Missä vaiheessa imettäminen kannattaa lopettaa?

Kun äiti imettää lastaan kauemmin kuin yhdeksän kuukauden ajan, useissa kulttuureissa hän saa osakseen kritiikkiä niin perheenjäseniltä, ystäviltä kuin yleisesti ottaen ympäristöstä. Sosiaalinen paine on epäilemättä yksi suurimmista vaikeuksista pitkäkestoisessa imetyksessä, ja se on erityisen haasteellista niillä äideillä, jotka vieroittavat lapsensa vasta yli kahden vuoden iässä.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee imettämistä ainoana ruokintakeinona lapsen ensimmäisten kuuden kuukauden ajan, ja rintamaidon tulisi olla lisänä muihin ruokiin ainakin kahden vuoden ikään asti. Sitten onkin äidin ja lapsen asia, kuinka asiassa edetään.

Tämän oletuksen mukaan pitkällinen imetys voi olla täysin hyvä asia kuudenkin tai seitsemän vuoden ajan, sillä ei ole mitään sellaista tietoa, joka osoittaisi sen olevan haitallista äidille tai lapselle.

Itse asiassa monet tutkimukset suosittelevat pitkää imetystä, jotta voitaisiin vahvistaa äidin ja lapsen välistä sidettä samalla, kun tarjotaan ravitsevaa ruokaa, joka antaa kosteutusta ja suojaa ja joka kehittää lapsen vastustusykykyä. Pitkä imetys myös auttaa lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi äidin kanssa sekä tarjoaa hyvin hyödyllistä ihokontaktia.

Tutkimukset osoittavat, että mitä pidempään äiti imettää lastaan, sitä suuremmat hyödyt saadaan sekä ädin että lapsen kannalta, ja tämä vaikuttaa heidän terveyteensä koko elämän ajaksi.

Tässä on huomioitava, että luonnollinen vieroitusvaihe voi tapahtua missä tahansa vaiheessa kahden ja kuuden vuoden välillä. Jotta voitaisiin varmistaa, että lapsi saa kaikki tarpeelliset maidon tarjoamat ravinteet luiden ja elinten vahvuuden kannalta, hänen tulisi nauttia äidin- eikä lehmänmaitoa.

On silti niin, että huolimatta niistä monista hyödyistä, jotka rintamaito antaa lapsille, imettäminen pidempään kuin kahden vuoden ajan kuvataan usein ei-suositeltavana asiana.

Pitkään kestävä imettäminen aiheuttaa äidille yleensä sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä ongelmia. Nämä ovat paineita, jotka eivät aina ole äidille helppoja kestää, vaikka hän olisikin tietoinen siitä, mitkä rintamaidon hyödyt lapselle ovat.

Sosiaaliset rajoitteet

Usein uskotaan, että pitkä imetys voi vahingoittaa lasta sekä aiheuttaa hänelle psykologisia ongelmia, ja että ensimmäisten yhdeksän kuukauden jälkeen rintamaito ei enää ole riittävää kunnollisen ravinnon takaamiseksi.

Ongelmana pitkän imetyksen kanssa on se, että aiheesta ei ole riittävästi tietoa. Yhteiskunnan tulisi tietää pitkän hyödyt, jotta voitaisiin paremmin tukea äitejä, jotka ovat valinneet imetyksen jatkamisen niin kauan kuin he ja heidän lapsensa näin haluavat tehdä.

Hyödyt pitkästä imetyksestä äidille ja lapselle

On olemassa tieteellistä todistetta siitä, että mitä pidempään imetys jatkuu, sitä suuremmat hyödyt lapsi ja äiti saavat. Imetys pitkään muun muassa auttaa vähentämään lapsuuden ripulia, akuutteja tarttuvia tauteja, hengityselinten sairauksia, liikalihavuutta, diabetesta ja syöpää.

Sen sijaan, että se olisi haitallista, pitkä imetys on hyödyllistä äidin fyysiselle ja tunne-elämän terveydelle. Ne, jotka ovat imettäneet pitkään, omaavat alhaisemman todennäköisyyden kärsiä rinta- ja munasarjojen syövästä.

Sen lisäksi pitkä imetys auttaa pitämään verenpaineen ja kolesterolin alhaalla, ja näillä naisilla on pienempi todennäköisyys kärsiä tyypin 2 diabeteksesta ja osteoporoosista.

Useat tutkimukset osoittavat, että  rintamaito ei menetä ravinteitaan ajan kuluessa, ja että ensimmäisen vuoden jälkeen se sisältää enemmän rasvaa ja energiaa – nämä liittyvät parempaan kognitiiviseen ja psykomotoriseen kehitykseen lapsilla.

Ottaen huomioon sen, että lapsen vastustuskyky ei ole kehittynyt seitsemän vuoden ikään tultaessa, lastenlääkärien tulisi suositella äideille pitkää imetystä.

Rintamaito on hyödyllisempää kuin mikään muun tyyppinen maito, sillä se sisältää runsaasti vasta-aineita ja ravinteita, jotka tarjoavat lapselle suuremman suojan tartuntoja vastaan.

Tiivistäen voidaan sanoa, että pitkä imetys tarjoaa monia hyötyjä lapselle ja äidille, ja sen kyseenalaistaminen ja kritiikki perustuvat vain ja ainoastaan väärän tietoon ja ennakkoluuloihin.