Vauvan hymy ja nauru ovat suuri kehitysaskel

15.7.2018

Kun vauvat hymyilevät ja nauravat, tämä on merkki niiden tunne-elämän kehittymisestä. Jatka lukemista ja saat kuulla aiheesta lisää – aina vauvan ensimmäisestä hymystä niihin, joita voit ihailla lapsesi kasvaessa.

Vauvan ensimmäiset hymyt

Kuukauden ikäisen vauvan tunne-elämä ei ole niin vähäistä kuin jotkut ajattelevat. Tässä iässä lapsi pystyy tuntemaan hyvin voimakasta kiintymystä, joka on elintärkeää hänen selviytymiselleen. Jotta vauva voisi varmistaa selviytymisensä, se kehittää voimakkaan kiintymyksen aikuiseen, joka on yleensä hänen äitinsä.

Sen lisäksi, että vauva itkee – tämä on pääasiallinen vauvojen ilmentämä tunne – on muitakin tunteita, joita vastasyntynyt voi osoittaa: hyvinvointi, rentoutuminen, tyytyväisyys… Nämä näkyvät, kun huomaat vauvasi olevan hiljainen, kun hän kuuntelee ja tarkastelee maailmaa.

Vastasyntynyt voi myös hymyillä, mutta toisin kuin saatamme luulla, tämä hymy ei ole tulosta vauvan tunnetason hyvinvoinnista tai onnellisuudesta, vaan se kehittyy  keskushermoston toiminnan seurauksena. Kyseessä on refleksi, jota näkyy yleensä silloin, kun vauva nukkuu.

Vauvan hymyt ensimmäisen kuukauden jälkeen

Hymyt, joita vauvalla on hereillä ollessaan ensimmäisen tai toisen kuukauden jälkeen (riippuen vauvasta) tunnetaan sosiaalisina hymyinä. Ne johtuvat vuorovaikutuksesta muun maailman kanssa, ja ne ovat reaktio erilaisiin stimulaatioihin.

Vauva alkaa ymmärtää, että kun hänen äitinsä puhuu hänelle, tämä hymyilee siksi että on onnellinen. Hän myös huomaa, että muut aikuiset hymyilevät nähdessään hänet, kun hän leikkii, ja kun he kantavat häntä. Siten vauva alkaa itsekin toteuttaa hymyilyä.

Siksi vauvat hymyilevät, kun niillä on hyvä olo, kun niille puhutaan tai kun ne saavat mitä haluavat, tai kun ne näkevät tai kuulevat jotakin sellaista, joka saa niiden huomion vangittua positiivisella tavalla.

Tässä iässä vauva alkaa ymmärtää, että itkemisen lisäksi hymytkin saavat aikuisten huomion vangittua.

Jotkut lapset nauravat ensimmäisen kerran neljän kuukauden iässä, ja jotkut aloittavat hiukan aikaisemmin, kun taas jotkut hiukan myöhemmin. Tässä iässä lapsi alkaa nauraa, kun sitä stimuloidaan, aivan kuten aikuisetkin. Ne tekevät tätä, kun jokin on niistä hauskaa, vaikkapa nukke joka liikkuu, tai kun vauvaa kutitetaan tai muuta vastaavaa.

Neljän kuukauden jälkeen lapsi ei naura tai hymyile ihan kaikille. Hän tulee näytämään näitä tunteita vain ihmisten kanssa, jotka hän tuntee, ja joskus myös tuntemattomien kanssa, joiden seurassa hän viihtyy.

Hän alkaa ymmärtää, että hymyt liittyvät kiintymykseen, ja että he voivat hymyilllä niille, keille he haluavat hymyillä.

Vauvan hymy ja nauru ovat läpimurto tunne-elämän kehityksessä

Kun vauva alka ymmärtää maailmaa, hän alkaa imitoida ihmisiä, joiden kanssa hän elää. Hän alkaa reagoida stimulointeihin ja hän alkaa saavuttaa edistyksiä kiintymykseen liittyvässä ja psykososiaalisessa kehityksessä.

Yhden kuukauden ikäinen lapsi oppii, että kiintymys ja sosiaalinen kontakti vahvistuvat hymyllä. Hän oppii, että hymy on parempi kuin kiukkukohtaus tai itkeminen. Kun hän kasvaa, hän alkaa ymmärtää, että saadakseen mitä hän haluaa – aineellisesti tai tunnetasolla – hänen hymynsä ja naurunsa ovat hyödyllisiä työkaluja.

Lapsen ympärillä olevien hymyt myös vahvistavat hänen tunteitaan. Jos joku hymyilee lapsen läheisyydessä, hän tuntee olonsa varmemmaksi. Jos esimerkiksi koira menee ohi jalkakäytävällä, lapsi saattaa olla pelokas. Äidin hymy voi rauhoittaa häntä ja osoittaa, että ei ole mitään vaaraa.

2-vuotiaan nauru ei ole enää vain refleksi tai osoitus lapsen onnellisuudesta. Se on voimakas työkalu, jota hän käyttää saadakseen tavoittelemansa asiat, eli saadakseen aikuisilta sen mitä hän tahtoo (tunnetason kiristys).

Tässä iässä voimme havaita pienen ihmisen kehittymisen fiksuksi. Hän testaa ympärilllään olevia ja toimii nähdäkseen toisten reaktion. Aina kun kiusanteko ei toimi, hän tietää että hymyn loihtiminen saattaa saada rangaistuksen häviämään.

Nauru on myös stimulointia lapsen tunne-elämän ja kognitiiviselle kehitykselle. Hän nauraa absurdeissa tilanteissa: kun hän näkee toisen lapsen kaatuvan tai jopa kun hän itse kaatuu videossa, jonka äiti on nauhoittanut.

Hänen naurunsa ja hymynsä auttavat lasta kasvamaan, ja ne parantavat hänen hyvinvointiaan ja käytöstään ihmisenä. Ne auttavat lasta olemaan ystävällisempi, saamaan enemmän ystäviä ja tuntemaan itsensä onnelliseksi.

UUTISIA VERKOSSA