Kuinka edistää aktiivista kuuntelua lasten kanssa
Kaikki vanhemmat määrittelevät itse muun muassa vanhemmuus- ja kommunikointityylit, joita he käyttävät lastensa kanssa. Tänään kerromme kaikille kiinnostuneille, kuinka aktiivista kuuntelua voi ja kannattaa parantaa kotona vanhempien ja lasten kesken.
Oletko koskaan kuullut aktiivisesta kuuntelusta? Se on positiivisen viestinnän tekniikka, jonka avulla kaikki perheenjäsenet (mutta erityisesti lapset) voivat tuntea, että heidän tarpeitaan käsitellään ja ymmärretään. Tähän kuuluu väkivallattomuus, empatia sekä kunnioitus toinen toistaan kohtaan.
Jotta aktiivinen kuuntelu toimisi, sinun on keskityttävä positiiviseen viestintään
Positiivinen viestintä on vuoropuhelun tyyppi, jonka avulla voimme ilmaista tunteitamme, huoliamme, tyytymättömyytemme ja ajatuksemme selkeästi ja rauhallisesti. Käytä aina ystävällistä kieltä, joka ei anna tilaa väärintulkinnoille tai nöyryytyksille, jotka lopulta vaikuttavat muihin negatiivisesti. Se on sellaista kommunikaatiota, jossa ihminen ei ajattele vain omia tunteitaan ja tarpeitaan, vaan myös muiden tunteita ja tarpeita.
Vältä huutamista ja loukkauksia, koska ne luovat vain tunnehaavoja, jotka eivät anna lasten parantua virheistään. Lisäksi sinun tulee poistaa sanavarastostasi leimat, välttää sanomasta “koska minä sanoin niin” ehdottomana vastauksena ja huomioida, että päivittäisessä viestinnässäsi käyttämilläsi sanoilla on suuri vaikutus lasten emotionaaliseen kehitykseen.
Parempi on olla toimia tiiminä kumppanin kanssa ja käyttää positiivista vanhemmuutta, jossa vakuuttava kommunikaatio toteutetaan niin, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Meidän on ymmärrettävä, että vanhempana meillä on oltava enemmän kärsivällisyyttä ja tahdikkuutta, jotta lapset voivat parantua virheistään kunnioittavasti, empaattisesti ja rakastavasti.
5 tekniikkaa edistämään aktiivista kuuntelua
Tämäntyyppisen vuoropuhelun kasvattamiseksi kotona on erittäin tärkeää oppia ensin tunneälystä, jotta osataan reagoida stressaaviin tilanteisiin. Positiivisessa viestinnässä ei ole tilaa väkivaltaisille reaktioille tai reaktioille, joihin liittyy minkäänlaista sanallista tai fyysistä väkivaltaa.
Tässä on joitakin tekniikoita aktiivisen kuuntelun edistämiseksi lasten kanssa.
1. Ota katsekontakti
Kun lapsesi puhuu sinulle tärkeästä asiasta, ota katsekontakti ja käytä kehonkieltäsi kertoaksesi hänelle, että kiinnität huomiota kaikkeen, mitä hän sanoo. Joten katso häntä silmiin, nyökkää, hymyile ja, jos mahdollista, laskeudu hänen tasolleen, jotta hän tietää, että olet aina paikalla, kun hän tarvitsee sinua.
2. Älä keskeytä
Jos haluat auttaa lasta ymmärtämään, mitä hän tuntee ja mitä hän voi tehdä parantaakseen tilannetta, on tärkeää antaa hänen puhua ja ilmaista itseään häntä keskeyttämättä.
Yritä siis pysyä rauhallisena ja kuunnella tarkasti kaikkea, mitä lapsesi sanoo. Ja tällä tavalla saat hänet lopulta ymmärtämään kunnioituksella ja rakkaudella, että hänen käytöksensä oli jostain syystä sopimatonta.
3. Vältä tuomitsemasta
Sopimattomina hetkinä sanotut sanat kaivertuvat kaikkien lasten muistoon. Tästä syystä positiivisen viestinnän merkitys on niin tärkeä, ja tuomitseminen sekä leimaaminen tulee jättää unholaan.
Vaikka tunteiden hallinta voi joskus olla monimutkaista, jos haluat edistää suvaitsevaisuutta, on tärkeää oppia käyttämään dialogia ja aktiivista kuuntelua, sillä viestinnän ja esimerkkimme avulla voimme tarjota elämän oppitunteja lapsillemme.
4. Älä moiti kaikkea, mitä lapsi sanoo
Voi olla toisinaan erittäin vaikea pysyä rauhallisena, kun lapset ovat väärässä, mutta se on välttämätöntä. Heidän moittimisensa antamatta heille vakuuttavaa ratkaisua tai antamatta heidän puhua luo vanhempien ja lasten välille muureja, jotka ajavat teidät erilleen ajan myötä.
Muista, että jotta aktiivinen kuuntelu toimisi, sinun on annettava lapsesi ilmaista kaikki, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Ja vaikka olisit eri mieltä, sinun tulee välttää moitteita ja selittää sen sijaan kunnioittavasti, miksi hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää.
5. Ole esimerkkinä
Tapa, jolla me vanhemmat reagoimme päivittäisiin päätöksiin, antaa lapsille ohjeita siitä, miten heidän tulee reagoida tulevaisuudessa. Siksi, jos et halua lapsesi jättävän sinua huomiotta murrosiässä, kuuntele hänen tarpeitaan pienestä pitäen.
Lasten ensimmäiset roolimallit elämässä ovat heidän vanhempansa. Ole siis varovainen ilmaisutavassasi ja antamassasi esimerkissä. Näytä heille, että on tärkeämpää puhua omista tunteista kuin turvautua huutamiseen.
Edistääksesi aktiivista kuuntelua sinun on oltava empaattinen lapsiasi kohtaan
Positiivisen viestinnän ja aktiivisen kuuntelemisen ansiosta me vanhemmat voimme opettaa lapsille, kuinka he voivat ilmaista tunteitaan vakuuttavasti, huolehtimalla itsestään ja muista. Lisäksi näytämme esimerkkiä siitä, että minkäänlaista väkivaltaa ei voida hyväksyä. Vuoropuhelun ja kunnioituksen asettaminen etusijalle huutamisen ja loukkausten sijaan on aina parempi vaihtoehto.
Älä siis unohda olla empaattinen lastasi kohtaan ja näyttää hänelle, että hänessä itsessään on kaikki se, mitä tarvitaan tunteiden hallitsemiseen älykkäällä tavalla. Kuuntele häntä tarkkaavaisesti ja ohjaa häntä hänen matkallaan läpi elämän.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Beuchat, C. (1989). Escuchar: el punto de partida. Lectura y vida. Revista latinoamericana de lectura, 3, 20-25. Recuperado de: http://www.lecturayvida.fahce.unlp.edu.ar/numeros/a10n3/10_03_Beuchat.pdf
- Gómez, Á. H., Aguaded, I. y Rodríguez, M. A. P. (2011). Técnicas de comunicación creativas en el aula: escucha activa, el arte de la pregunta, la gestión de los silencios. Educación y futuro: revista de investigación aplicada y experiencias educativas, (24), pp. 153-180. Recuperado de: https://www.researchgate.net/publication/236847703_Tecnicas_de_comunicacion_creativas_en_el_aula_escucha_activa_el_arte_de_la_pregunta_la_gestion_de_los_silencios
- Julien, G. (2007). La comunicación niños-adultos: Cómo ayudarles a expresar y cómo aprender a escuchar (Vol. 60). Narcea Ediciones.
- Rinaldi, C. (2006). La pedagogía de la escucha: La perspectiva de la escucha desde Reggio Emilia. Una mirada reflexiva hacia la cultura de la infancia. Bogotá. Recuperado de: http://www.bama.org.ar/sites/default/files/_archivos/merkaz/Jomer_on_line/rh_pedagogia_escucha.pdf
- Segura-Viedma, F. (2016). Comunicación consciente y escucha activa: pautas para una mejora de las relaciones interpersonales. Recuperado de: http://tauja.ujaen.es/bitstream/10953.1/4043/1/Segura_Viedma_Ftima_TFG_Psicologa.pdf