Pitääkö vanhempien huolestua, jos lapsi tykkää leikkiä yksin?
Itsenäinen leikki on tärkeää lapsen kehityksen kannalta – etenkin ensimmäisten elinvuosien aikana, kun hän alkaa tutkia maailmaa ja ympäristöään. Leikin dynamiikka muuttuu lapsen ollessa noin kolmevuotias. Tässä vaiheessa lapsi alkaa yleensä osoittaa kasvavaa mielenkiintoa muiden kanssa leikkimistä kohtaan. Yleisesti ottaen on täysin normaalia, että lapsi tykkää leikkiä yksin, mutta tilannetta voidaan pitää ongelmallisena, jos hän on jatkuvasti haluton leikkimään muiden kanssa.
Itsenäisen leikin hyödyt
Yksin leikkiminen kehittää lapsen luovuutta ja mielikuvitusta. Tämä johtuu siitä, että lapsi oppii kehittelemään mielessään tarinoita, joissa hän yhdessä lelujen kanssa kokee erilaisia seikkailuja. Itsenäisen leikin avulla lapsi oppii tuntemaan itseään ja omia mielenkiinnon kohteitaan sekä luomaan itselleen laajan ja rikkaan sisäisen maailman, josta hän voi nauttia päivittäin.
Tämän lisäksi itsenäinen leikkiminen kehittää lapsen autonomiaa ja itsenäisyyttä hänen tutkiessaan ympäristöään yksin. Lapsi oppii tekemään itse päätöksiä ja miettimään tekojensa seurauksia. Kaikella tällä on positiivinen vaikutus lapsen vastuullisuuden ja ongelmanratkaisutaitojen kehitykselle.
Itsenäinen leikki on siis tärkeää lapsen kehitykselle, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen olisi hyvä leikkiä aina yksin. Myös muiden lasten kanssa leikkiminen on tärkeää ja hyödyllistä. Se on erinomainen tapa oppia sosiaalisia taitoja, kuten yhteistyötaitoja, neuvottelutaitoja ja tiimityöskentelyä.
“Leikki ei ole taukoa oppimisesta. Leikki on loputonta, ilahduttavaa, lumoavaa ja käytännöllistä oppimista. Se on ovi lapsen sydämeen.”
– Vince Gowmon
Pitääkö vanhempien huolestua, jos lapsi tykkää leikkiä yksin?
Se, että lapsi tykkää leikkiä yksin, ei yleensä ole syy huoleen. Jokainen lapsi on erilainen ja kehittyy omaan tahtiinsa ja myös kiinnostuu ikätovereidensa kanssa leikkimisestä eri aikaan. Tilannetta voidaan pitää ongelmallisena, jos lapsi on jatkuvasti haluton leikkimään muiden lasten kanssa esimerkiksi päivähoidossa, leikkipuistossa tai syntymäpäiväjuhlissa. Tällaisessa tapauksessa on tärkeää selvittää, mistä käytös johtuu, eli onko kyse esimerkiksi lapsen ujoudesta, sosiaalisten taitojen puutteesta tai joistakin vakavammasta ongelmasta, johon on puututtava. Jos lapsi tykkää leikkiä yksin, mutta ei osoita negatiivisia tunteita sitä ajatusta kohtaan, että leikkisi myös muiden lasten kanssa, ja elää tasapainossa näiden asioiden suhteen, ei ole syytä huolestua.
Leikin avulla lapsi omaksuu siis erilaisia kykyjä ja taitoja, jotka ovat tärkeitä elämässä. Kuuluisa italialainen ajattelija, pedagogi ja sarjakuvapiirtäjä Francesco Tonucci sanoi: “Vanhempana sinun on hyvä pitää edellä nähtävä sitaatti mielessäsi ja varmistaa, että lapsesi pitää sekä itsenäisestä leikistä että muiden lasten kanssa leikkimisestä. Kummankaan ei tulisi korvata toistaan, vaan kumpainenkin voi täydentää toisiaan.” Lasta on siis tärkeää kannustaa sekä yksin että muiden kanssa leikkimiseen. Näin hän hyötyy kummankin leikin hyödyistä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Meneses-Montero, M. y Monge-Alvarado, M. Á. (2001). El juego en los niños: un enfoque teórico. Revista educación, 25(2), 113-124.
