Mitä tehdä, kun lapset saavat huonoja arvosanoja?
Koulutus on oleellisen tärkeää ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Kouluvuosien hyödyntäminen ei ainoastaan auta lapsiasi pääsemään parempiin töihin tulevaisuudessa, vaan se kehittää heitä myös henkilökohtaisella tasolla. Tässä vaiheessa kehitetään sellaisia arvoja kuin vastuullisuus, suunnitelmallisuus ja sinnikkyys, ja tähän meidän tulisi keskittyä, jos lapset saavat huonoja arvosanoja koulussa.
Jokainen tietää, että koulutusjärjestelmä ei ole kaikkein oikeudenmukaisin ja riittävin. Paperilla oleva numero ei kuvasta luotettavasti lapsen kykyjä tai hänen kouluvuoden aikana tekemiään ponnisteluja. Se voi kuitenkin ohjata päätöksenteossa tulevaisuutta ajatellen. Mitä siis tulisi tehdä, kun lapset saavat huonoja arvosanoja? Tässä muutamia ehdotuksia.
Miksi lapset saavat huonoja arvosanoja?
On tärkeää pitää mielessä, että koulumenestykseen voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten oppimisvaikeudet, henkilökohtaiset, perhe- tai sosiaaliset ongelmat, huonot opiskelutottumukset tai taipumus viivyttelyyn. Huonot arvosanat eivät siis aina johdu laiskuudesta ja vaivannäön puutteesta. Ja vaikka näin olisikin, tämä olisi seurausta motivaation puutteesta, joka ei ole yksinomaan lapsen vastuulla.
Vanhempien ja opettajien on osallistuttava, jotta oppilaat saavuttaisivat täyden potentiaalinsa. Kun lapsesi siis näyttää sinulle arvosanansa ja ne eivät ole niin hyviä kuin odotit, pyri pysymään avarakatseisena. Huutaminen, kovat rangaistukset ja nöyryyttäminen eivät ole asiallisia tapoja käsitellä tätä ongelmaa. Siksi haluamme ehdottaa joitakin toimintapoja, jotka voivat olla hyödyllisiä.
Kuinka toimia, kun lapset saavat huonoja arvosanoja?
Jos et tiedä, kuinka tässä tilanteessa tulisi reagoida, tässä on muutamia ohjeita, joita voit soveltaa.
1. Pysy rauhallisena
Lasten tehtävänä on opiskella ja täyttää kouluvelvollisuutensa. Siksi vanhempien ensimmäinen reaktio huonoihin arvosanoihin saattaa olla suuttuminen, närkästyminen tai pettyminen. Maltin menettäminen ei kuitenkaan ole paras ratkaisu. Lapsille huutaminen, laiskoiksi leimaaminen tai nöyryyttäminen lyö vain kiilaa väliinne ja voi myös aiheuttaa henkisiä haavoja.
Jos sen sijaan pysyt rauhallisena ja avoimena keskustelulle ja analysoit syitä yhdessä lapsesi kanssa, voit tehdä tärkeitä johtopäätöksiä, jotka auttavat sinua kääntämään tilanteen päälaelleen tulevaisuudessa. On tärkeämpää löytää ratkaisu kuin ajautua loputtomiin riitoihin.
2. Anna tunnustusta ja vahvista myönteisiä puolia
Älä unohda antaa tunnustusta ja arvostusta niissä aineissa, joissa lapsi on saavuttanut hyviä tuloksia. Usein epäonnistumiset varjostavat saavutuksia ja ne jäävät näin huomaamatta, mutta näin ei pitäisi olla. Jos lapsesi on epäonnistunut vieraissa kielissä, mutta on erinomainen matematiikassa, älä vähättele tätä saavutusta. Tämä on hyvä tilaisuus auttaa lastasi rakentamaan hyvää itsetuntoa, mikä auttaa häntä selviytymään myös haastavammista aineista.
3. Tunnista mahdolliset taustalla olevat ongelmat
Joillakin lapsilla on oppimisvaikeuksia, jotka vaativat ammattiapua. Jos epäilet tällaista, sinun on haettava apua tilanteen selvittämiseksi ja opastuksen saamiseksi.
Myös perheongelmat, konfliktit ikätovereiden tai opettajien kanssa ja jopa lasten tunneälykkyyden taso voivat olla hyvän koulumenestyksen tiellä. Lapsellasi voi olla vaikeuksia, joista et ole vielä tietoinen tai joita olet ylenkatsonut. Älä menetä tilaisuutta tiedustella asiasta.
4. Paranna opiskelutottumuksia ja suunnitelmallisuutta
Opiskelu ei ole vain tuolissa istumista ja kirjan lukemista. Opiskelutottumukset ja -tekniikat ovat perustavanlaatuinen asia ajan ja kognitiivisten resurssien hyvän hyödyntämisen kannalta. Muista ottaa käyttöön hyvät opiskelutottumukset ja opettaa lasta suunnittelemaan, organisoimaan opiskeluun kuluvan ajan käyttöä ja hyödyntämään oikeita menetelmiä.
5. Palkitse ponnisteluista tulosten sijaan
Kouluarvosanat tulevat muutaman kerran vuodessa, mutta se todella tärkeä työ tehdään joka päivä. Lukeeko lapsesi kokeisiin ja tekeekö hän läksynsä? Tähän sinun on kannustettava ja keskityttävä, ei pelkkään numeroon tai kirjaimeen paperilla.
Motivoi lastasi pyrkimään päivittäin pieniin tavoitteisiin ja iloitsemaan päivittäisistä ponnisteluistaan. Tällä tavalla poistat häneltä paineita ja annat päivittäistä palautetta, joka voi olla hyvin myönteistä.
6. Rangaistukset ja seuraukset
Entäpä rangaistukset? Ovatko ne aiheellisia ja suositeltavia? Vastaus riippuu perheen kasvatustyylistä. Yleensä on tehokkaampaa ja terveempää luottaa luontaisiin seurauksiin. Eli jos lapsesi on epäonnistunut useissa aineissa, hän joutuu pänttäämään kesän aikana paikatakseen asian, ja tämä vie tietysti aikaa hauskanpidolta. Videopelejä ei tarvitse kieltää, jotta lapsi voisi tuntea nämä seuraukset.
Jos rangaistuksia kuitenkin halutaan antaa, niiden on oltava oikeasuhteisia ja kohdistuttava etuoikeuksiin, ei perustarpeisiin. Toisin sanoen voit antaa lapsesi katsoa vähemmän televisiota, mutta sinun ei tulisi rajoittaa muita hyödyllisiä aktiviteetteja, kuten urheilua tai kulttuuritoimintaa, tai estää häntä pitämästä yhteyttä ystäviinsa. Muista, että tavoitteena ei ole saada lasta kärsimään tai maksamaan virheestään, vaan auttaa häntä olemaan vastuullisempi.
Kun lapset saavat huonoja arvosanoja, ratkaisuja on etsittävä yhdessä heidän kanssaan
Jos lapsesi on saanut huonoja arvosanoja, yritä tunnistaa hänen mahdolliset vaikeutensa ja keskittyä ratkaisujen etsimiseen yhdessä. Lapsi kannattaa ottaa mukaan päätöksentekoon, sillä näin hän osallistuu enemmän ja välillenne ei synny kitkaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Buenrostro, A.E., Valadez, M.D., Soltero, R., Nava, G., Zambrano, R. y García, A. (2011). Inteligencia emocional y rendimiento académico en adolescentes. Revista de Educación y Desarrollo, 20, 29-37.
- Erazo-Santander, O. (2011). El rendimiento académico, un fenómeno de múltiples relaciones y complejidades. Revista Vanguardia Psicológica clínica teórica y práctica, 2(2), 144-173.
