Lasten luppoajan puute: 6 seurausta

Vaikka lasten pitäminen kiireisinä saattaa tuntua hyvältä idealta, luppoajan puute vaikuttaa haitallisesti heidän mielialaansa ja luovuuteensa.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Maria Fátima Seppi Vinuales.

Kirjoittanut Maria Fátima Seppi Vinuales

Viimeisin päivitys: 21 tammikuuta, 2023

Vanhemmista saattaa tuntua erinomaiselta idealta, että lapsilla on tekemistä aamusta iltaan ja että he siirtyvät suoraan aktiviteetista toiseen. Lasten luppoajan puute aiheuttaa kuitenkin erilaisia seurauksia, joita ovat esimerkiksi mielialojen heittely, väsymys ja perheen yhteisen ajanvieton vähäisyys. Nykyään lasten tulee ikään kuin juosta pää kolmantena jalkana aikuisten rinnalla ja vanhemmat tuppaavat unohtamaan, että leikki on lasten työtä. Lasten luppoaika on lisäksi kehittävää ja opettavaista. Katsotaanpa, mitä seurauksia täyteen ahdetusta aikataulusta on lapsille.

Lasten luppoajan pelkääminen

Usein suorastaan pelkäämme tylsyyttä ja lasten luppoaikaa. Joskus logiikkamme on se, että mitä enemmän virikkeitä lapsilla on, sitä parempi, ikään kuin olisi syntiä jättää kehittämättä heidän koko potentiaaliaan.

Pyrkimyksenämme on myös organisoida perheen dynamiikkaa. Meidän vanhempien on tehtävä töitä, ja siksi on parempi, että lapsillakin on jotain tekemistä. Ahdamme heidän kalenterinsa täyteen myös muina aikoina, jotta meillä olisi aikaa itsellemme. Kaikki nämä syyt voivat itse asiassa esiintyä samanaikaisesti.

On kuitenkin tärkeää olla rehellinen itselleen ja etsiä tapoja järjestää omaa aikaa altistamatta lapsia fyysiselle ja henkiselle uupumukselle. Lisäksi on tärkeää tuntea luppoajan hyödyt ja sen puutteen seuraukset lapsille.

Saatat olla kiinnostunut tästäkin: Kuinka liika harrastaminen vaikuttaa lapsiin?

Lasten luppoajan puute: 6 seurausta

Lasten luppoajan puute aiheuttaa esimerkiksi seuraavia.

1. Ei aikaa spontaanille toiminnalle ja tylsistymiselle

Lapsilla, joilla on täyteen ahdettu aikataulu, ei juuri ole mahdollisuutta tylsistyä ja kehittää luovuuttaan, joka herää silloin, kun heillä ei ole mitään tekemistä. Tämä estää mielikuvituksen ja improvisointitaidon kehittymisen.

2. Itsetuntemuksen vaikeudet

Aktiviteetista toiseen siirtyminen johtaa usein siihen, että koko arki toimii sen ehdoilla. Kaikki suunnitelmat toteutetaan ikään kuin automaatiolla. Usein käykin niin, että lapset liikkuvat vain yhteen suuntaan, joka kertoo heille mitä tehdä, ja siirtyvät pois muilta poluilta, joilla he voisivat tutkia mahdollisuuksiaan ja selvittää, mitä he haluaisivat tehdä.

3. Mielialojen muutokset

Kuvittele miltä sinusta tuntuisi, jos päiväsi olisi ahdettu täyteen tekemistä: olosi olisi varmasti ärtynyt ja sinun olisi vaikea keskittyä ja antaa parastasi. Sama tapahtuu lapsille; heistäkin tulee uupuneita ja sen seurauksena ylikuormittuneita. Pitkällä aikavälillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja stressiä.

4. Ajanhallintataidot ja omatoimisuus heikkenevät

Kun valinnanvaraa on vähän, lapset tottuvat noudattamaan hyvin kiinteää rutiinia. Heille ei juuri jää mahdollisuutta harjoitella ja testata tiettyjä sosiaalisia taitoja.

5. Lapset menettävät mahdollisuuden viettää aikaa perheen kanssa

Ajanvietto kotona ja perheen yhteinen tekeminen on lapsille tärkeää. Siksi on oleellista löytää jonkinlainen tasapaino, sillä aika, jonka käytämme esimerkiksi askarteluun, ruoanlaittoon tai mihin tahansa muuhun perheen yhteiseen puuhaan, on keino vahvistaa sidettä, lähentyä ja tutustua lapsiimme paremmin.

6. Sosiaaliset taidot heikkenevät

Leikin ja luppoajan kautta lapset harjoittelevat myös henkilökohtaisia ja sosiaalisia taitojaan, kuten suunnitelmallisuutta, päätöksentekoa, jakamista muiden kanssa tai yhteisymmärrykseen pääsemistä.

Milloin lapset leikkivät?

Joitakin vuosia sitten meksikolainen musiikkiyhtye Maná loi kappaleen, jossa ihmeteltiin, missä lapset leikkivät, kun nykyään kaikki paikat täytetään betonilla syrjäyttäen ulkotilat.

Tänä päivänä kyseisen kappaleen sanoituksiin voisi lisätä seuraavan huolen: milloin lapset leikkivät, jos heillä on nykyään täyteen ahdetumpi aikataulu kuin aikuisilla? Koulusta urheiluharrastukseen, urheiluharrastuksesta kielikurssille, kielikurssilta soittotunnille ja niin edelleen.

Tässä erittäin vaativassa maailmassa, jossa mahdollisuudet näyttävät avautuvan vain niille joilla on aukottomin ansioluettelo, siirrämme aikuisten logiikan lapsuuden maailmaan. Jätämme kuitenkin huomiotta erään perustavanlaatuisen kysymyksen: lapset kehittyvät vielä, ja he tekevät sen pääosin leikin kautta. Lapsilla pitääkin olla aikaa olla ihan vain lapsia.