Toimiva lastenkasvatus: Vanhemman 4 tukipilaria - Äitiyden Ihme
 

Toimiva lastenkasvatus: Vanhemman 4 tukipilaria

Toimiva lastenkasvatus: Vanhemman 4 tukipilaria
Marisol Rendón Manrique

Kirjoittanut ja tarkastanut varhaiskasvatuksen kandidaatti Marisol Rendón Manrique.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Toimiva lastenkasvatus ei ole pelkästään kiukkua, vaikeuksia ja valittamista. Päinvastoin terveet tavat ja oikeanlainen asenne tuottavat hyviä tuloksia. On tärkeää opetella ja soveltaa tehokkaita tapoja lastenkasvatuksessa. Esimerkiksi lapsen isojen ja pienten saavutusten tunnustaminen saa tämän tuntemaan ylpeyttä ja auttaa kehittämään tämän itsetuntoa.

Vanhempi voi vaikuttaa positiivisesti lapsen omakuvaan ja itsetuntoon joka päivä. Äänensävy, kehonkieli ja ilmeet vaikuttavat yhdessä lapsen itsetunnon rakentamiseen. Samoin vanhemman sanat, teot ja asenne vaikuttavat lapsen itsetunnon ja persoonallisuuden kehittymiseen.

Vanhemmat haluavat usein tehdä asiat helpoiksi lapsilleen suorittamalla asioita heidän puolestaan. Ja jos totta puhutaan, usein vanhempien on paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa tehdä asiat itse. Lapsen täytyy kuitenkin antaa tehdä asioita itse. Itsenäisyys on yksi parhaista lahjoista, joita vanhempi voi antaa lapselle tai teinille.

“Sinun ei tarvitse olla lapsesi ensisijainen huoltaja ollaksesi hänen elämänsä tärkein vaikuttaja. Se, miten toimit lapsen eteen kulissien takana omalla ainutlaatuisella tavallasi, on se, millä on merkitystä ajan oloon.”

– Miya Yamanouchi

Toimiva lastenkasvatus: Vanhemman 4 tukipilaria

1. Kehitä lapsen kykyjä ja taitoja

Jokaisella lapsella on erityisiä lahjoja. Nämä kyvyt ilmenevät koulussa ja päivittäisissä askareissa, joten niihin on tärkeää kiinnittää huomiota. Kannusta lastasi erilaisiin aktiviteetteihin, jotka stimuloivat häntä ja auttavat häntä löytämään kiinnostuksen kohteensa.

2. Palkitse ja tunnusta lapsen teot

Tutkimusten mukaan saavutuksemme ja menestyksemme vaikuttavat käytökseemme. Korosta ja tuo positiivisesti esiin niitä hetkiä, jolloin lapsi tekee ahkerasti töitä suorittaakseen tehtävän. Saavuttamisen ja onnistumisen tunne antaa lapselle rohkeutta kohdata haasteita elämän varrella.

Toimiva lastenkasvatus: Vanhemman 4 tukipilaria

3. Yritä muodostaa rutiini

On hyvä muodostaa yhteiset ruokailurutiinit ja nauttia vähintään illallinen yhdessä perheenjäsenten kesken. Yhteiset ruokailuhetket ovat paitsi olennainen osa lapsen kehitystä ja ravintoa, ne myös kehittävät lapsen vuorovaikutustaitoja.

Ruokapöydän ääressä käydyt keskustelut ja väittelyt auttavat lasta omaksumaan perheen arvot. Jos lapsi kokee, että hänen perheensä kuuntelee ja tukee häntä, hän todennäköisesti omaksuu tämän käytösmallin ja toimii samalla tavalla muissakin ympäristöissä ja tilanteissa.

Lapsi ei aina muista vanhempiensa hänelle kertomia asioita. Hän kuitenkin vaalii positiivisia kokemuksia ja perheen perinteitä.

4. Aseta rajat ja ole johdonmukainen kurin suhteen

Kurinpito on tärkeää jokaisessa kodissa. Sen avulla lapsi oppii erottamaan, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Tämä auttaa häntä sopeutumaan tilanteisiin lapsuudessa ja edesauttaa hänen kasvuaan vastuulliseksi aikuiseksi.

Lapsilla on usein tapana koetella heille asetettuja rajoja, joten on erityisen tärkeää olla johdonmukainen. Kodin säännöt auttavat lasta oppimaan itsekuria ja sietämään paremmin turhautumista.

Käytännön vinkkejä lastenkasvatukseen

  • Anna lapselle mahdollisuus löytää ratkaisu konflikteihin. Hän oppii sitkeyttä ongelmia kohdatessaan ja ratkoessaan.
  • Varaa aikaa lapsen kanssa leikkimiseen. Varaa tietty ajankohta perheen omaan hauskanpitoon. Anna lapsen valita aktiviteetit ja nauttia olostaan.
  • Luo ainutlaatuisia ja kestäviä muistoja. Lapsi ei aina muista vanhempiensa hänelle kertomia asioita. Hän kuitenkin vaalii positiivisia kokemuksia ja perheen perinteitä.
  • Opeta lapsi välittämään ympäristöstä. Tämä ei liity pelkästään perheen hyvinvointiin, vaan on tärkeää opettaa lasta pitämään huolta maapallosta. Opeta häntä rakastamaan ja kohtelemaan planeettaamme kuin kotiaan.
  • Puhu aina totta. Paras tapa kasvattaa rehellisiä lapsia on oman esimerkin kautta.
  • Anna lapsen viettää aikaa kaikkien perheenjäsenten kanssa. Vanhemmat ovat tietenkin perheen ydin, mutta lapsi, joka on tekemisissä tätien, setien, isovanhempien ja serkkujen kanssa, oppii yhteiskuntakelpoiseksi.
  • Kasvata lapsesta vastuullinen kansalainen. Näytä lapselle, kuinka toimia yhteiskunnassa. Ota lapsi mukaan arjen askareisiin, kuten laskujen maksamiseen, ja opeta häntä noudattamaan liikennesääntöjä.
  • Korosta hyvien arvojen merkitystä. Positiivisia arvoja voi korostaa jokaisessa arjen tilanteessa. Osoita lapselle, kuinka olla rehellinen, kunnioittava ja antelias muiden ja itsensä kanssa.
  • Osoita anteliaasti hellyyttä. Halaukset, suukot ja kehut ovat ilmaisia, ja lapsi tulee niistä äärimmäisen iloisiksi. Ei ole olemassa hienompaa tunnetta kuin se, että tietää olevansa rakastettu.
  • Pidä huolta perheen fyysisestä ja henkisestä terveydestä. Viimeinen suositus liittyy itsestä huolen pitämiseen. Kun pitää itsestään hyvää huolta, hyvinvoinnin tunne kasvaa ja tuo lisää energiaa jokaiseen päivään.

Vanhemmuus ei ole helppoa, eikä lastenkasvatukseen ole kaikille sopivaa yleisreseptiä. Toimivien ja tehokkaiden kasvatustapojen omaksuminen ja hyvien arvojen juurruttaminen lapsiin tekevät lastenkasvatuksesta iloisen ja sopusointuisen kokemuksen kaikille.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


    • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
    • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
    • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
    • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
    • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.