Ruumiillinen kuritus vaikuttaa lapsen älykkyyteen

Syntyessään kaikki ihmiset reagoivat samalla tavalla ärsykkeisiin, joita koemme: iloon, yllätykseen, vihaan, ahdistuneisuuteen, häpeään ja muihin vastaaviin. Vanhenemisen myötä nämä reaktiot  yhdistyvät omien kokemustemme kanssa ja muokkaavat monimutkaista tunne-elämäämme.

Lasten emotionaalinen hyvinvointi heikkenee huonon kohtelun myötä. Useimmissa tapauksissa ruumiilliset kuritukset sisältävät myös karkeita sanoja, jotka vaikuttavat heidän itsetuntoonsa. Heistä tulee masentuneita ja he välttävät yhteydenpitoa muihin perheenjäseniin ja ystäviin. Heille voi kehittyä ahdistusta ja negatiivinen minäkuva, eli lapsen kokemus itsestään persoonana huononee.

Epävarmuus puolestaan johtaa alhaiseen akateemiseen suorituskykyyn ja kouluaineiden ymmärtämiseen, aiheuttaen vakavia aukkoja oppimisessa. Tämä puolestaan vihastuttaa vanhempia, ja väärinkohtelun ja ruumiillisen kurituksen kierre jatkuu.

Jopa kehittyneissä maissa on edelleen suuri määrä aikuisia, jotka hyväksyvät fyysisiä rankaisukeinoja, vaikka todisteet osoittavat, etteivät ne toimi vaan jopa estävät asioita toimimasta. Lisäksi on olemassa tehokkaampia vaihtoehtoja.

Ruumiillinen kuritus sisältää voiman käyttöä sekä lapselle kivun ja epämukavuuden aiheuttamista hänen käytöksensä korjaamiseksi.

On tärkeää ottaa huomioon, että valtaosa vanhemmista, jotka lyövät lapsiaan, ovat myös kokeneet omilta vanhemmiltaan pahoinpitelyä. 

Ruumiillinen kuritus ei aiheuta vain hetkellistä tuskaa lapselle; se voi myös aiheuttaa elinikäisen trauman. Yksi osa tätä, tutkijoiden Yhdysvalloissa tekemän tutkimuksen mukaan, on älykkyyden väheneminen, mikä heikentää suoritusta kaikissa aikuisiän aktiviteeteissä.

Tehokkaita vaihtoehtoja ruumiilliselle kuritukselle

Vanhemmille löytyy erilaisia tapoja saada tietoa lapsensa kehityksestä, mikä voi joissain tapauksissa vähentää turhautumista ja avuttomuuden tunnetta, jotka usein johtavat ruumiilliseen kuritukseen. Yksi hyödyllisimmistä tavoista tehdä tämä on käyttää sanoja toimintojen sijaan.

Katsotaanpa joitakin tapoja tämän toteuttamiseksi:

• Käytä sanoja toimintojen sijasta puhumalla lapsellesi siitä, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei; mikä on vaarallista ja mikä ei ole.
• Kuuntele lastasi selvittääksesi, miksi hän teki jotain tai lopetti sen. Antamalla hänen selittää syynsä, vahvistat hänen päätöksentekokykyään.
• Sana “kuri” tulee latinankielisestä sanasta “discere”, mikä tarkoittaa oppia. Lapsuuden aikaisessa käytöksessä tämä on erityisen merkityksellistä. Lasten käyttäytyminen liittyy läheisesti heidän tunteisiinsa, ja siksi kurinpito on prosessi, joka pitää sisällään oppimista käyttäytymisestä ja sitä aiheuttavista tunteista.
• Paranna lasten itsetuntoa kehumalla heitä, kun he käyttäytyvät hyvin.
• Laadi säännöt ja valvo niitä ilman aggressiivisuutta.
• Anna lapsellesi paljon rakkautta ja kiintymystä.
• Lapset samastuvat vanhempiinsa, joten ole hyvä esimerkki. Lapsilla on taipumusta jäljitellä sekä käytöstä että sanoja. Vanhempien käyttäytyminen, puhetyyli ja toiminta vaikuttavat merkittävästi lasten kehitykseen.

Ruumiillinen kuritus on ongelma, jolla voi olla erittäin haitallisia sivuvaikutuksia. Vanhempia tulisi auttaa ja rohkaista kehittämään muita menetelmiä lyömisen sijaan lasten ei-toivottun käyttäytymisen kontrolloimiseksi.

Jos oikeasti haluamme saada aikaan yhteiskuntia, joissa on vähemmän aggressiivisuutta ja väkivaltaa, ruumiillisen kurituksen poistaminen on hyvä paikka aloittaa.