Perinataalinen suru ja äidin tuska

12.10.2018

Sikiön kuolema raskauden aikana on vanhemmille erittäin kipeä kokemus. Perinataalinen suru on hyvin herkkä aihe, erityisesti, koska se usein sivuutetaan ja jätetään käsittelemättä asianmukaisella tavalla.

Se, että ymmärrämme perinataalisen surun merkityksen vanhempien näkökulmasta, voi olla hyödyksi niitä tunteita pohtiessa, joita tällainen menetys tuo mukanaan. Jaamme tässä artikkelissa näkökohtia, jotka tekevät perinataalisesta surusta yksiä kivuliaimpia asioita, joita äiti voi kokea. 

Mitä on perinataalinen suru?

Perinataalisella menetyksellä viitataan syntymäkauden läheisyydessä, ennen syntymää, syntymän aikana tai pian syntymän jälkeen tapahtuvaan kuolemaan.

Jo pelkkä asian ajatteleminen saa veren seisahtumaan. Valitettavasti tämän tyyppiset menetykset sivuutetaan usein. Asiaa ei pidetä yhteisössämme tärkeänä, ja siitä vaietaan, vaikka syntymättömän tai juuri syntyneen lapsen menettäminen on todellisuudessa yhtä kivuliasta ja selittämätöntä kuin kenen tahansa rakkaan kuolema.

Perinataalinen suru luokitellaan joskus luvattomaksi suruksiTämä luokitus piilottaa taakseen monta sydäntäsärkevää kyyneltä.

Tilastot kertovat, että keskenmenoja kirjataan Suomessa vuosittain yli 10000. Tämä on pieni luku muille paitsi niille vanhemmille, jotka olivat suunnitelleet elämää vauvansa kanssa.

Perinataalinen suru ja sen usein sivuutetut kivuliaat yksityiskohdat

Monet vanhemmat kuulevat uutisen syntymättömän lapsensa kuolemasta ultraäänitutkimuksen suorittaneen henkilön suusta, minkä jälkeen heidät jätetään yksin. Tämän jälkeen tapahtuu yksi tilanteen vaikeimmista vaiheista, nimittäin vauvan ”synnyttäminen”. Vanhemmilla ei ole tämän toimenpiteen suhteen vaihtoehtoja.

Se, että asiaan liittyen ei ole olemassa lainsäädäntöä missään maailman kolkassa, on valitettavaa. Tämä on se syy, miksi sosiaalipalvelut kääntävät tilanteelle selkänsä.

Perinataalinen suru

Monessa maassa ennen syntymäänsä kuolleella lapsella ei ole oikeutta etu- tai sukunimeen, mikä voi tehdä vanhempien surutyöstä entistä raskaamman. Suomessa myös kohdussa menehtyneelle lapselle voidaan antaa nimi, mutta lasta ei rekisteröidä väestörekisteriin. Esimerkiksi hautakiveen lapsen nimi voidaan kaiverruttaa.

Minkä asian moni kokee prosessissa kaikista tuskallisimpana? Sen, että joissain tapauksissa lapsensa menettänyt äiti siirretään synnytysosastolle, jossa hänen surunsa viedään keskelle karnevaalia ja elämän juhlaa. Hänen on kuultava muiden vauvojen itku, ja hän joutuu tahtomattaan olemaan ympäristössä, joka on täynnä onnea – samalla, kun hän itse näkee pelkkää harmaata.

Perinataalisesta surusta selviytyminen

Perinataalisen surun aikana elämä ja kuolema elävät samassa tilassa ja jättävät tyhjiön vanhempien muistoihinVanhempien suru on oikeutettua, ja asiantuntijat suosittelevat, että sitä käsiteltäisiin esimerkiksi keräämällä laatikkoon lapsesta muistuttavia esineitä. Ultraäänikuvat ja muut symboliset esineet herättävät vielä surua, mutta tulevat jonain päivänä parantamaan vanhempien kivun.

Toiset asiantuntijat puhuvat jäähyväisrituaalin tärkeydestä. Kaikissa maissa ennen syntymää kuolleen lapsen hautajaisten järjestäminen ei ole mahdollista. Suomessa kohtuun kuolleen lapsen siunaustilaisuus on vapaaehtoinen, ja vanhemmat voivat itse päättää, haluavatko sellaisen järjestää.

Surutyön kannalta voi olla tärkeää järjestää lapsen siunaus- ja muistohetki. Vanhemmat voivat myös jättää lapselle symboliset jäähyväiset esimerkiksi käymällä tietyssä erityisessä paikassa, laatimalla merkityksellisen kirjoituksen tai suorittamalla muistoeleen, kuten puun istuttamisen lapsen muistoksi.

Kun käydään läpi surua, joka jätetään yhteisössä taka-alalle, kunkin vanhemman on löydettävä oma tapansa käsitellä tilannetta. On tapauksia, joissa vanhemmat yrittävät selvitä surusta mielialalääkkeitä käyttäen, ja vaikka tämä toimii joillakin ihmisillä, lääkkeet voivat myös olla este suruprosessille.

Kohtukuolema ja perinataalinen suru

Yhteiskunnan herättely

Tiesitkö, että joka vuosi maailmanlaajuisesti kuolee miljoonia vauvoja, joiden perhe jää suremaan? Tilastojen mukaan kohtukuolemien määrä on suurempi kuin HIVin ja malarian aiheuttamien kuolemien määrä yhteensä. Samaan aikaan nämä menetykset luovat perinataalista surua, jolla voi olla jopa vuosikymmeniä kestäviä psykologisia vaikutuksia.

Tiesitkö, että perinataalinen suru ei ole vieläkään yleisessä tiedossa? Tästä tiedonpuutteesta johtuen ei ole ketään, joka puhuisi vauvoista, jotka kuolevat äitiensä kohdussa.

Suruprosessi on aina normaali asia menetyksen jälkeen, ja siltikin perinataalisessa surussa on tiettyjä piirteitä, jotka tekevät siitä poikkeuksellisen. Sitä pidetään edelleen luvattomana suruna, jolle ei ole oikeutusta. Se sivuutetaan ja kutistetaan näkymättömäksi.

Yhteiskunnan tietoisuus herää silloin, kun salatut itkut ja hiljainen sureminen saavat äänen.

UUTISIA VERKOSSA