"Kiitos äiti kaikesta, minkä olen saanut sinusta nähdä"
Minun kaunis äitini… On niin paljon, mistä haluan sinua kiittää. Etenkin kaikista niistä pienistä ja aidoista yksityiskohdista, jotka kertovat siitä kuka todella olet. Jokaisessa päivittäisessä, luonnollisessa ja käytännön teossa näytät jalon ja puhtaan ytimesi. Tämän olen nähnyt silloin, kun olet luullut, etten huomaa.
Kyllä, tuijotin sinua syvästi ihaillen ja ylpeydellä, joka sai sydämeni valtaansa. Sillä kun luulit, että en näe, pystyin näkemään todellisen sielusi, ilman mitään keinotekoista. Juuri tekosi äitinä paljastivat sen.
Ne suuret, pienet yksityiskohdat, jotka joka päivä näin, vaikka luulit että en huomannut mitään. Ne ovat niitä, jotka tekevät ihmisestä mahtavan, ainutlaatuisen ja mittaamattoman arvokkaan. Äiti, kiitos sinulle kaikista niistä käytännön oppitunneista. Sinun esimerkkisi ansioista minulla on hyvä malli koko elämääni varten.
Mitä olen oppinut, kun olet katsellut sinua
Eräänä päivänä kun olin hyvin pieni, menimme sairaalaan. Olit mennut sairaan ystäväsi luokse, ja olit todella huolissasi hänestä. Siten ymmärsin, että ihmisten tulisi huolehtia toisistaan ja odottamatta mitään vastapalveluksena, sillä rakkaus yhdistää meidät toisiimme ehdottomalla tavalla.
Erään toisen kerran taas näin, kuinka annoit rahaa äidille, joka lapsensa kanssa kerjäsi kadulla. Näin, että osallistuit hyväntekeväisyystyön, ja näin kuinka olit mukana puuhaamassa ja osallisena sellaisissa asioissa, jotka tuntuivat kaukaisilta. Et kieltäytynyt koskaan antamasta tarvitseville.
Sillä tapaa pystyin ymmärtämään, että jos ihmisellä on aikaa tai rahaa, on mahdollista huolehtia toisten hyvinvoinnista. Sinä tietysti tiesit tämän jo hyvin: kunnolla ymmärretty solidaarisuus alkaa kotoa. Osasit ylittää auttamisen rajat, ja opetit minulle solidaarisuuden ja anteliaisuuden arvon.
Empatia, sosiaalinen omatunto ja kiltteys ovat saamiani opetuksia, jotka menivät syvälle sieluuni. Olit myötätuntoinen ihminen, joka taisteli aina toisten onnellisuuden puolesta, kuten myös tasa-arvon ja ihmisten mukaan ottamisen. Katsoin tätä kaikkea ihmeissäni, vaikka sinä luulit, etten huomannnut mitään.
Toisen kerran muistan, kuinka ruokit koditonta kissaa. Suojattomana se naukui kadulla. Et epäröinyt ottaa ruokaa mukaasi seuraavan kerran kun menit ulos, jotta kissa sai apua nälkäänsä ja parannusta oloonsa. Siten opin, että eläimiä tulisi kohdella rakkaudella ja kunnioituksella.
Tiesin, että näytit onnelliselta päivin ja öin, huolimatta uupumuksesta, stressistä ja elämän tuomista järkytyksistä. Mutta näin myös kipua silmissäsi. Joskus et pystynyt estämään kyyneliäsi. Kun näin ne ensin kerran, ymmärsin että elämän lisänä on myös surua ja kipua.
Nämä ovat kaksi tunnetta, joita pidetään ihan väärin perustein negatiivisina. Ne ovat tarpeellisia, ja niiden ansioista voimme nähdä ilon tarjoaman valon. Tunne-elämän alamäissä näytit minulle, äitini, että itku on normaali asia. Huolimatta ihmisen sukupuolesta, se on joskus ihan estämätön asia.
Annoit minulle niin paljon, kun luulit etten nähnyt mitään
Kun luulit, etten huomannut, näin hyvin monia kiinnostavia asioita. Sellaisia asioita, jotka jättivät sydämeeni jälkiä, joita ei voida poistaa. Ne tekivät minulle hyvää, täyttivät minua ja ennen kaikkea lohduttivat minua. On niin paljon, mitä sinä olet minulle antanut.
Esimerkiksi näin se, kuinka paljon vaalit yhtä maalaustani suuren hymyn levitessä kasvoillesi. Sinä päivänä laitoit tuon maalaukseni jääkaapin oveen magneeteilla. En siis epäröinyt tehdä toistakin maalausta, ja loin sen innolla. Arvostin myös sitä tapaa, jolla keräsit jokaisen tuhansista pienistä tekemistäni korteista.
Jokainen lounas ja illallinen vaikuttivat minusta viiden tähden aterioilta. Halusit yrittää valmistaa suosikkiruokaani kaikkein terveellisimmällä mahdollisellla tavalla. Halusit aina edistää terveyttäni ja sitä, että tuntisin olosi hyväksi, hoidetuksi ja hemmotelluksi. Sinä teit lempikakkuani varmaan tuhat kertaa, vain minun vuokseni. Kaikki tällaiset pienet yksityiskohdat antoivat minulle niin paljon!
Et koskaan lakannut hoitamasta minua, ja kotimme, tuo ihana kotimme, rakentui sinun vaivannäkösi ja uhrauksiesi ansioista. Olet oikea kärsivällisyyden ja omistautumisen mestari. Kiinnität huomiota jokaiseen yksityiskohtaan ja jokaista perheenjäsentä varten. Nyt ymmärrän todella, että tulee pitää huolta siitä, mitä meillä on ja mitä haluamme.
Ja sillä ei koskaan ollut väliä, vaikka sinusta ei tuntunut helpolta. Huolimatta siitä, mikä kaikki oli päivässäsi mennyt pieleen, olit aina paikalla kaikessa, tekemässä ne tehtävät, jotka ajattelit velvollisuuksiksi. Siten opin, mitä vastuu todella tarkoittaa.
Kiitos kaikesta siitä, minkä olen voinut nähdä silloin, kun luulit etten huomaa mitään. Sillä tällä tavalla opin sinulta niinkin suuren asian kuin elämän itsensä, esimerkkisi kautta. Olit verbi, et vain substantiivi. Sinusta tuli mallini, ja pienestä lähtien olen yrittänyt olla kuin sinä, jotta voisit olla minusta ylpeä. Rakastan sinua, äiti!
