Neuvoja kuulovammaisen lapsen vanhemmille
Vanhemmista, joilla on kuulo-ongelmista kärsivä lapsi, saattaa toisinaan tuntua siltä, että yhteiskunta ei ymmärrä häntä ja hänen perhettään, mikä voi hankaloittaa haastavaa tilannetta entisestään. Tässä artikkelissa aiheenamme on kuulovammaisen lapsen kasvattaminen.
Jos lapsella ilmenee kuulo-ongelmia, vaikeuksia voi esiintyä myös hänen kielellisessä, kognitiivisessa ja sosiaalisessa kehityksessään. Näitä alueita voi kuitenkin harjoittaa niin koulussa kuin kotonakin.
Kuulovammaisen lapsen kasvattaminen
Kuulovammaisen lapsen kasvattaminen vaatii sopeutumista uudenlaiseen tilanteeseen sekä tiettyjen sosiaalisten muurien murtamista. Ensimmäinen haaste on hyväksyä lapsen diagnoosi. Muutaman tunnin kuluttua lapsen syntymästä lapselle tehdään otoakustinen emissio, joka testaa lapsen kuulon. Kuulovamma voi kuitenkin ilmetä vasta vuosienkin päästä.
On tärkeää olla tietoinen ja tarkkana tietyistä merkeistä, jotka auttavat havaitsemaan lapsen mahdollisen kuulovamman jo varhaisessa vaiheessa. Kiinnitä huomiota seuraaviin merkkeihin:
- 1-2-vuotias lapsi ei ymmärrä yksinkertaisia määräyksiä, ei tunnista omaa nimeään tai kehon osiaan, puhuu vain yksitavuisia sanoja tai ei ole kiinnostunut tarinoista.
- 2-3-vuotiaan lapsen puhe ei ole ymmärrettävää, lapsi ei toista lauseita, eikä vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin.
- 3-4-vuotias lapsi ei osaa kertoa kuulumisiaan tai ei kykene yksinkertaiseen keskusteluun.
- 4-5-vuotias ei puhu muiden lasten kanssa, hänen kielensä ei ole kehittynyt ja vain hänen vanhempansa ymmärtävät hänen kieltään.
Muita asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:
- Kielen kehityksessä ilmenee puutteita, lapsi ei käytä kieltä tai kieli kehittyy lapsen ikätasoon nähden liian hitaasti.
- Lapsi on eristäytynyt muusta luokasta koulussa tai hänellä on oppimisvaikeuksia.
- Lapsella esiintyy toistuvaa vaikeaa flunssaa, korvakipuja tai allergioita.
Kuinka kasvattaa kuulovammaista lasta?
Teknisten laitteiden tuoma apu
Kun lapsi on saanut oikean diagnoosin, aletaan miettiä, voiko jokin tekninen laite tuoda hänelle avun – ja jos voi, on päätettävä, mikä tämä laite on. Yleisin kuulovammaisten lasten käyttämä apuväline on kuulolaite, jota käytetään silloin, kun lapsi kärsii vakavasta tai vahvasta kuulo-ongelmasta.
Kommunikatiivisten käytäntöjen muokkaaminen
On olemassa vaihtoehtoisia järjestelmiä, joiden avulla lapsi voi oppia ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Tämä auttaa kuulo-ongelmista kärsivää lasta luomaan mahdollisimman normaaleja sosiaalisia suhteita.
Kuulovammaisen lapsen perhe voi valita jonkin seuraavista kommunikaatiotavoista:
- Viittomakielen opetteleminen
- Eri kielijärjestelmien yhdisteleminen
- Vinkkipuheen käyttäminen
- Huulilta lukemisen opetteleminen
- Foneettisten aakkosten käyttäminen
Yhteydenpito lapsen kouluun
Jos lapsella on ongelmia kuulonsa kanssa, vanhempien on tärkeää luoda luottamussuhde lapsen kouluun ja opettajiin ja olla tiiviissä yhteydessä kouluun. Näin lapsen erityistarpeista voidaan keskustella, ja vanhemmat tietävät, mitä koulu tekee täyttääkseen nämä tarpeet.
Kuulovammaisuus tulisi nähdä yhtenä tapana elää elämää, ei rajoituksena.
Erikoistuneen organisaation toimintaan osallistuminen
Erikoistuneiden oraganisaatioiden kautta vanhemmat voivat olla yhteydessä muihin perheisiin, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa. Organisaatio voi auttaa vanhempia esimerkiksi seuraavissa asioissa:
- Käsittelemään tilannetta ilman stressiä
- Käymään läpi surun tunteita
- Luomaan vahvan ja emotionaalisen suhteen lapseen
- Miettimään lapsen tulevaisuutta
- Selventämään murheita ja epäilyksiä
Tiedon hankkiminen kuulovammaisen lapsen kasvatukseen liittyen
Yleisesti ottaen yhteiskunta ei täysin ymmärrä, millaista kuulovammaisen lapsen kasvattaminen on, ja mitä kuulo-ongelmat todellisuudessa tarkoittavat. Vallalla on edelleen monia stereotypioita, jotka koskevat kuulovammaisia henkilöitä – esimerkkeinä henkilölle kovaäänisesti ja hitaasti puhuminen tai jokaisen sanan tavuttaminen.
Kuulo-ongelmista kärsivien lasten, heidän vanhempiensa ja heidän yhteisöjensä tulisi tehdä tiettyjä toimenpiteitä, jotta kuulo-ongelmista kärsivät lapset tuntisivat itsensä kyvykkäiksi ja tervetulleiksi yhteisöön.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Delgado-Domínguez, J. J. (2011). Detección precoz de la hipoacusia infantil. Pediatría Atención Primaria, 13(50), 279-297.
- Marchesi, Á. (2012). Desarrollo y educación de los niños sordos. En Á. Marchesi, J. P. González y C. Coll (Ed.), Desarrollo Psicológico Y Educación: 3. Trastornos Del Desarrollo Y Necesidades Educativas Especiales (pp.241-269). Madrid: Alianza Editorial.
- Manchón, A. M. (2002). Las Tecnologías de Ayuda en la respuesta educativa del niño con discapacidad auditiva. Las nuevas tecnologías en la respuesta educativa a la diversidad, (63).
- Martín, E. M. (2010). Los sistemas alternativos y aumentativos. Pedagogía Magna, (5), 80-88.
