Elämäni tärkeimmät asiat tultuani äidiksi
Tultuani äidiksi elämäni tärkein asia oli ja on poikani ja hänen terveytensä, onnensa ja hyvinvointinsa. Mikään muu asia maailmassa ei motivoi minua samalla tavalla kuin lapseni ja hänen eteensä taistelu.
Äitiys saa minut jaksamaan, vaikka elämä heittääkin eteeni yllätyksiä ja koettelee niin fyysisiä kuin henkisiäkin voimiani. Elämäntehtäväni on valmistella lapselleni polku, jota hän voi kulkea turvallisesti, tarjota hänelle vain parasta ja opettaa hänelle rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Strategiani on tarjota lapselleni rakkauteni, suojella häntä ja auttaa häntä aina, kun hän tarvitsee minua. Tultuani äidiksi tämä on ollut elämäni tärkein tehtävä.
Elämäni tärkeimmät asiat tultuani äidiksi
Kerroin jo, että tultuani äidiksi, poikani ja hänen hyvinvointinsa on ollut tärkein prioriteettini. Toiseksi tärkein asia olen minä itse. Ei itsenäisenä ja itsekkäänä henkilönä, vaan äitinä, joka haluaa muuttaa huonot tapansa hyviksi. Näen vaivaa asian eteen, jotta lapseni ei matki huonoja tapojani tai joudu kokemaan ja näkemään niitä ollessamme yhdessä.
Tämä elämäni sääntö numero kaksi pitää sisällään älyllisen kasvamisen ja tiedon keräämisen, jotta voin auttaa poikaani tulevaisuudessa ja pystyn vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Mittaan tällä myös henkilökohtaista ja emotionaalista kasvuani.
Haluan olla nainen, joka osaa käyttäytyä nöyrästi ja epäitsekkäästi ilman sitä välinpitämättömyyttä ja kilpailun tarvetta, joka niin usein nostaa päätään työelämässä ja menestyksestä kilpailevien kesken. Minun täytyy oppia olemaan vertailematta itseäni muihin ja muistaa, että kaikki ovat kanssani yhdenvertaisia, eivät ainoastaan he, jotka ovat asioissa yhtä hyviä tai parempia kuin minä.
Minun täytyy muistaa empatia ja sympatia. Minun on kuunneltava ihmisiä, joiden kanssa puhun, enkä saa tyrkyttää mielipidettäni väkisin. Minun täytyy suhtautua erimielisyyksiin ja erilaisiin mielipiteisiin kunnioituksella, eikä tavoitteeni saa olla muiden ihmisten mustamaalaaminen, jotta näytän itse hyvältä.
Haluan oppia olemaan valehtelematta, kantamatta kaunaa ja antamaan anteeksi. Minun täytyy päästä eroon negatiivisista ajatuksista ja tästä pessimistisestä mentaliteetista, joka saa minut aina ajattelemaan toisista pahinta mahdollista, nukkumaan toinen silmä auki ja odottamaan petosta jopa läheisiltäni.
Tämän vuoksi minun täytyy alkaa valmistautua nyt. Tarvitsen monta vuotta kasvaakseni paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi, jonka jokainen lapsi ansaitsee.
Tultuani äidiksi kaikki muuttui monimutkaisemmaksi. Ennen synnytystä olin valmis kohtaamaan kivun ja ponnistelemaan tuodakseni lapseni maailmaan, mutta synnytyksen jälkeen ymmärsin, että nuo muutamat kivun täyteiset tunnit supistuksineen olivat vasta alkusoittoa. Omistautuminen, vaivannäkö ja johdonmukaisuus ohjaavat äidin tietä, ja ne nostavat päätään vasta lapsen synnyttyä.
Tultuani äidiksi ymmärsin, mitä on rakkaus ensisilmäyksellä. Annoin itseni täysin ihmiselle, joka ei oikeastaan edes tuntenut minua. Tämän vuoksi elämäni kolmanneksi tärkein asia on varmistaa, että tuo pieni ihminen, jota imetän, halaan, kylvetän ja hoidan, tietää, että olen äiti. Ojennan aina auttavan käden, tarjoan olkapään, jota vasten itkeä, kehun olon parantamiseksi, annan anteeksi ja rohkaisen. Mitä tahansa lapseni tarvitsee, tarjoan sen hänelle.
Kukaan tässä maailmassa ei pysty muuttamaan mieltäni tai saa minua harhautumaan edessäni avautuvalta polulta, koska elämäni kolmelle tärkeimmälle asialle annan sydämeni, rohkeuteni ja sitoutumiseni.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.