Kun äiti on pahoinpitelyn uhri, miten se vaikuttaa lapsiin?

Kun äiti on pahoinpitelyn uhri, se aiheuttaa hänen lapsilleen kärsimystä ja voi johtaa vakaviin seurauksiin nyt ja tulevaisuudessa.

Kun puhumme sukupuoleen kohdistuvasta väkivallasta kotona, lähestymistapa rajoittuu usein siitä kärsiviin naisiin. Sen seuraukset ulottuvat kuitenkin kaikkiin perheenjäseniin. Lasten kohdalla tilanne on herkempi, sillä kun oma äiti on pahoinpitelyn uhri, se vaikuttaa lapsiin yhtä lailla, koska hekin elävät väkivallan keskellä.

Kun äiti on pahoinpitelyn uhri: seuraukset lapsille

Omaan äitiin kohdistuvan pahoinpitelyn todistaminen on yksi stressaavimmista ja tuskallisimmista tilanteista, jonka lapset voivat kokea. Lisäksi sillä voi olla fyysisiä, käyttäytymiseen liittyviä ja psyykkisiä seurauksia.

Joitakin yleisimmistä lasten oireista tässä tilanteessa ovat seuraavat:

• Nukahtamisvaikeudet, painajaiset ja yölliset heräämiset.
• Somaattiset häiriöt, kuten allergiat, vatsavaivat tai päänsärky.
• Syömistottumuksissa tapahtuvat muutokset, kuten ruokahaluttomuus.
• Käyttäytymisen regressio, kuten suolen ja virtsarakon hallinnan menetys tai sormien imeminen.
• Ahdistuksen tai pelon kokeminen väkivallan tekijän tai tuntemattoman ihmisen kohdatessaan. Myös vihan, syyllisyyden tai häpeän tunteita voi esiintyä.
• Koulussa pärjäämisen vaikeudet. Usein esiintyy ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä.
• Sosiaalisten taitojen menetys. He kokevat myös ihmissuhdeongelmia, sekä nykyhetkessä että aikuisina. Esimerkiksi lapsuudessa heillä voi olla käyttäytymisongelmia, kuten aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, yhteenottoja ikätovereiden kanssa tai julmuutta eläimiä kohtaan. Koska heidät kasvatetaan vihamielisessä ja myrkyllisessä ympäristössä, he oppivat pitämään sitä normaalina ja heistä voi tulla sekä kaltoinkohtelun uhreja että tulevia väkivallan tekijöitä myöhemmissä ihmissuhteissaan.
• Alhainen itsetunto, joka johtuu avuttomuuden tunteesta ja turvattomuudesta.
• Rikollinen käytös tai päihteiden väärinkäyttö.

Muutokset suhteissa vanhempiinsa

Oma osionsa on omistettava sille, miten väkivalta vaikuttaa lapsen ja tämän vanhempien väliseen suhteeseen. Lapset käyvät läpi tunteiden pyörremyrskyn, koska he eivät ymmärrä tilannetta. Näin jäljelle jää lopulta eräänlainen kaksijakoisuus, jossa heillä on negatiivisia tunteita isäänsä kohtaan, koska tämä kohteli äitiä huonosti, sekä äitiä itseään kohtaan, koska tämä ei kyennyt lähtemään kotoa ja estämään lastensa kasvua vihamielisessä ympäristössä.

Toisinaan, kun oma äiti on kaltoinkohtelun uhri, lapset eivät välttämättä näe häntä siinä valossa, vaan myös syypäänä siihen, ettei tämä reagoinut tilanteeseen, mikä kietoo heidät syyllisyyden tunteeseen ja häiritsee suhdetta äitiin.

Näin side molempien vanhempien kanssa murenee ja käy läpi kaikki nämä emotionaaliset ylä- ja alamäet, jotka panevat lasten mielenterveyden koetukselle.

Tekijät, jotka ratkaisevat väkivallan vaikutuksen

Tiedämme nyt, että kun äiti on kaltoinkohtelun uhri, seuraukset ulottuvat myös silminnäkijöiksi joutuneisiin lapsiin. Vaikutus kuitenkin lievittyy tai hankaloituu tietyistä tekijöistä riippuen. Näitä ovat lapsen ikä ja kehitystaso, kaltoinkohtelun kesto ja perhetilanne. Joskus muiden perheenjäsenten tuki ja mukanaolo voi olla erittäin hyödyllistä.

Itse väkivallan lisäksi tämän noidankehän perverssi puoli on se, että lapset saavat hämmentävän ja monitulkintaisen viestin: väkivalta heille rakasta ihmistä kohtaan on peräisin heille rakkaalta ihmiseltä. Tässä tilanteessa lapset eivät tiedä, miten suhtautua väkivaltaan. Lisäksi, jos lapset ovat 4–5-vuotiaita, he tuntevat usein syyllisyyttä ja uskovat olevansa syypäitä “niihin pahoihin asioihin, joita kotona tapahtuu”. Siksi varhainen puuttuminen on avainasia.

Kaikkea ei ole sanottu ja tehty

On selvää, että äidin kaltoinkohtelun näkeminen ei ole ihanteellinen olosuhde vanhemmuudelle ja jättää varmuudella jälkiseurauksia. Tämän ei kuitenkaan tulisi lannistaa näitä lapsia, joista myöhemmin tulee aikuisia, etsimästä ja oppimasta uusia tapoja suhtautua muihin.

On erittäin tärkeää työstää lasten uskomuksia väkivallasta, sillä siitä tuli osa heidän elämäänsä jo varhaisessa iässä. Koska vanhemmat ovat roolimallejamme ja meitä muokkaa kaikki se, mitä me näemme ja kuulemme heiltä, tämä voi johtaa vääristyneiden ajatusmallien syntymiseen. Samalla vaaditaan työtä myös trauman ja traumaperäisen stressin seurausten parissa.