Terveen vastasyntyneen keltaisuus
Monella lapsella on ensimmäisinä syntymänsä jälkeisinä päivinä kellertävä iho. Onko tämä normaalia? Kyllä, ja kyseessä on luultavasti vastasyntyneen keltaisuus. Älä huoli, sillä keltaisuus on ohimenevä ja harmiton vaiva, joka on hyvin yleinen vastasyntyneillä lapsilla. Ongelma poistuu itsestään tai kevyen hoidon avulla lapsen toisen elinviikon aikana.
Noin 50-60 prosenttia lapsista kärsii ihon keltaisuudesta elämänsä ensimmäisen tai toisen viikon aikana. Vaikka suurin osa vastasyntyneistä kokee tämän ongelman, kaikissa tapauksissa keltaisuus ei ole silmin havaittavissa.
Vaikka vastasyntyneen keltaisuus on yleensä harmiton vaiva, josta ei tarvitse huolestua, on siihen tärkeää kiinnittää huomiota. Tämän artikkelin lukemisen jälkeen tiedät, kuinka diagnosoida ja hoitaa lapsen keltaisuus, sekä millaisia seuraamuksia keltaisuudella voi lapselle olla.
Mikä on vastasyntyneen keltaisuus?
Keltaisuus on yleinen vaiva lapsilla, ja siihen liittyy ihon ja silmänvalkuaisten kellertävä väri. Tämä johtuu liiallisesta bilirubiinin määrästä veressä.
Bilirubiinia syntyy elimistössä vanhentuneiden punasolujen hajotessa. Tavallisesti bilirubiini käsitellään maksassa niin, että tarpeellinen määrä saadaan uudelleen käyttöön ja ylimääräinen osa siirtyy sapen mukana suolen kautta pois elimistöstä. Jos bilirubiinia muodostuu niin paljon, että maksa ei pysty poistamaan sitä verestä tarvittavan nopeasti, lapsi alkaa kärsiä keltaisuudesta.
Vastasyntyneen keltaisuus on siis tulosta siitä, että maksa ei ole ehtinyt kypsyä ja sopeutua kaikkiin lapsen ensimmäisten elinpäivien aikana tapahtuviin dramaattisiin muutoksiin. Kun maksa ei pysty pilkkomaan bilirubiinia, se kerääntyy elimiin – erityisesti ihoon – ja antaa niille kellertävän värin.
Mistä tiedän, että lapseni kärsii keltaisuudesta?
Vanhempien on mahdollista havaita vastasyntyneen keltaisuus, jos he ovat tarkkoina lapsen ihon, silmänvalkuaisten ja suun limakalvojen värimuutosten suhteen. Luotettavin tapa todeta vauvan keltaisuus, on tutkia lasta luonnonvalossa tai loisteputkien alla.
Jos varmuutta ei näin saada, voidaan lapsen nenänpäätä, otsaa tai rintaa painaa varovasti. Jos iho näyttää normaalin väriseltä, lapsi ei kärsi keltaisuudesta, mutta mikäli havaittavissa on kellertävää väriä, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin tai neuvolaan.
Voiko keltaisuus vahingoittaa lastani?
Totuus on, että vastasyntyneen keltaisuus voi aiheuttaa lapselle vaaran, mutta ainoastaan tapauksissa, joissa veren bilirubiinitaso nousee hyvin korkeaksi. Vaaran riski riippuu lapsen iästä, painosta ja terveydentilasta.
Veren bilirubiinin määrä voidaan selvittää yksinkertaisella verikokeella. Biliruubinitason kohoamisen syiden selvittäminen sen sijaan vaatii tarkempia lastenlääkärin tekemiä testejä.
Voinko imettää keltaisuudesta kärsivää vauvaa?
Keltaisuudesta kärsivää vauvaa voidaan imettää, joskin on arveltu, että joissain tapauksissa imettäminen pidentää lapsen vaivan kestoa. Jos tilanne on tämä, neuvolan hoitaja tai lastenlääkäri saattaa ehdottaa taukoa imetyksestä.
Tällaisessa tapauksessa on suositeltavaa käyttää rintapumppua stimuloimaan maidontuotantoa, jotta imetystä on helppo jatkaa myöhemmässä vaiheessa.
Jos epäilee lapsensa ihon kellertävän, kannattaa aina ottaa yhteyttä hoitohenkilökuntaan mahdollisimman nopeasti – vaikka kyseessä ei yleensä olekaan vakava vaiva. Ammattilaiset osaavat ohjeistaa, kuinka toimia tilanteessa, ja miten keltaisuutta kannattaa hoitaa.
Kuinka vastasyntyneen keltaisuus hoidetaan?
Jos lapsen bilirubiinitaso on vain hieman koholla, ei erityiselle hoidolle ole tarvetta, vaan lapsen altistaminen päivittäin auringonvalolle 15-20 minuutin ajan riittää.
Tämä metodi on helppo ja toimiva, sillä vastasyntyneen iho on niin herkkä, että auringon säteily hajottaa tehokkaasti bilirubiinimolekyylejä ja auttaa niiden nopeassa tuhoamisessa.
Mikäli bilirubiinia on kertynyt vereen huomattavan paljon, hoidetaan lasta sinivalohoidolla. Hoitovastuu on synnytyssairaalan lastentautiyksiköllä. Sinivalohoidossa lapsen iho altistetaan siniselle valolle, ja tämä hoitomuoto vaatii muutaman päivän sairaalassa olon.
Bilirubiinin tuhoamiseksi ei normaalitilanteessa ryhdytä verenvaihtoon, sillä tähän operaatioon turvaudutaan ainoastaan erityistapauksissa. Verenvaihto suoritetaan aina sairaalassa lääkäreiden tarkan valvonnan alla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Doménech, E., González, N., & Rodríguez-Alarcón, J. (2008). Cuidados generales del recién nacido sano. Madrid: Asociación Española de Pediatría. https://www.seneo.es/Portals/0/Articulos/2.pdf
- Failache, O. (2002). Ictericia neonatal. Archivos de Pediatría del Uruguay, 73(3), 143-145. http://www.scielo.edu.uy/pdf/adp/v73n3/v73n3a07.pdf
- Martínez, J. C. (2002). Ictericia neonatal: existe un nivel seguro de bilirrubina. Arch Argent Pediatr, 100(4), 321-325. https://www.sap.org.ar/docs/publicaciones/archivosarg/2002/321.pdf
- Moraes, M., & Bustos, R. (2004). Ictericia grave en el recién nacido sano. Archivos de Pediatría del Uruguay, 75(2), 139-141. http://www.scielo.edu.uy/scielo.php?pid=S1688-12492004000200006&script=sci_arttext&tlng=en