Kuinka auttaa teiniä pääsemään eksistentiaalisen kriisin yli?

Päästäkseen eksistentiaalisen kriisin yli nuori tarvitsee ymmärrystäsi, rakkauttasi ja tukeasi. Ota selvää, kuinka voit auttaa häntä.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 lokakuuta, 2022

Onko lapsellasi välinpitämätön, ahdistunut tai hämmentynyt olo? Pohtiiko hän kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, siitä kuka hän on tai mihin hänen elämänsä on menossa? Älä huoli, tämä on täysin normaalia ja tyypillistä tässä elämänvaiheessa.

Jos mietit omaa nuoruuttasi, kävit luultavasti itsekin läpi sen vaiheen, jolloin missään ei tuntunut olevan järkeä. Teini-iän eksistentiaalisen kriisin yli pääseminen ei ole helppoa, ja nuori tarvitsee ennen kaikkea vanhempiensa ymmärrystä ja tukea päästäkseen eteenpäin.

Jokainen nuori on ainutlaatuinen. Muiden ihmisten tavoin heillä kaikilla on oma persoonallisuutensa, joka voi olla samankaltainen tai hyvin erilainen kuin sinun.

Nuoret, joilla on suurempi abstraktiokyky ja pohdiskelevampi luonne, kokevat eksistentiaalisen kriisin suuremmalla todennäköisyydellä. Jos sinulla itselläsi on nämä samat piirteet, sinun on helpompi ymmärtää lastasi. Mutta vaikka näin ei olisikaan, apusi on tuolla hetkellä tärkeää.

Mikä on eksistentiaalinen kriisi?

Tämän kenties monimutkaiselta ja hämmentävältäkin kuulostavan termin takana piilee inhimillinen tarve antaa olemassaolollemme merkitys. Meillä kaikilla on ainakin jossain määrin halu antaa elämällemme jokin syy ja tarkoitus. Joidenkin vain on helpompi päästä yli tämän tyyppisestä syvällisestä ajattelusta. Eksistentiaalinen kriisi ilmenee yleensä useilla tavoilla:

• Nuori on jatkuvasti apaattinen tai tylsistynyt. Yleinen kiinnostus asioihin katoaa ja puuhat, joista nuori aiemmin nautti, tuntuvat nyt merkityksettömiltä.
• Hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja eristäytyneeksi eikä tunne henkistä yhteyttä ympärillään oleviin ihmisiin. Edes niihin, joita hän rakastaa ja jotka rakastavat häntä.
• Nuorella on voimakas pelko tulevaisuudesta, joka näyttää synkältä ja epävarmalta. Päätösten tekemisestä tulee mahdotonta, koska missään ei näytä olevan järkeä. Suunta puuttuu.
• Hänellä on outouden tunne, hän ei tunne itseään samaksi henkilöksi kuin ennen. Ja vaikka hänen elämässään onkin kaikki hyvin, suru, pelko ja tyytymättömyys on jatkuvaa.
• Esiin nousee eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten mistä me olemme tulleet, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mikä on elämän tarkoitus. Asiat, jotka eivät ole vaivanneet häntä koskaan aiemmin, syövät nyt suuren osan hänen ajastaan ja henkisestä energiastaan piinaten häntä.

Miksi eksistentiaalisia kriisejä ilmenee nuoruudessa?

On erittäin epätodennäköistä, että pienet lapset kävisivät läpi eksistentiaalisia kriisejä, mutta heitä lukuun ottamatta kaikenikäiset ihmiset voivat kokea sellaisen. Ne ovat kuitenkin yleisempiä nuoruudessa useista syistä.

Ensinnäkin siksi, että nuori etsii tai rakentaa omaa identiteettiään. Tämä herättää tarpeen saada tietoa, varmuutta ja vastauksia, joita nuori ei ollut koskaan aiemmin edes pohtinut.

Toiseksi, nuoruus on rajujen muutosten ja tärkeiden päätösten aikaa. Kaikki koetaan tässä iässä erittäin voimakkaasti, ja nuoria pyydetään ottamaan vastuuta tulevaisuudestaan. Kaikki nämä stressaavat tilanteet, joihin nuorella ei ole riittävästi resursseja, voivat johtaa eksistentiaaliseen kriisiin.

Kuinka auttaa teiniä pääsemään eksistentiaalisen kriisin yli?

Eksistentiaalisen kriisin ei välttämättä tarvitse olla negatiivinen asia. Se kuuluu kasvuun, ja tämä itsetutkiskelun aika voi auttaa nuorta kypsymään henkisesti. Mutta jos hän jää yksin ilman tärkeimpien aikuisten tukea, seuraukset voivat olla vakavat. Hänelle voi kehittyä kielteisiä ajatusmalleja, jotka johtavat jatkuvaan tyytymättömyyteen.

Äitinä tärkein tehtäväsi on olla lapsen mukana ja tukena. Sinullakaan ei ole nuoren kaipaamia vastauksia, sillä kukaan ei tiedä niitä varmuudella. Läsnäolosi, ymmärryksesi ja ehdoton rakkautesi auttavat kuitenkin keventämään hänen taakkaansa.

Toisaalta on tärkeää, että kehotat häntä omaksumaan myönteisemmän näkökulman, joka perustuu epävarmuuden hyväksymiseen ja tästä lähtökohdasta rakentamiseen. Muistuta lasta siitä, että vaikka hän onkin nyt epävarma kaikesta, hänellä on mahdollisuus päättää elämästään ja nauttia siitä.

Ennen kaikkea vakuuta hänelle, että tämäkin ahdistuksen tunne menee ohi, kuten kaikki muukin. Nuorena tunteet kuohuavat kuin raivoava meri, joka ei koskaan näytä tyyntyvän. Ponnistele kovasti ollaksesi hänen ankkurinsa, kunnes myrsky laantuu, sillä se laantuu kyllä vielä.