Varhaiskasvatuksen merkitys
Lasten sosiaalistaminen varhaisessa elämänvaiheessa on äärimmäisen tärkeä prosessi, joka myöhemmin näkyy suotuisalla tavalla heidän kehityksessään sekä vuorovaikutuksessaan ja käyttäytymisessään yhteiskunnassa. Varhaiskasvatuksen tarjoaminen takaa paremman kehityksen kaikilla tasoilla. Tässä artikkelissa kerromme, mikä on varhaiskasvatuksen merkitys.
Lapsilla tiedetään olevan iänmukaisia kehityksen virstanpylväitä, kuten kääntyminen, istuminen, konttaaminen, kävely ja juoksu. Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana kehittyy suurin osa hermosoluista, ja aivojen hermoyhteydet rakentuvat.
Varhaiskasvatus helpottaakin lukuisia oppimisprosesseja, joita on oltava tarjolla jo varhaisesta iästä lähtien.
Varhaiskasvatuksen merkitys
Varhaiskasvatus on yksi tärkeimmistä lapsen elämänvaiheista. Tuona aikana lapsille voidaan opettaa perusteet, jotka hyödyttävät heidän kognitiivista, psykomotorista ja sosiaalista kehitystään.
Ensimmäiset kolme elinvuotta ovat keskeisiä, sillä:
- Tässä iässä muodostuu eniten hermoyhteyksiä.
- Lapset tulevat tietoisiksi kehostaan sekä siitä mistä pitävät ja eivät pidä.
- He ymmärtävät, kuinka tärkeää on seurustella muiden lasten kanssa ja miten se tehdään.
- Heidän persoonallisuutensa ja kommunikaation edellyttämä kielitaito kehittyvät.
- Heistä tulee omatoimisempia.
Kaikki tämä auttaa lapsia kehittymään itsenäisemmiksi ja jopa puolustamaan itseään, kun äiti ja isä eivät ole paikalla.
Varhaiskasvatuksen hyödyt ennen kouluikää
Varhaiskasvatus kestää ensimmäisistä elinkuukausista seitsemän vuoden ikään, jolloin koulunkäynti virallisesti alkaa.
Kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan päivähoitoon vauva-ajan jälkeen . Se on hyvin henkilökohtainen päätös, ja jokaisella valinnalla on hyvät ja huonot puolensa. Päiväkodissa:
- Lapsi saa opetusta ammattilaisten johdolla. Heillä on tarvittavat tiedot ja työkalut opettaa asiat oikealla hetkellä, mikä poikkeaa täysin vanhempien kotona antamasta opetuksesta.
- Lapsi on tekemisissä samanikäisten lasten kanssa, oppii puolustamaan itseään ja kohtaa erilaisia persoonia.
- Lapsi voi saada ammattiapua psykologisella ja pedagogisella tasolla. Ammattilaiset varoittavat vanhempia mahdollisista häiriöistä lapsen normaalissa kehityksessä ja auttavat suoraan sekä lasta että tämän perhettä.
- Lapsi suorittaa aktiviteetteja ikäisilleen suunnitelluilla materiaaleilla, mikä stimuloi kaikkia hyvän kasvun edellyttämiä motorisia ja kognitiivisia alueita.
Kotiopetus
Lapsi ei aina ole valmis aloittamaan varhaiskasvatusta kodin ulkopuolella. Tämän vanhemmat huomaavat, jos lapsella on puutteita kehityksessä tai kypsyydessä tai jokin erityinen rajoittava vaiva.
Kun lapsi näissä tapauksissa päätetään jättää laittamatta päivähoitoon, häntä voidaan auttaa lukuisilla muilla tavoilla varhaisessa kehityksessään.
- Piirtäminen ja värittäminen ovat lapsille hauskoja ja helppoja akviteetteja.
- Opettavaiset leikit.
- Jokin taiteellinen toiminta, kuten tanssi tai laulu.
- Rutiinit, joihin kuuluu päivittäisten leikkien ulkopuolisia tehtäviä.
Kuinka varhaiskasvatuksen aloittaneiden lasten kehitys näkyy?
Lapsen voi huomata kehittyneen, kun hän:
- Käyttäytyy vapaammin ja itsenäisemmin
- Käsittelee pelkojaan oudoissa tilanteissa
- Oppii työskentelemään ryhmässä
- Luo tottumuksia ja päivittäisiä rutiineja, jotka helpottavat myöhempää sopeutumista kouluun, jossa aikataulu on erilainen ja vaativampi
- Huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan
Varhaiskasvatus on epäilemättä erittäin tärkeää, ja vanhempina meidän on pyrittävä aina tarjoamaan lapsillemme parasta.
Lapsen laittaminen päivähoitoon edellyttää irti päästämistä ja ylisuojelun suitsimista. Vanhempien on opittava pitämään kurissa pelkonsa siitä, että muut ovat vastuussa heidän lastensa ohjauksesta ja opettamisesta. Suurin palkkio on se, että lapsista kasvaa sellaisia aikuisia, jotka ovat valmiita kohtaamaan kaikenlaiset elämän haasteet.
Varhaiskasvatuksen aloittaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki jätetään opettajien ja päiväkodin vastuulle. Se on yhteistyötä, jossa kotona opittu luo pohjan lapsen toiminnalle kodin ulkopuolella.
Tästä syystä on noudatettava positiivisiin arvoihin keskittyviä kasvatusmalleja ja vahvistettava päivittäin sitä, mitä lapsi oppii kodin ulkopuolella. Tämä on varmin tapa luoda kestävä perusta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Albornoz Zamora, E. J. (2017). La adaptación escolar en los niños y niñas con problemas de sobreprotección. Revista universidad y sociedad, 9(4), 177-180. http://scielo.sld.cu/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S2218-36202017000400024
- David, T. (ed.): Researching Early Childhood Education. European Perspectives. London, Paul Chapman, 1998.
- Egido Gálvez, M. I. (2000). La educación inicial en el ámbito internacional: Situación y perspectivas en Iberoamérica y en Europa. Revista Iberoamericana de educación. https://redined.educacion.gob.es/xmlui/bitstream/handle/11162/24792/rie22a06.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Escobar, F. (2006). Importancia de la educación inicial a partir de la mediación de los procesos cognitivos para el desarrollo humano integral. Laurus, 12(21). https://www.redalyc.org/html/761/76102112/
- Gálvez, I. (2000). La educación inicial en el ámbito internacional: Situación y perspectivas en Iberoamérica y en Europa. Revista Iberoamericana de educación, 22.
- Moss, P. (1992). «La ampliación de la educación durante la primera infancia: directrices futuras, limitaciones actuales». En: VV.AA.: La educación infantil. Una promesa de futuro. Documentos de un debate. Madrid, Fundación Santillana.
- Pacheco, G. (2015). Psicomotricidad en educación inicial. Quito Ecuador. ISBN. http://biblioteca.iplacex.cl/RCA/Psicomotricidad%20en%20educación%20inicial.pdf
- Pérez, L. C., & Benítez, J. T. B. (2010). La psicopedagogía como ámbito científico-profesional. Electronic journal of research in educational psychology, 8(2), 893-914. https://www.redalyc.org/pdf/2931/293122002021.pdf
- Sandín, B., Chorot, P., Valiente, R. M., & Germán, M. Á. S. (1998). Frecuencia e intensidad de los miedos en los niños: Datos normativos. Revista de Psicopatología y Psicología Clínica, 3(1), 15-25. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3853/3708