmepa muutosta tai emme, sekä isä että äiti joutuvat käymään läpi pienen sisäisen vallankumouksen, ja siinä ilmaantuvat uudet roolit ja uudet vastuut, jotka sitten vaikuttavat tietysti kumppaneiden väliseen suhteeseen.

Tänään haluammekin Äitiyden Ihme -blogissa pohtia vaihteeksi tätä aihetta, eli pariskunnan keskenäistä elämää sen jälkeen, kun vauva tulee kuviohin.

Meitä on nyt kolme – kun parisuhde kasvaa kaikessa mielessä

Monesti saattaa tähän liittyen kuulla puhuttavan pienestä kriisistä, uusista rooleista ja jopa ristiriitaisista tunteista. Viime vuosikymmeniin asti todettiin usein, että on tavallista että isä tuntee olonsa “syrjäytetyksi”, sillä vauvan intiimi riippuvuus äidistä jättää isähahmon sivuun tilanteesta.

Nykyään kuitenkin vanhemmuus on paljon aktiiisempaa ja läsnäolevampaa kuin ennen. Tämä kutsuukin meidät keskittymään parin yksityiseen ilmapiiriin lapsensaannin jälkeen sellaisella tavalla, joka on ravitsevampi, rikkaampi ja positiivisempi kaikkien osalta.

Olemme väsyneitä, mutta parisuhteemme, taikamme ja rakkautemme ovat silti läsnä

Ne entiset viime minuutin suunnitelmat voidaan vauvan tulon myötä unohtaa – ne, jolloin lähdetäänkin ravintolaan eikä laiteta ruokaa, tai kun vietetään spontaaneja viikonloppulomia kahden. Kaikki muuttuu, sen tiedämme, mutta lapsen saapuminen on hyvin suuri muutos, ja se on sitä positiivisella tavalla.

Tässä uudessa elämässä tulee monenlaisia hetkiä: tulette kotiin sairaalasta, jaatte vastuita, hoidatte itkevää lastanne, vaihdatte vaippoja ja mukautatte työaikataulujanne, ja kenties katsotte toisianne ja alatte nauraa silmäpussien koon ja uupuneiden ilmeiden vuoksi.

Kaikki on uutta ja kaikki on myös intensiivistä, kun mukaan tulee vauva. Pariskunnan uudet kokemukset koetaan voimakkaasti. On haasteita, mutta ne myös mahdollistavat sen, että opitte tuntemaan toisenne paljon paremmin. Nämä ovat aikoja, jolloin alatte rakastaa toisianne vieläkin enemmän.

Uusi äiti ja isä kiittävät sinua siitä, että annat heille rauhaa – he luovat pesää!

Vauvan syntymän jälkeen uudet vanhemmat tulevat varmasti arvostamaan sitä aikaa, joka vietetään yksityisyydessä ja vain perheen kesken. Tämä on aikaa perheelle oppia tuntemaan uusi jäsen. Tulee vielä varmasti olemaan hetkiä sille, että ystävät saavat tuntea saapuneen aarteen, ja tulee myös olemaan aikaa sille, että talo täyttyy liikkeestä, naurusta ja hyvästä seurasta.

Heti syntymän jälkeen vanhemmat kuitenkin haluavat rakentaa pesää, ja tämä jakso kestää yleensä niin kauan kuin isän isyyslomakin – yleensä se on lyhyempi kuin äidin vapaa – mahdollistaa. Tämä jakso auttaa vanhempia sekä tuntemaan vauva, mutta myös pitämään hänet lähellä ja antamaan hänelle runsasti suukkoja, hyväilyä ja huomiota.

Tämä saa myös parin katsomaan toisiaan ja huomaamaan, että nyt ollaan vanhempia ja perhe, ja siten jätetään taakse se aika, jolloin oli vain “me kaksi”.

Sinä ja minä olemme edelleen yhtä, mutta olemme tulleet uuteen aikakauteen

Tässä uudessa vaiheessa ilmenee monia haasteita – sellaisia haasteita ja vastuita, joissa meidän tulisi aina pitää lastemme paras mielessä. On kuitenkin yksi toinenkin asia, jota meidän ei koskaan tulisi unohtaa: suhteemme pariskuntana, siteemme ja tähän kuuluva taika tulee pitää kasvavana. Katseiden ja pienten yksityiskohtien ei tule kadota.

Joskus uusi rutiini on niin vaativa, että lapsen kasvattaminen saa meidät jättämään eräät asiat sivuun. Se saa meidät kenties unohtamaan kumppania silmiin katsomisen, naurun pienille asioille ja ennen kaikkea kivojen sanojen merkityksen ja toistemme arvostamisen niinkuin silloin ennen.

Vauva tarvitsee kaiken, sen me jo tiedämme, mutta tämä ei tarkoita sitä, että aikaa ei voisi olla intiimeille hetkille tai erityiselle päivälle, jolloin perheemme auttaa järjestämään meille aikaa illalliselle, tauolle ja sille, että saamme taas yhteyden toisiimme.

Samoin ei tule unohtaa sitä, että suhde rakentuu päivä päivältä kodissamme ja päivittäisessä elämässämme. Rakkaus tulee ravituksi, kun huolehdimme toinen toisistamme ja ruokimme toisiamme hetkillä, kumppanuudella, hyväilyllä, naurulla ja niillä katseilla, jotka sanovat ihan kaiken ilman, että tarvittaisiin yhtäkään sanaa.