Piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto

Ennen kuin lapsi oppii kirjoittamaan, hän ilmaisee tunteitaan ja ajatuksiaan ympäröivästä maailmasta piirtämisen avulla. Tässä mielessä piirtämistä voidaan pitää kirjoittamisen esimuotona.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi Marta Crespo Garcia.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Monien tutkimusten mukaan piirustustaidolla on merkittävä rooli kirjoittamisen oppimisessa. Ennen kirjoittamista lapsi ilmaisee tunteitaan ja ajatuksiaan maailmasta piirtämällä. Jos piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto, kannattaa lasta rohkaista piirtämään jo nuoressa iässä.

Piirtämisellä oli merkittävä rooli ihmisten välisessä viestinnässä jo esihistoriallisena aikana. Asioiden ilmaiseminen piirustusten ja ideogrammien välityksellä oli esi-isiemme tapa kommunikoida ja tulla ymmärretyksi. Ajan myötä ideogrammit kehittyivät graafisiksi symboleiksi, joista muodostui pikkuhiljaa kirjoitettu kieli. Saman tyyppinen kehitys tapahtuu myös lasten kohdalla. Lapsi oppii kirjoittamaan piirtämisen kautta, minkä takia piirustustaito on hyvin arvokas työkalu.

Vygotski ja kirjoitettu kieli

Vygotski ja hänen yhteistyökumppaninsta tutkivat “lapsen kirjoitetun kielen esihistoriaa”. Tämän tutkimuksen mukaan kirjoittamaan oppimisen prosessi seuraa tiettyä polkua. Tämä kehityskaari alkaa kaikista primaarimmista symboleista, kuten eleistä ja leikistä. Tätä seuraavassa vaiheessa lapsen ollessa keskimäärin 1,5 vuoden ikäinen, lapsen raapustelua ja piirtelyä voidaan pitää eräänlaisena kirjoittamisen muotona. Lopulta lapsi omaksuu kirjoitettua kieltä.

Vygotskin mukaan myös suullisella kielenkäytöllä että piirtämisellä on hyvin läheinen yhteys. Hän kuvailee, että lapsi ikään kuin kertoo tarinaa piirtäessään. Vygotski toteaa, että piirtäminen on graafista kieltä, joka kumpuaa verbaalisesta kielestä. Tästä syystä voidaan todeta, että piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto ja kirjoitetun kielen kehityksellinen esiaste.

Kuviensa kautta lapsi alkaa kehittämään visuaalista ja motorista koordinaatiota. Lapsi oppii hallitsemaan piirtämiään viivoja sekä järjestämään piirtämistään. Vaikka nämä aspektit saattavat joistakin vaikuttaa vähäpätöisiltä, ne luovat todellisuudessa perustan kirjoittamaan oppimiselle.

Piirtäminen kirjoittamaan oppimisessa

Lapsen oppiessa lukemaan ja kirjoittamaan, hän ei tee eroa piirtämisen ja kirjoittamisen välille. Sen sijaan lapsi ymmärtää piirtämisen ikonografisena järjestelmänä, jonka ansiosta hän käsittää, että kirjoittaminen ja piirtäminen ovat kommunikointimuotoja.

Piirtämisen avulla lapsi voi kommunikoida ajatuksiaan, tunteitaan ja tietoaan ympäröivästä maailmasta. Oikeastaan, kun lapsi piirtää, hän puhuu itselleen, sillä piirustusten kautta lapsi ilmaisee asioita, joita hän ei osaa sanoin ilmaista.

Tämän esivaiheen aikana lapsi “lukee” piirtämäänsä, vaikkakin piirustuksen kantama merkitys saattaa vaihdella joka kerta. Tärkeää on ymmärtää se, että lapsi antaa merkityksen piirtämälleen kuvalle ja pitää sitä eräänlaisena kirjoituksena.

Esimerkiksi pyytäessämme lasta kirjoittamaan jotain paperille tai kirjoittamaan tarinan, hän saattaa aluksi raapustella tai piirrellä jotain paperin laitaan. Nämä raapustelut saatetaan piirtää toisistaan erillisinä, aivan kuten ne olisivat sanoja. Tällä tavalla lapsi keksii graafisia muotoja, jotka symboloivat hänen ajatuksiaan ja ideoitaan, eräänlaisia merkitystä kantavia ideogrammeja. Näin lapsi luo hänen “ensimmäiset aakkosensa”.

Näistä syistä piirtämistä pidetään kirjoittamisen esiasteena. Siksi on tärkeää innostaa lasta ilmaisemaan itseään piirtämisen avulla. Tämä valmistaa lasta ymmärtämään kirjoitetun kielen tavanomaisia aspekteja.

Piirtäminen ilmaisumuotona

Sen lisäksi, että piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto, se myös paljastaa lapsesta monenlaisia puolia: esimerkiksi lapsen pelkoja, traumoja, toiveita, mielialoja, parhaat ystävät ja mielenkiinnon kohteet. Piirustukset kertovat lapsesta monenlaisia seikkoja. Piirustusten kautta lapsi voi kommunikoida omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tietoaan maailmasta, jossa hän elää.

Kun lapsi piirtää, hän keskustelee itsensä kanssa. Lapsi piirtää, mitä hän näkee, tuntee ja miten hän tulkitsee ympärillä olevaa maailmaa. Piirustusten avulla lapsi ilmaisee asioita, joita hän ei osaa ilmaista suullisesti. Tästä syystä monesti piirustukset reflektoivat lapsen persoonaa.

Lapsen piirustuksista voi ilmetä monenlaisia indikaattoreita, joiden avulla voimme ymmärtää lapsen persoonallisuutta. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi piirretyn kuvan koko, siihen käytetyt värit, kuvan sijainti paperilla sekä tietysti kuvan esittämä sisältö.

Piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto

Piirtämistä voidaan pitää lapsen välineenä ilmaista omia ajatuksia ja tunteita. Piirustuksilla on samanlainen arvo kuin kirjoitetuilla sanoilla. Voidaan siis sanoa, että piirtäminen on kirjoittamisen esimuoto.

Sekä vanhempien että opettajien tulee kannustaa ja rohkaista lasta piirtämään niin, että se on myös hauskaa. Vaikka kaikki lapset eivät olekaan yhtä taitavia piirtäjiä tai yhtä luovia, on kuitenkin vanhempien hyvä osoittaa innostuneisuutta lapsen piirustuksia ja koulussa tekemiä taideteoksia kohtaan.

Meidän tulisi antaa lapsen mielikuvituksen lentää ja arvostaa hänen spontaaniuttaan. Se ei haittaa, vaikka lapsi olisi piirtänyt auringon paperin alanurkkaan, kalan vuorille tai värittänyt puun mustaksi. Lasta ei saa moittia tällaisista seikoista, vaan lapsen tulee saada ilmaista itseään vapaasti.

On myös hyvä pitää mielessä, että piirtämistä ei tule pitää lapsen kotiläksynä, vaikka se onkin edellytys kirjoittamaan ja lukemaan oppimiselle. Piirtämisen tulee olla hauskaa ja leikkisää toimintaa, josta lapsen tulee saada nauttia.