Teinin huone on sekaisin: mikä neuvoksi?

Vallitseeko teinin huoneessa kaaos? Onko häntä mahdotonta saada pitämään huoneensa siistinä? Tässä artikkelissa kerromme, mikä neuvoksi.

Miltä teini-ikäisen lapsesi huoneen yleisilme näyttää? Monen nuoren huoneen lattialla lojuu sikin sokin käytettyjä vaatteita, likaisia astioita, vanhoja käärepapereita ja parittomia sukkia. Ihmettelet, kuinka teini pystyy elämään niin täydellisessä kaaoksessa ja kamppailee saadakseen huoneensa pysymään siistinä. Mikä siis neuvoksi, kun teinin huone on sekaisin?

Tällainen tilanne on lähes joka kodissa, jossa asuu teini-ikäisiä lapsia. Se on epäilemättä yksi rinnakkaiseloa haittaavista tekijöistä, joka aiheuttaa kireyttä vanhempien ja lasten välillä.

Teinin huone on hänelle turvapaikka

Ensimmäinen asia, joka sinun tulee tietää ennen kuin menetät malttisi, on se, että teini-ikäiselle oma huone on erittäin tärkeä. Se on paljon enemmän kuin vain nukkuma- ja opiskelupaikka. Siellä nuori alkaa kehittää omaa itsenäistä identiteettiään. Jossain vaiheessa hänen huoneensa alkaa kuvastaa hänen sisäistä maailmaansa, makujaan ja kiinnostuksenkohteitaan, valojaan ja varjojaan, epäröintejään ja keksintöjään.

Lisäksi se on yksityinen alue perheen yhteisessä kodissa. Siellä teini harjoittaa ja tutkailee vapauttaan. Se on paikka, jossa hän tyydyttää yksityisyydentarpeensa ja jonne hän pakenee ulkomaailman uhkia. Tästä syystä on tärkeää, että nuorilla, joiden on jaettava huone muiden kanssa, on siellä pieni yksityinen tila. Se voi olla esimerkiksi oma vetolaatikko, pahvilaatikko tai vaatekaapin osa, johon muulla perheellä ei ole pääsyä.

On myös syytä pitää mielessä, että teini-ikään liittyy monia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, jotka aiheuttavat hämmennystä ja yleistä sekasortoa. Siksi ei ole yllättävää, että teinin huonekin on hieman sekaisin.

Mikä neuvoksi, kun teinin huone on sekaisin?

On selvää, ettei kukaan halua kotiinsa huonetta, jossa vallitsee täysi kaaos. Äitinä luultavasti ymmärrät, että puhtaus ja järjestys ovat perustavanlaatuisia seikkoja harmoniselle rinnakkaiselolle. Nyt kun ymmärrät teini-ikäisen huoneen tärkeyden, ymmärrät, ettei tilanne ole niin yksinkertainen.

Teinin sotkuinen huone herättää usein seuraavia kysymyksiä: Miten saan lapseni ymmärtämään, että hänen pitäisi siivota huoneensa? Pitäisikö minun tehdä se hänen puolestaan? Missä määrin annan hänen sotkea? Katsotaanpa, mikä neuvoksi.

1. Vältä ottamasta täyttä vastuuta lapsesi huoneesta

Kuten näimme, teinin huone on hänelle erittäin tärkeä; se on hänen oma yksityinen tilansa. Siksi vanhemman ei tulisi ottaa vastuulleen sen siisteyttä ja puhtautta. Vanhempana et myöskään päätä teinin huoneen sisustuksesta tai laita sitä kuntoon. Kun et enää ota hoitaaksesi kyseistä kodin tilaa, kasvatat lapsessasi vastuuntuntoa. Voit tietysti aina auttaa häntä perusasioissa ja opettaa häntä omalla esimerkilläsi pitämään huoneensa viihtyisänä.

2. Ota huomioon siivottomuuden taso

On olemassa tietyt rajat, jotka meidän on otettava huomioon päättäessämme tehtävistä toimenpiteistä. Kun sotkua on niin paljon, että se hankaloittaa huoneessa liikkumista tai siellä haisee pahalta, meidän on ryhdyttävä toimiin. Jos et tiedä miten toimia, voit kääntyä nuorten psykologin puoleen. Erittäin sotkuinen huone voi olla merkki psyykkisestä ongelmasta.

3. Arvioi odotuksesi uudelleen

Jos siivottomuus on vähäistä tai kohtalaista, sinun on tärkeää miettiä uudelleen omia odotuksiasi. Teinin huone voi olla omasta näkökulmastasi täysi sekamelska, koska se näyttää kovin erilaiselta kuin sinun huoneesi. Onkin todennäköistä, että sinun käsityksesi järjestyksestä ei ole sama kuin lapsellasi.

Tämän ei kuitenkaan tulisi olla ratkaiseva tekijä luokitellessasi lapsesi huonetta kaaokseksi. Tärkeintä on, että teini itse on tyytyväinen omaan tilaansa sotkusta huolimatta. Eli jos hän pystyy nukkumaan, opiskelemaan ja harrastamaan siellä ongelmitta, sinun tulee välttää puuttumista asiaan.

4. Neuvottele hänen kanssaan

On yleisesti tiedossa, että teini-ikäisten lasten kanssa neuvotteleminen on erittäin haastavaa. Usein kommunikaatiosta tulee vaikeaa, emmekä löydä tapaa puhua heidän kanssaan joutumatta loputtomaan taisteluun. Yksimielisyyteen pääsemiseksi molempien osapuolten tulee osoittaa jonkin verran joustavuutta. Sopimusten tekeminen ei nimittäin onnistu, jos omaksumme joustamattoman ja itsepäisen asenteen.

On hyvin todennäköistä, että teini yrittää ensin pakottaa omaa ehdotonta näkemystään. Mutta kun hän ymmärtää, että sopimukseen pääseminen hyödyttää molempia osapuolia, hän omaksuu vähemmän uhmakkaan asenteen.