Milloin lapsi on liian kiintynyt pehmoleluihinsa?

7.1.2020
Leikki on lapselle erittäin tärkeää, ja jokainen vanhempi nauttii nähdessään lapsensa innostuvan leluistaan. Mutta mitä, jos lapsi on liian kiintynyt pehmoleluihinsa tai muihin esineisiin?

On melko tavallista, että 0,5-5-vuotias lapsi kiintyy suuresti tiettyihin esineisiin. Nämä esineet voivat olla mitä tahansa räsyistä tyynyihin tai leluihin. Joissain tapauksissa lapsi on liian kiintynyt pehmoleluihinsa tai muihin esineisiin, mikä voi saada vanhemmat huolestumaan.

Tämä ilmiö johtuu siitä, että lapsi kaipaa ja tarvitsee turvallista oloa. Hän yhdistää tietyn esineen kanssa kontaktissa olemisen vanhemmiltaan saamaansa rakkauteen ja seuraan. Ei siis tarvitse huolestua, jos omalla lapsella havaitaan vastaavaa käytöstä. Seuraavaksi kerromme taustatiedoista ja neuvoista, jotka voivat olla hyödyksi, jos lapsi on erittäin kiintynyt pehmoleluihinsa tai muihin esineisiin.

Mitä ovat lohtulelut?

Tällaiset ovat lapsille tarkoitettuja viihdykkeiksi tarkoitettuja tavaroita, jotka ovat yleensä pehmeitä sekä väreiltään ja ulkonäöltään harmonisia. Ne voivat olla vaikkapa vauvanukkeja tai ei-uhkaavia eläinleluja, joilla on suuret silmät (esimerkiksi nalleja).

Tämän tyyppinen lelu tarjoaa pienelle lapselle tyytyväisyyttä. Se auttaa häntä nukahtamaan ja olemaan yöllä pelkäämättä, saaden aikaan turvallisuuden tunteen.

Lisäksi on todettu, että lohtulelut, kuten esimerkiksi räsynuket ja nallekarhut, voivat saada lapsessa aikaan rakkauden ja turvallisuuden tunteita, auttaen kehittämään yhteenkuuluvuuden kokemusta.

Pehmolelut ja kiintymys

Vaikka lapselle voikin kehittyä varhaisessa iässä suurta kiintymystä johonkin esineeseen, kuten tyynyyn tai vilttiin, useimmiten halu olla jatkuvasti kontaktissa tietyn esineen kanssa koskee lohtuleluja.

Tämä johtuu siitä, että vanhemmat laittavat usein näitä pehmoleluja ja muita vastaavia lapsen sänkyyn. Lapsi saa katsekontaktin leluun ja viettää sen kanssa paljon aikaa, ja näin hän saa siitä turvallisuuden tunnetta nukkumaanmenon aikaan.

Milloin lapsi on liian kiintynyt pehmoleluihinsa?

Tutun ulkonäön lisäksi rakkaasta lelusta tekee rakkaan se, miltä se lapsen kädessä tuntuu. Itse asiassa tämä voi olla kiintymisen kannalta vieläkin tärkeämpää kuin lelun ulkonäkö.

Usein lapsi osoittaa kiintymystä vanhaa pehmolelua kohtaan. Vaikka siltä puuttuisi silmä tai se olisi jo hajoamassa, sen pehmeys on edellen lapselle mieleen.

Pehmolelujen haitat ja hyödyt

Vaikka joidenkin vanhempien mielestä on liiallista, että lapsi viettää hyvin paljon aikaa pehmolelujensa kanssa, itse asiassa tunneside lelua kohtaan tarjoaa monet hyödyt. Näihin kuuluvat turva, mukavuus ja miellyttävä tunne kosketettaessa. Lisäksi lapsi saa seuraavat hyvät vaikutukset:

Tunteiden ilmaiseminen ja kanavoiminen

Lapsi käyttää pehmoleluaan ilmaistakseen tunteitaan. Nämä tunteet voivat koskea halua rakastaa, pitää kiinni ja suojella tuttua pehmolelua, ja näin lapsi voi käsitellä tilanteita, jotka hän kokee vaikeina tai kivuliaina.

On tavallista, että kun vanhempi esimerkiksi moittii lastaan huonosta käytöksestä, tämä alkaa leikkiä rakkaan nallensa kanssa, toistaen vanhempansa sanoja lelulle.

Näin pieni oppii hyväksymään negatiivisia kokemuksia, kun hän luo niitä uudelleen toisenlaisesta näkökulmasta. Tämä ilmiö auttaa lasta myös ymmärtämään paremmin omaa käytöstään.

Milloin lapsi on liian kiintynyt pehmoleluihinsa?

Nallekarhut voivat herättää lapsessa rakkauden ja suojelunhalun tunteita, ja siten ne voivat auttaa kehittämään kokemusta syvästä yhteenkuulumisesta.

Side ja riippuvuus – missä menee raja?

On siis eräitä todella hyviä syitä sille, että lapselle muodostuu rakastava side pehmoleluun – tämä tuo turvaa ja on hyväksi lapsen tunne-elämän kehitykselle.

Tulee kuitenkin tietää, että jos 5-vuotias tai vanhempi lapsi on täysin riippuvainen pehmolelustaan (niin suuresti, että hän ei halua tehdä mitään ilman leluaan), kannattaisi kääntyä psykologin puoleen.

Lohtulelut toimivat lapselle siirtymäpisteinä tunteiden käsittelyssä. Tästä huolimatta lapsen tulisi pystyä käsittelemään kiintymystä terveellä tavalla.

Lopuksi vielä sellainen asia, että lapsen leluja koskien tulee muistaa myös hygienia – etenkin kankaisten lelujen osalta tämä on hyvin tärkeää. Ne tulisi pestä säännöllisesti, jotta voidaan välttää esimerkiksi allergioiden kehittymistä.

  • Murillo, M. (1996). La metodología lúdico creativa: una alternativa de educación no formal. In Congreso de Cartagena de Indias.
  • Reina, M. del C. M., & Cea, M. V. (2009). Actitud en niños y adultos sobre los estereotipos de género en juguetes infantiles. CIENCIA Ergo-Sum.
  • Damián Díaz, M. (2007). LA IMPORTANCIA DEL JUEGO EN EL DESARROLLO PSICOLÓGICO INFANTIL. Psicología Educativa.