Einsteinin oireyhtymä: piirteet ja aiheuttajat
Heti lapsen syntymästä lähtien vanhemmat ovat tietoisia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta ja saavutuksesta. Hänen ensimmäiset liikkeensä, hymynsä, katseensa tai sanansa ovat perhetapahtuma. Mutta kun nämä kehityksen virstanpylväät saavutetaan odotettua hitaammin, se voi herättää vanhemmissa huolta.
Tässä kohtaa vanhempien on hyvä olla tietoisia eräästä oireyhtymästä, joka kuvastaa niitä lapsia, joilla ilmenee viiveitä puheen kehityksessä, mutta jotka loistavat muilla kehityksen osa-alueilla. Kyseessä on Einsteinin oireyhtymä, viittauksena 1900-luvun loistokkaan tiedemiehen elämäntarinaan.
Kerromme nyt, millainen Einsteinin oireyhtymä on, jotta osaat tunnistaa sen omalla lapsellasi.
Mikä on Einsteinin oireyhtymä?
Einsteinin oireyhtymän määritteli yhdysvaltalainen taloustieteilijä Thomas Sowell tarkoituksenaan erottaa ne lapset, joilla on jonkin verran kehitysviiveitä, niistä lapsista, jotka yksinkertaisesti vain puhuvat ikätovereitaan myöhemmin.
Sowell tutki tätä ilmiötä lääkäri Stephen Camaratan kanssa perinpohjaisesti, kunnes hän oli kuvannut kokonaisen oireyhtymän erityisine piirteineen, jotka ovat yhteisiä monille lapsille. Einsteinin oireyhtymä on saanut nimensä 1900-luvun kuuluisalta tiedemieheltä, joka kiistattomasta neroudestaan huolimatta puhui kokonaisia lauseita vasta viiden vuoden iässä.
Puheen kehityksen viivästyminen koskettaa todella monia lapsia, ja usein vanhemmat alkavat epäillä lapsellaan autismia tai kehitysvammaa. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Yleensä taaperot lausuvat ensimmäiset sanansa ensimmäisen syntymäpäivänsä tienoilla, ja kaksivuotiaana he osaavat jo yhdistää ne yksinkertaisiksi lauseiksi ja kommunikoida erittäin hyvin. Kolmantena ja neljäntenä elinvuotena heidän sanavarastonsa laajenee valtavasti ja kieliopilliset rakenteet rikastuvat.
Tämä prosessi ei kuitenkaan tapahdu kaikilla lapsilla samalla tavalla ja samaan tahtiin. On itse asiassa arvioitu, että noin 15 % lapsista oppii kielen vasta myöhemmin. Ja monista puheen viivästymistä selittävistä syistä yksi on Einsteinin oireyhtymä.
Einsteinin oireyhtymän tärkeimmät piirteet
Puheen viivästymisen lisäksi tähän oireyhtymään kuuluu muitakin piirteitä, jotka auttavat tunnistamaan siitä kärsivät lapset ja erottamaan heidät lapsista, joilla on muunlaisia kehityshäiriöitä.
Nämä ovat Einsteinin oireyhtymän tärkeimmät merkit:
- Viivästynyt puheen alkaminen. Lapsi ei välttämättä ole alkanut puhua vielä neljävuotiaanakaan.
- Erinomaiset tai keskimääräistä paremmat valmiudet musiikillisissa tai analyyttisissa tehtävissä sekä teknologian käytössä. Myös lähisukulaiset saattavat loistaa näillä samoilla osa-alueilla.
- Erinomainen muisti.
- Hyvät motoriset taidot.
- Valikoivat tai rajalliset kiinnostuksen kohteet ja suuri luovuus. Lapsi saattaa suoranaisesti uppoutua tiettyihin puuhiin ja keskittyä niihin ikäänsä nähden hyvin intensiivisellä ja epätavanomaisella tavalla.
- Tietty itsepäisyys ja päättäväisyys. Lasta on vaikea saada tekemään mitään, mitä hän ei halua tehdä, tai hänen mieltään on vaikea muuttaa.
- Vaikka puheen oppiminen vie aikaa, se kehittyy lopulta normaalisti eikä siinä ilmene vaikeuksia tai puutteita.
Erotusdiagnoosin merkitys
On tärkeää mainita, että Einsteinin oireyhtymää ei ole listattu häiriöksi missään tärkeimmissä psykiatrian tai psykologian käsikirjoissa. Samasta syystä aihetta koskeva tutkimus on puutteellista ja oireyhtymän syitä ei vielä tunneta (vaikka perhetasolla onkin yleensä havaittavissa tietty kaava).
On kuitenkin erittäin hyödyllistä ottaa oireyhtymä huomioon erotusdiagnoosia tehtäessä. Kuten edellä mainittiin, viivästynyt puheen kehitys saa meidät usein ajattelemaan kehitysvammaa, autismia tai muita monimutkaisempia kehityshäiriöitä. Siksi monet lapset saavat virheellisen diagnoosin sekä sellaista hoitoa ja tukea, jota he eivät tarvitse tai joka ei sovi heille.
On totta, että muissa kehityshäiriöissä on samoja oireita, kuten puheen viivästyminen tai rajalliset kiinnostuksen kohteet. Einsteinin oireyhtymää sairastavilla lapsilla ei kuitenkaan ole kognitiivisia vaikeuksia, ja monet heistä ovat fiksuja sekä loistavat muilla hermoston kehityksen osa-alueilla. Heidän kielelliset kykynsä kehittyvät lopulta normaalisti ja he saavat ikätoverinsa kiinni.
Näistä syistä on tärkeää olla tietoinen Einsteinin oireyhtymästä ennen lapsen leimaamista. Jos siis huomaat, että lapsesi ei opi puhumaan “odotetusti”, tarkastele lapsesi tilannetta kokonaisuudessaan ennen kuin huolestut. Yritä tunnistaa, onko lapsella muita merkkejä tästä oireyhtymästä. Ja ennen kaikkea käänny pätevän ammattilaisen puoleen, joka voi tehdä kunnollisen diagnoosin ja antaa sinulle hyödyllisiä ohjeita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Rapin, I. (2002). Book Review: Diagnostic Dilemmas in Developmental Disabilities: Fuzzy Margins at the Edges of Normality. An Essay Prompted by Thomas Sowell’s New Book: The Einstein Syndrome. Journal of Autism and Developmental Disorders, 32(1), 49-57.
- Sowell, T. (2021). The Einstein syndrome: Bright children who talk late. Hachette UK.
