Silmän sidekalvon tulehdus vauvalla

20.5.2019
Sidekalvotulehdus on hyvin yleinen pienten lasten vaiva. Se leviää helposti henkilöltä toiselle, minkä vuoksi vanhempien on hyvä ymmärtää tulehduksen aiheuttajat ja tavat, joilla tartuntaa voidaan ehkäistä.

Silmän sidekalvon tulehdus, eli tavallinen silmätulehdus, on hyvin yleinen lasten vaiva, joka voi kehittyä pienenkin vauvan silmiin. Sidekalvotulehdus on nimensä mukaisesti silmäluomen sisäpintaa ja silmän valkoista osaa peittävän kalvon, eli sidekalvon, tulehdustila.

Mistä vauvan sidekalvon tulehdus johtuu?

Silmän sidekalvon tulehduksen voivat aiheuttaa monet tekijät, joista yleisimmät ovat virukset ja bakteerit. Sidekalvo voi tulehtua myös reaktiona silmään päässeisiin allergeeneihin tai kemikaaleihin, minkä lisäksi mekaaninen ärsytys, kuivasilmäisyys, sieni tai silmää ärsyttävä paikallislääkitys voivat aiheuttaa tulehduksen.

Tavallisimmat sidekalvon tulehduksen aiheuttajat ovat seuraavat:

  • Virustartunnat: Virustartunnassa tarttuvat mikrobit hyökkäävät sidekalvoa vastaan. Yleisimpiä sidekalvotulehduksen aiheuttavia viruksia ovat adeno-, entero- ja influenssavirus, eli flunssaa ja ylähengitystieinfektioita aiheuttavat virukset.
  • Bakteeritulehdus: Bakteeritulehduksessa bakteeri pääsee silmän sidekalvolle. Bakteeriperäisen tulehduksen aiheuttaa yleensä pneumokokki-, Staphylococcus aureus – tai Haemophilus influenzae -bakteeri. Vauva voi saada synnytyksen yhteydessä äidin synnytyskanavasta tippuri- tai klamydiatartunnan, joka voi aiheuttaa bakteeriperäisen sidekalvotulehduksen.
  • Allergeenit: Allergeenit ovat allergisen reaktion aiheuttajia. Tavallisia allergeeneja ovat esimerkiksi siitepöly, eläinten hilse ja tietyt ruoka-aineet. Allerginen sidekalvotulehdus on paikallinen allerginen reaktio, joka oireilee silmien kutinana, vetistyksenä, punoituksena, valonarkuutena ja usein lievänä rähmimisenä.
  • Kemikaalit: Silmien ärtyminen voi olla reaktio esimerkiksi silmätippoihin, joita vastasyntyneelle annetaan syntymän jälkeen bakteeritulehdusten estämiseksi. Silmä vaikuttaa tällöin lievästi ärtyneeltä ja tulehdus kestää 24-36 tuntia.

Miten sidekalvon tulehdus oireilee?

Silmän sidekalvon tulehdus vauvalla

Vanhempien on tärkeä tarkkailla lapsen käytöstä ja mahdollisia fyysisiä muutoksia. Sidekalvotulehduksen oireet vaihtelevat hieman sen aiheuttajasta riippuen, mutta tavallisimpia oireita ovat seuraavat:

  • Silmän punoitus
  • Silmän kirvelyä
  • Sitkeä, venyvä ja märkäinen erite
  • Silmien kiinni liimautuminen nukkumisen jälkeen
  • Silmän vetistys
  • Valonarkuus

Sidekalvotulehduksen hoito

Hoito riippuu siitä, mikä sidekalvotulehduksen aiheuttaa. Virustulehdus paranee useimmissa tapauksissa muutamassa päivässä ilman erityistä hoitoa. Tulehduksen paranemista voidaan edistää poistamalla mahdollinen silmään kertyvä erite.

Pitkittynyttä tulehdusta voidaan hoitaa silmätipoilla ja -voiteilla. Jos oireet viittaavat bakteeritulehdukseen, määrätään potilaalle tarvittaessa antibiootteja sisältäviä lääkkeitä. Allergista sidekalvotulehdusta hoidetaan tavallisesti antihistamiinitableteilla tai -tipoilla.

Sidekalvon tulehduksen ehkäisy

Silmän sidekalvon tulehdus vauvalla

Lapsen sidekalvotulehdusta voidaan pyrkiä ehkäisemään seuraavilla tavoilla:

  • Pese kätesi usein ja kanna mukanasi desinfioivaa geeliä, jota voit käyttää ennen vauvan käsittelyä.
  • Vältä henkilökohtaisten tavaroiden, kuten pyyhkeiden, liinojen ja muiden vastaavien, jakamista.
  • Jos vauvalla on allergioita, vältä allergeeneja parhaasi mukaan.

Vaikka vanhemmat toimisivat kaikkien suositusten mukaisesti, vauva tulee aina altistumaan monille ulkoisille tekijöille. Siksi on todennäköistä, että jossakin vaiheessa jokainen lapsi sairastaa tämän erittäin tarttuvan taudin. Vanhempien kannattaakin perehtyä sidekalvotulehduksen oireisiin, jotta ongelma huomataan ja hoidetaan varhaisessa vaiheessa.

1. Tu, E. Y. Conjunctivitis. in Clinical Infectious Disease, Second Edition (2015). doi:10.1017/CBO9781139855952.015

1. Azari, A. A. & Barney, N. P. Conjunctivitis: A systematic review of diagnosis and treatment. JAMA – Journal of the American Medical Association (2013). doi:10.1001/jama.2013.280318