Kuinka päästä eroon lapsen ujoudesta?

Ujous voi kehittyä erilaisten lapsuuden aikaisten kehitysvaiheiden aikana ja se voi olla haasteellinen piirre joidenkin lasten kohdalla. Liiallinen ujous saattaa vaikeuttaa lapsen vuorovaikutusta ympäristön kanssa tai aiheuttaa pelkoa uusia tilanteita kohtaan.

Vaikka ujous voikin olla osittain geneettistä, on myös lapsen vanhemmilla ja elinympäristöllä siihen suuri vaikutus. Ujous on yleinen luonteenpiirre, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta liiallinen arkuus ja ujous voivat aiheuttaa joillekin lapsille ongelmia. Tässä artikkelissa kerromme, miten päästä jossakin määrin eroon lapsen ujoudesta tämän kasvaessa.

Miten ujous ilmenee lapsen eri kehitysvaiheissa?

Jotkut lapset ovat luonnostaan ujoja syntymästään lähtien. Suuri osa lapsen ujouteen liittyvästä käytöksestä johtuu lapsen aivokemiasta. Tämän takia lapsi on varovainen ja harkitsevainen uusissa tilanteissa.

Jotta lasta voidaan auttaa pääsemään eroon liiallisesta ujoudesta, on vanhempien tärkeää tietää enemmän lapsen eri kehitysvaiheista.

Ensimmäiset kuukaudet

Jo ensimmäisten elinkuukausien aikana voidaan huomata, että jotkut vauvat sietävät paremmin eri ihmisten seuraa, myös sellaisten, jotka eivät kuuluu heidän lähipiiriinsä. Kun tällaiselle lapselle hymyillään tai ollaan ystävällisiä, tämä tuntee olonsa mukavaksi.

Tässä vaiheessa vauva tunnistaa vanhempansa, vaikka ei vielä pystykään tunnistamaan heidän kasvojaan. Se, että lapsen tarpeista huolehditaan ja hänelle annetaan huomiota, auttaa myös siihen, että lapsi ei ole liiallisen ujo myöhemmin elämässään.

Kuuden kuukauden iässä

Vauvan tullessa kuuden kuukauden ikään, hänellä on taipumusta olla epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan. Tässä vaiheessa lapsi jo tunnistaa vanhempiensa ja hänen kanssaan paljon aikaa viettävien ihmisten kasvot. Tästä syystä uudet kasvot ovat hänelle vieraat tai saattavat saada vauvan olon epävarmaksi.

Tässä lapsuuden vaiheessa lapsi alkaa tuntea varmuuden ja turvallisuuden tunteita. Hän etsii tutuista ihmisistä tuttuja piirteitä. Kun nämä lapselle tutut ihmiset eivät ole läsnä, vauva saattaa tuntea eroahdistusta.

Monet vanhemmat haluavat olla jonkin verran erossa lapsestaan, sillä he pelkäävät, että lapsesta tulee liian riippuvainen vanhemmistaan. Tämä on kuitenkin asia, joka lapsen tulee oppia itsekseen. Vauvan kasvaessa hän alkaa tuntea olonsa turvalliseksi, mutta ujoutta voi ilmetä muodossa tai toisessa.

Kaksivuotiaana

Lapsen ollessa kaksivuotias, hän ei välttämättä pidä vieraiden ihmisten tervehtimisestä. Lapsi saattaa piiloutua vanhempiensa taakse ja hakea heistä turvaa.

Vaikka tällainen käytös nähdäänkin usein ujoutena, todellisuudessa se tarkoittaa sosiaalista valikoivuutta. Se, että lapsi ei leiki muiden lasten kanssa, ei tarkoita sitä, etteikö hän haluaisi, vaan että hän mieluummin leikkii yksin. Lasta ärsyttää se, että joku vie hänen lelunsa tai kohtelee häntä huonosti. Tällaisten tilanteiden välttely edistää lapsen sisäistä rauhaa.

Jos ujous eri lapsuuden vaiheissa on kuitenkin liiallista, voi se muodostua ongelmaksi. On tarpeen kääntyä asiantuntijan puoleen, jos lapsi on yli kolmevuotias, eikä hän ole sosiaalisesti kiinnostunut muista ihmisistä, ei leiki muiden lasten kanssa, muuttuu tunteettomaksi fyysiselle kontaktille, ei ilmaise itseään selkeästi ja osoittaa ahdistuneisuutta uusien tilanteiden äärellä.

Kolmevuotiaana

3-6- vuotiaana lapsen vaistonvaraiset tavat kehittyvät, minkä ansiosta lapsi on paljon vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa tietynlaisia pelkoja, jotka voivat tehdä lapsen araksi kohdatessaan muita ihmisiä.

Lapsi saattaa murehtia, mitä muut hänestä ajattelevat eikä hän kestä negatiivisia kommentteja. Lapsi saattaa myös pelätä, ettei täytä rakkaimpiensa odotuksia. Hänestä saattaa tulla itsekriittinen, keskittyä vain heikkouksiinsa ja ajatella, että häneltä puuttuu rohkeus kohdata pelottavia tilanteita.

Kuinka päästä eroon lapsen ujoudesta?

Ensinnäkin on tärkeää huomioida, miten lapsi ilmaisee emootioitaan. Usein se, miten lapsi käyttäytyy, leikkii ja mitä hän piirtää, paljastavat sen, kuinka lapsi tuntee. Nämä ovat hyödyllisiä ilmaisukeinoja, sillä varhaislapsuudessa lapsi ei vielä osaa ilmaista itseään hyvin puhumalla.

• Pieni lapsi voi pelätä vieraiden ihmisten seurassa. Lapsi saattaa lopettaa leikkimisen, ja päästäkseen yli tästä epämiellyttävästä tilanteesta vanhempien pitää rauhoitella lasta. Hymy, halaus ja rohkaisevat sanat auttavat lasta tulemaan luottavaisemmaksi.
• Vaikka lapsi tunteekin olonsa epämukavaksi vieraiden ihmisten seurassa, ei ole hyväksi vältellä tällaisia tilanteita. Sosiaalisille tilanteille altistuminen on lapselle hyödyllistä, sillä lapsi oppii pikkuhiljaa rentoutumaan ihmisten keskuudessa ja tuntemaan olevansa osa joukkoa.
• Lapsen ollessa jo isompi ja kykeneväinen kuuntelemaan ja päättelemään, lapselle ei kannata sanoa tämän olevan ujo. Lapsi voi ottaa tämän kritiikkinä ja sen seurauksena lapsi saattaa vetäytyä kuoreensa entistä enemmän.
• Jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, on viisasta ilmaista, että lapsi tarvitsee aikaa tunteakseen olonsa mukavaksi vieraiden ihmisten läheisyydessä.
• Odotusten tulee olla myös realistisia, sillä lapsuuden eri vaiheissa voi ilmetä ujoutta. Jos siis odotat lapseltasi liikoja, saattaa hänen käytöksessään ilmetä takapakkeja.

Onko ujoudesta mahdollista päästä eroon?

Vaikka vanhempia saattaakin huolestuttaa lapsen ujous, sitä ei voi tietää etukäteen, lakkaako ujo lapsi joskus olemasta ujo. Monessa tapauksessa lapsi pääsee eroon ujoudestaan käymällä läpi lapsuuden eri ikävaiheet. Kasvaessaan lapsi oppii myös avautumaan.

Äitinä tai isänä voit tarjota lapselle vakautta, tukeasi ja kiintymystäsi. Jos autat lastasi tuntemaan olonsa mukavaksi, hänestä tulee itsevarmempi ja sitä kautta mahdollisesti pääsemään myös eroon ujoudestaan.