Äitien synnytyksessä kokema kipu

Silkkaa tuskaa. Näin monet naiset kuvailevat synnytyksen aikana läpikäymäänsä kipua. Äitien synnytyksessä kokema kipu on syvää, voimakasta, lamauttavaa. Synnytyksen aiheuttamaa kipua on vaikea määritellä ja vielä vaikeampi kuvailla.

Mutta vielä käsittämättömämpää on se rakkaus, joka rauhoittaa kehomme ja tekee tästä ainutlaatuista hetkestä siedettävän.

Synnytyskipu numeroina

Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiskeho pystyy sietämään 45 yksikköä kipua, mutta synnytyksen aikana nainen voi joutua kokemaan jopa 57 yksikköä kipua. Yksinään tämä luku ei kuitenkaan kerro meille juuri mitään.

Tutkijoiden mukaan naisten synnytyksessä kokema kipu vastaa 20 luun murtamista samanaikaisesti. Naisen vahvuus tässä uskomattomassa rakkauden teossa on yhtä ihmeellinen ja mystinen kuin se on ihailtava.

Saatat nyt miettiä, miten on edes mahdollista mitata toisen ihmisen kokeman kivun määrää. Toinen tutkimus aiheesta kertoo, että puhuttaessa kivusta, viittaamme itse asiassa nosiseptori-nimisten hermosolujen reaktioihin.

Nämä solut reagoivat kipuun, joka ylittää tietyn rajan, lähettämällä signaalin selkäydintä pitkin aivoille. Tämä saa meidät tuntemaan kipua ja saa aikaan reaktioita, joilla yritämme lievittää epämukavuutta tai kärsimystä.

Kaikki äidin ja lapsen välisen rakkauden vuoksi

Suurin osa synnytyksen kokeneista äideistä ymmärtää täydellisesti, mistä puhumme ja uskovat vertailuja. Mutta mikä vielä tärkeämpää, he tietävät, että synnytyksen tuottama kipu ei ole se, mikä on tärkeintä tai mieleenpainuvinta tässä erityisessä päivässä.

Äidin rakkaus lastaan kohtaan on vahvempi kuin mikään koettelemus. Se on ajava voima, joka puskee meitä saavuttamaan sen, mitä ennen pidimme mahdottomana. Se antaa meille voimaa ja rohkeutta, joita emme edes tienneet olevan olemassa.

Se auttaa meitä jaksamaan, pääsemään yli kaikista esteistä matkallamme. Tämä rakkaus auttaa meitä unohtamaan kivun ja siirtämään pelkomme ja epäilyksemme syrjään. Lapsistamme tulee se heikkous, joka kääntää meidät aidosti vahvoiksi olennoiksi. He täyttävät meidät energialla ja auttavat meitä tekemään mahdottomia.

Pitäen tämän ja paljon muutakin mielessä, on tärkeää muistaa, että tämä on mahdollisuus kiittää äitejämme jälleen kerran siitä, että he synnyttivät meidät tähän elämään. Rakkauden sotureita, elämän luojia, unelmien suojelijoita. Kiitos heidän, me saavuimme tähän maailmaan, ja kiitos heidän, me olemme keitä olemme.

Se, mitä tässä juhlimme ei ole vain biologista, vaan myös sosiaalista. Mitä väliä sillä on, onko lapsi syntynyt luonnollisesti vai keisarileikkauksella? Loppujen lopuksi, sama rakkaus on olemassa – rakkaus, joka ei tunne rajoja, vain ainoastaan vaivaa, uhrautumista ja omistautumista.