Mitä tehdä, jos lapsi ei osoita sormella?
Oletko huomannut, että lapsesi ei osoita sormellaan esineitä, kun hän haluaa saada tai näyttää sinulle jotain? Sen sijaan hän ottaa sinua kädestä kiinni ja ohjaa sinut sen esineen luo, jonka hän haluaa saada. Tässä artikkelissa annamme 5 vinkkiä, joiden avulla voit opettaa lasta osoittamaan sormella.
Tämän tekemiseksi on erittäin tärkeää, että lapsi näkee sen olevan syyn ja seurauksen prosessi. Eli sillä hetkellä, kun hän osoittaa jotain (tai autat häntä osoittamaan), hän saa halutun esineen. Toisin sanoen lapsen on muodostettava yhteys sormella osoittamisen ja sen seurauksen välille (saamalla tarvitsemansa tai haluamansa esineen).
Yhteisen huomion tärkeys
Kun lapset alkavat osoittaa sormellaan, he voivat tehdä sen kahdesta syystä: näyttääkseen sinulle jotain tai saadakseen jotain. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan prosessista nimeltä “yhteinen huomio “, joka tarkoittaa, että lapsella ja aikuisella on kiinnostusta samaan kohteeseen.
Butterworthin (1991) mukaan, siteerattu julkaisussa Escudero et al. (2013), yhteinen huomio on “kykyä seurata toisen katseen suuntaa eli katsoa, mihin joku toinen katsoo.” Tämä toiminta on erittäin tärkeää kommunikatiivisen vuorottelun muodostamiseksi sekä ilmaistaessa aikomusta ja halua kommunikoida.
Mitä voi tehdä, jos lapsi ei osoita sormella?
Minkä ikäisen lapsen pitäisi osoittaa sormellaan? Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tätä ilmenee jo 8 kuukauden iässä ja toisten mukaan 10 kuukauden iässä. Tämä on kuitenkin vaihteluväli. Lisäksi vanhempina voimme auttaa lapsiamme omaksumaan tämän tavan.
Jos lapsi ei osoita sormella, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, sillä se voi olla varoitusmerkki tietyistä häiriöistä, kuten autismikirjon häiriöstä.
Tässä on 5 vinkkiä, joiden avulla lasta voi opettaa tekemään näin.
Jos lapsi ei osoita sormella, ohjaa hänen kättään
Beatriz Maya, opettaja ja puheterapeutti, suosittelee tätä ensimmäistä vinkkiä avuksi, jos lapsi ei osoita sormella. Kun lapsesi johdattaa sinut kädestä sen esineen luo, jonka hän haluaa tai tarvitsee (ilmiö, jossa lapsi käyttää aikuista välineenä), tartu hänen käteensä ja auta häntä omaksumaan tarvittava käden asento sormella osoittamiseen. Harjoittele tätä joka kerta, kun lapsesi toimii näin.
Kosketa esinettä
Kun olet tarttunut lapsesi käteen ja se on oikeassa asennossa, ojenna sitä kohti haluttua esinettä ja kosketa sitä hänen etusormellaan. Voit myös auttaa lasta pitämään sormen osoittavassa asennossa, kun te molemmat kosketatte esinettä. Anna esine sitten lapselle.
Täydennä prosessia puheella
Toinen hyödyllinen idea on liittää prosessiin puhe. Kun kosketat lapsen etusormella esinettä, jonka hän haluaa saada, sano ääneen kyseinen sana. Esimerkiksi: “auto”, “pöytä”, “nukke” jne.
Voit pyrkiä koskettamaan esinettä lapsesi etusormella niin monta kertaa kuin sanassa on tavuja. Tämä pieni ele voi auttaa lastasi yhdistämään toisiinsa toiminnan ja sanan, mutta edellisten vaiheiden tavoin tätäkin tulee toistaa usein.
Toista edelliset toimet, jos lapsi ei osoita sormellaan
Nämä pienet toiminnot vaativat toistamista, jotta lapsi sisäistäisi ne vähitellen. Tee niitä aina kun näet, että lapsesi aikoo osoittaa tai kun hän lähestyy sinua ja tarttuu käteesi näyttääkseen sinulle jotain. Tällä tavoin lapsesi oppii ja sisäistää sormella osoittamisen.
Lisää etäisyyttä kohteeseen
Kun olet toistanut näitä toimintoja, pyri “vaikeuttamaan” harjoitusta lisäämällä asteittain etäisyyttä kohteeseen. Kosketa aluksi esinettä sormella ja siirry vähitellen pois sen luota jatkaen sormella osoittamista. Tee tätä kaikkea sitä mukaa, kun lapsesi ymmärtää prosessia ja sisäistää sormella osoittamisen.
“Hyödyllisen vaikutuksen aikaansaamiseksi lapsilla on välttämätöntä ottaa osaa heidän iloihinsa.”
-Don Bosco
Sormella osoittaminen on lyhyesti sanottuna osa lapsen tarkoituksellista kommunikaatiota, ja sitä edistämällä tuemme lapsen kehitystä.
Escuderon, Carranzan ja Huéscarin (2013) tutkimuksen mukaan kommunikaatio syntyy tarpeesta ylläpitää yhteyttä aikuiseen ja se muodostuu ensin ei-symbolisista elementeistä, kuten yhteisestä huomiosta ja osoittamisesta.
Tässä mielessä tämä käytös tulee lapselta luonnollisesti, jos taustalla ei ole hermoston kehityshäiriötä, mutta voimme myös auttaa edistämään sitä yllämainituilla toimilla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bakeman, R. y Adamson, L.B. (1984). Co-ordinating attention to people and objects in mother-infant and peer-infant interaction. Child Development, 55: 1278-1289.
- Butterworth, G. y Jarrett, N. (1991). What minds have in common is space: Spatial mechanisms serving joint visual attention in infancy. British Journal of Developmental Psychology, 9: 55-72.
- Enesco, I. (Coord.). (2003). El desarrollo del bebé: cognición, emoción y afectividad. Madrid: Alianza.
- Escudero-Sanz, A., Carranza-Carnicero, J.A. & Huéscar-Hernández, E. (2013). Aparición y desarrollo de la atención conjunta en la infancia. Anales de Psicología, 29(2): 404-412.
