Sosialisaation eri tyypit

Ihmiset oppivat läpi elämän ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tämä tapahtuu sosialisaation kautta, jota on eri muotoja. Sosialisaatiotekijöitä ovat esimerkiksi perhe ja koulu.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi María Matilde.

Viimeisin päivitys: 11 maaliskuuta, 2023

Sosialisaatiota on erilaista riippuen siitä, missä olemme tai mitä elämänvaihetta käymme läpi. Tässä artikkelissa puhumme ensisijaisesta, toissijaisesta ja kolmannen vaiheen sosialisaatiosta.

Sosialisaation eri tyypit

Sosialisaatio on prosessi, jossa ihmiset oppivat ympäristönsä sosiokulttuuriset elementit. Siinä sisäistetään yhteiskunnan ja kulttuurin normit ja arvot, ja ne lisätään omaan persoonallisuuteen.

Sosialisaatiota tapahtuu jatkuvasti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa erilaisissa yhteiskunnan muodostavissa sosiaalisissa instituutioissa. Perhe ja koulu ovat ensimmäisiä paikkoja, joissa opimme olemaan osa yhteiskuntaa.

Sosialisaation eri muodot riippuvat erilaisista sosiaalisista instituutioista. Näitä ovat esimerkiksi perhe, koulu ja media. Ne riippuvat myös iästä ja elämänvaiheesta.

Sosialisaation eri tyypit: ensisijainen, toissijainen ja kolmannen vaiheen sosialisaatio

Ensisijainen sosialisaatio

Saatat sanoa, että ensisijainen sosialisaatio on tärkeintä, koska se on ensimmäinen vaihe, joka käydään läpi lapsuudessa. Se on lasten johdatus yhteiskuntaan ja se, mihin kaikki muu sosiaalinen vuorovaikutus perustuu.

Ensisijaisessa sosialisaatiossa sisäistetään sosiaalinen “objektiivinen maailma”. Tässä perhe on tärkein sosialisaatiotekijä.

Perhe huolehtii lasten fyysisistä tarpeista. Perheessä lapset kasvavat ja kehittyvät myös kognitiivisella, sosiaalisella, psykologisella ja henkilökohtaisella tasolla. Lisäksi heille muodostuu tiettyjä käyttäytymismalleja.

Ensisijaisen sosialisaation pääpiirre on, että se vaikuttaa lasten sosioevolutiiviseen kehitykseen. Vaikka se heijastaa perheen ominaisuuksia, se liittyy sellaisiin tekijöihin kuin sosioekonominen asema , koulutustaso, uskonnolliset, moraaliset ja sosiaaliset arvot.

Toissijainen sosialisaatio

Toissijainen sosialisaatio tulee seuraavaksi. Kun henkilö on jo sosiaalistunut, hän astuu uuteen osaan yhteiskuntaa: koulumaailmaan. Tämä on ihmiselle iso muutos. Nyt koulu on tärkein sosialisaatiotekijä.

Koulussa opitaan ja sisäistetään sosiaalisia normeja ja arvoja. Ne vahvistuvat ja ovat toisaalta joskus vastoin sitä, mitä opittiin ensisijaisessa sosialisaatiossa. Koulu on muodollinen ympäristö, jossa opitaan kulttuurista, auktoriteetista ja hierarkiasta sekä tiettyjä käyttäytymismalleja.

Toissijainen sosialisaatio ja ikätoverit

Koulu on paikka, jossa sosiaaliset suhteet kehittyvät ja muodostuu kaveriporukoita. Nämä koostuvat ystävistä ja luokkatovereista. Lapset alkavat viettää enemmän aikaa ystäviensä kanssa, jolloin näistä tulee tärkein sosialisaatiotekijä.

Vertaisryhmät tarjoavat mahdollisuuden yhteisiin harrastuksiin, ja ne ovat keskeinen myötätunnon ja ymmärryksen lähde. Vertaisryhmät ovat myös tärkein vaihe ihmisen identiteetin ja persoonallisuuden rakentamisessa.

Vertaisryhmät muodostuvat alakulttuureiksi, joilla on vahva lojaalius sekä omat koodinsa, muotinsa ja käyttäytymistapansa. Ryhmässä lapset haluavat usein olla itsenäisiä ja autonomisia, pääasiassa vanhempiensa suhteen.

Koulun ja ystävien lisäksi media on erittäin vahva sosialisaatiotekijä. Teknologian ja sosiaalisten verkostojen ansiosta tieto on helposti saatavilla. Vaikutusvaltaisten ihmisten markkinoimat villitykset, arvot ja elämäntavat ovat helposti nähtävillä.

Kolmannen vaiheen sosialisaatio

Jotkut asiantuntijat puhuvat kolmannesta sosialisaatiotyypistä, joka alkaa vanhempana ja jatkuu eläkeikään. Syynä on se, että ihmisen päivittäinen sosiaalinen vuorovaikutus ja rutiinit muuttuvat.

Toisaalta osa asiantuntijoista sanoo, että kolmannen asteen sosialisaatio tapahtuu ihmisille, jotka eivät ole osa sosiaalista normia – esimerkiksi ihmisille, jotka tekevät rikoksia ja joutuvat vankilaan. Siellä heidän on sosialisoiduttava uudelleen integroituakseen jälleen yhteiskuntaan.

Siitä vastuussa olevat sosiaaliset tekijät ovat vankiloiden toimivaltaiset ja ammattimaiset viranomaiset. Näihin kuuluvat psykiatrit, lääkärit, psykologit, sosiaalityöntekijät ynnä muut.