Lapsen riippuluomi

Vaikka kyseessä ei ole vakava terveysongelma, riippuluomi voi vaikuttaa lapsen näkökykyyn.

Lapsen riippuluomi eli ptoosi on silmän yläluomen kohottajalihaksen toimintahäiriö, jonka seurauksena yläluomi roikkuu alhaalla. Tämä johtaa siihen, ettei lapsi saa silmäänsä kokonaan auki, mikä voi vaikuttaa hänen näkökykyynsä.

Riippuluomi voi esiintyä joko vain toisessa tai molemmissa silmissä, ja sen aiheuttavat joko perinnölliset tai muut tekijät, joista kerromme alla lisää.

Miksi lapselle kehittyy riippuluomi?

Monet tekijät voivat olla yhteydessä riippuluomen kehittymiseen, mutta tavallisesti ongelma on synnynnäinen ja lihasperäinen.

Tärkeimpiin aiheuttajiin kuuluvat seuraavat:

• Synnynnäisyys: Kun yläluomen kohottajalihas ei kehity sikiöllä kunnolla raskauden aikana, tuloksena voi olla ptoosi.
• Lihasperäinen ongelma: Nämä liittyvät ongelmiin silmän liikkeitä hallinnoivissa lihaksissa.
• Hermotushäiriöt: Joskus riippuluomi voi olla tulosta aivojen poikkeamasta tai hermoston ja lihasten sairaudesta, joka vaikuttaa silmiin.
• Luomivammat: Vauvan luomen kohottajalihas voi vahingoittua jopa synnytyksessä pihtien käytön vuoksi.
• Perinnöllisyys: Tunnetaan tiettyjä periytyviä oireyhtymiä, joihin riippuluomi liittyy.
• Muut syyt: Esimerkiksi toistuvat voimakkaat turvotusreaktiot, silmäluomen kasvaimet, allergiat ja sidekalvontulehdus.

Tavallisimmat riippuluomen aiheuttamat oireet

Riippuluomi havaitaan yleensä lapsen ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen. Tällöin hän viettää jo paljon aikaa hereillä ja on ilmeikkäämpi, mikä helpottaa ptoosin havaitsemista.

Lapsella, jolla on riippuluomi, on usein seuraavia oireita:

• Pään kallistaminen taaksepäin: Lapsi tekee näin nähdäkseen paremmin. Tämä voi aiheuttaa myös kierokaulaisuutta.
• Kulmakarvan kohottaminen: Näin tekemällä lapsi yrittää nostaa riippuvaa luomeaan.
• Liika silmien kostuminen: Tällöin lapsen kyynelrauhasissa syntyy liikaa kyynelnestettä.
• Näkökyvyn heikkeneminen: Osittainen tai täysi näkökyvyn puute.

Mitä haittaa riippuluomi voi aiheuttaa vauvalle tai lapselle?

Riippuluomi ei yleensä ole vakava ongelma, mutta jos yläluomi peittää pupillin joko osittain tai täysin, se vaikuttaa lapsen näkökykyyn.

Ptoosi voi aiheuttaa seuraavia ongelmia:

• Toiminnallinen heikkonäköisyys tai laiska silmä: Tällöin näkökyky heikkenee toisessa tai molemmissa silmissä.
• Karsastus: Karsastus tarkoittaa tilannetta, jossa silmät eivät kohdista samaan kohteeseen.

Lapsen riippuluomen hoito

Jos riippuluomi ei aiheuta lapselle varsinaista haittaa, sitä ei tarvitse hoitaa. Mikäli riippuluomi aiheuttaa näön alenemaa, sitä hoidetaan yleensä silmälaseilla ja peittohoidolla.

Tavallisimmat hoitomuodot ovat seuraavat:

• Säännölliset tarkastukset: Joissakin tapauksissa riippuluomea seurataan silmälääkärissä, varmistaen lapsen normaali näön kehittyminen.
• Silmälasit: Näön alenemaa hoidetaan usein silmälaseilla.
• Peittohoito: Peittohoidossa terve silmä peitetään heikkonäköisen silmän näöntarkkuuden parantamiseksi.
• Leikkaus: Jos normaali näön kehitys on uhattuna, leikkaushoito on tarpeen. Tämä voi tarkoittaa joko kohottajalihaksen lyhennystä, jos omaa lihastoimintaa on riittävästä jäljellä, tai riippuluomen ripustusta, jos kohottajalihas on täysin toimimaton.

Suosituksia

Kun lapsella on riippuluomi toisessa tai molemmissa silmissä, aivan ensimmäiseksi hänet tulisi viedä lääkäriin. American Academy of Ophthalmology -organisaation mukaan on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat ryhtyvät hoitamaan ongelmaa heti. Näin pystytään parhaiten välttämään komplikaatioita, jotka voivat pahimmillaan johtaa pysyvään näkökyvyn menetykseen toisessa tai molemmissa silmissä.

Silmälääkäri pystyy tekemään vaadittavat kokeet ja antamaan diagnoosin, jonka avulla selvitetään lapselle sopivin hoito. Vanhempien täytyy noudattaa lääkäriltä saamiaan ohjeita tunnollisesti, jotta riippuluomen hoito tuottaa parhaat mahdolliset tulokset.

Parasta olisi, että korjaava hoito tehtäisiin jo varhaislapsuudessa, jopa ennen kuin lapsi aloittaa koulunkäynnin. Näin estetään tilaa vaikuttamasta lapsen koulumenestykseen ja sosiaaliseen kehitykseen.