Miksi lapsi imee peukaloa ja onko käytöksestä haittaa?
Lapsen käytös aiheuttaa usein vanhemmille huolta, ihmetystä ja kysymyksiä. Yksi tavallisimmista hämmennystä aiheuttavista asioista on peukalon imeminen. Tämä on vauvalle jo kohdussa kehittyvä tapa, ja onkin täysin normaalia, että pieni lapsi imee peukaloa tai muuta sormea.
Useimmiten lapsi laittaa suuhunsa vain yhden sormen, mutta toisinaan suuhun eksyy kaksi sormea tai jopa koko nyrkki. Lapsi voi hieroa itseään vilttiin tai muuhun kankaaseen imeskellessään. Kyseessä on rituaali, jonka tuloksena on luonnollinen rentoutuminen.
Tietyt tutkimukset osoittavat, että peukalon imeminen voi suojata lasta allergioilta tämän kasvaessa. Tutkimuksen suorittanut tutkijaryhmä esittää, että peukalon imeminen altistaa lapsen normaalia suuremmalle mikrobimäärälle, mikä muokkaa lapsen immuunijärjestelmää ja vähentää hänen riskiään sairastua allergiaan.
Positiivisista puolista huolimatta peukalon imeminen on tapa, josta lapsen tulisi päästä eroon kasvaessaan, jotta vältytään avopurennalta, kitalaen vioilta ja muilta ongelmilta.
Miksi lapsi imee peukaloa ja kuinka pitkään käytös kannattaa sallia?
Imemällä peukaloa, tuttia tai kangasta, vauva muodostaa positiivisen yhteyden ympäröivään maailmaan. Yleisesti ottaen peukalon imeskely liittyy lapsen tarpeeseen rauhoittua jonkin häiritsevän tilanteen tai tunteen vuoksi. Voidaan siis sanoa, että kyseessä on lapsen tapa rentoutua. Tämä tapa voi säilyä jopa useamman vuoden ajan, etenkin jos lapsi on hermostunut, epävarma tai hyvin hemmoteltu.
Suositellaan, että lapsen tapaa imeä peukaloa valvotaan, eikä sen anneta jatkua kovin pitkään, sillä se voi aiheuttaa alla erittelemiämme terveysongelmia. Moni lapsi lakkaa itsestään imeskelemästä peukaloaan, mutta toiset tarvit apua peukalosta vieroittumisessa. Jotkut lapset korvaavat sormet tutilla.
Peukalon imemisen haitat
Vaikka peukalon imeminen lasketaankin tavalliseksi pienen lapsen käytökseksi, tavasta olisi hyvä luopua viimeistään neljän vuoden iässä, sillä kitalaen luusto on pehmeää ja muovautuvaa, ja peukalon imeminen voi aiheuttaa kitalaen vikoja. Pahimmillaan tuloksena voi olla kasvojen epämuodostuma tai fonetiikkaan liittyviä ongelmia lapsen opetellessa puhumaan.
Peukalon imeminen saattaa aiheuttaa paitsi hammasongelmia, myös ongelmia itse peukaloon esimerkiksi sormitulehduksen muodossa.
Kolme vuotta täyttänyt lapsi liikkuu jo itsenäisesti, mikä tarkoittaa, että hän koskettelee erilaisia esineitä ja aineita. Jos lapsi edelleen imee peukaloaan, on myrkytyksen ja tulehdusten mahdollisuus aina läsnä. Peukalon imemisestä on myös muita seurauksia, jotka eivät liity suuhun. Tapa saattaa aiheuttaa esimerkiksi voimakkaita päänsärkyjä ja korvakipua.
Miten lasta autetaan lopettamaan peukalon imeminen?
Ottaen huomioon, että tämä tapa voi pitkälle jatkuvana olla terveydelle haitallinen, vanhempien on syytä puuttua asiaan ajoissa. Kun vauva yritetään saada lopettamaan sormien imeskeleminen, prosessi vie aina aikaa, sillä tämä asia tuottaa hänelle suurta tyydytystä.
Jos lapsi laittaa usein sormen suuhunsa nukahtaakseen, voit antaa hänelle pehmeän kankaisen nuken tai pehmolelun, jotta hän saisi rentoutua kosketuksen kautta.
Jos lapsi imee sormiaan vain silloin, kun hän on yksin tai tylsistynyt, on parasta tarjota hänelle vaihtoehtoisia aktiviteetteja. Lapsen tulisi saada näihin rohkaisua ja seuraa – esimerkiksi mukava kävely, lukemistuokio, hyvän tarinan kertominen tai liikuntaleikit ovat sopivia vaihtoehtoja.
Sen sijaan hanskojen, laastarien, sideharson tai epämiellyttävien aineiden (kuten sitruunan tai mausteiden) käyttö sormien imeskelemisen estämiseksi on nykyisin vanhanaikaisena pidetty keino. Nämä konstit ovat kyllä tehonneet aikoinaan, mutta nykyisin kannustetaan positiiviseen vahvistamiseen palkitsemisen kautta. Tämä menettely sopii myös sormien imeskelemisestä vieroittamiseen, sillä näin lapsi kokee motivaatiota saavuttaa tavoite eli palkinto.
Motivaatio ja ylpeyden osoittaminen aina silloin, kun lapsi ei ole pidempään aikaan laittanut sormia suuhunsa, toimii hyvin. Näin tämä luonnollisesti kehittynyt tapa, jolla voi olla terveydelle huonoja seurauksia, saadaan loppumaan. On silti muistettava tehdä tämä kaikki suurella kärsivällisyydellä ja myöskin määrätietoisuudella.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cerny, R. (1981). Thumb and finger sucking. Australian dental journal, 26(3), 167-171. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1834-7819.1981.tb03938.x
- Pearson, G. H. (1948). The psychology of finger-sucking, tongue-sucking, and other oral “habits”. American Journal of Orthodontics and Dentofacial Orthopedics, 34(7), 589-598. https://www.ajodo.org/article/0002-9416(48)90157-2/pdf
- Larsson, E. (1988). Treatment of children with a prolonged dummy or finger-sucking habit. The European Journal of Orthodontics, 10(1), 244-248. https://academic.oup.com/ejo/article-abstract/10/1/244/457977
- Levy, D. M. (1928). Fingersucking and accessory movements in early infancy: An etiologic study. American Journal of Psychiatry, 84(6), 881-918. https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/ajp.84.6.881
- Lewis, S. J. (1937). The effect of thumb and finger sucking on the primary teeth and dental arches. Child Development, 8(1), 93-98. https://www.jstor.org/stable/1125827