Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset - Äitiyden Ihme
 

Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset

Usein ajatellaan, että lepsuus ja kaiken hyväksyminen johtaa kapinallisen teini-ikäisen kasvattamiseen. On totta, että liiallinen vapauskin voi aiheuttaa ongelmia, mutta sekin pitää usein paikkansa, että mitä autoritaarisempi ja rajoittavampi vanhempi on, sitä enemmän nuori tuntee tarvetta kapinoida ja vastustaa perhettään.
Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset
Elena Sanz Martín

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Lapsuus ja suhde vanhempiin vaikuttavat suuresti ihmisen persoonallisuuteen ja näkyvät henkilön elämässä aina sen loppuun asti. Liian rajoittavat vanhemmat voivat saada toimillaan – vaikka tarkoittaisivatkin niillä hyvää – lapsen kapinoimaan.

Rajoittavat vanhemmat

On olemassa valtavasti erilaisia kasvatus- ja vanhemmuustyylejä, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, kuinka paljon kiintymystä vanhemmat osoittavat ja miten paljon he vaativat lapsiltaan. Rajoittavien vanhempien autoritaariseen kasvatustapaan liittyy paljon vaatimuksia, kontrollointia ja kurinalaisuutta, kun taas rakkautta ja tunteita ilmaistaan vain vähän.

Tällaisia metodeja suosivat vanhemmat käyttäjät kurinpitoa, rankaisemista ja uhkailua kasvatuksen ja lapsen opettamisen välineenä. He rankaisevat lasta vääränlaisesta käytöksestä antamatta syytä rangaistukselle tai selittämättä, miksi käytös ei ollut suotavaa. He keskittyvät vääränlaisen käytöksen tukahduttamiseen ja uskovat, ettei vuoropuhelua tarvita – ainoa, millä on väliä, on kuuliaisuus.

Tämän lisäksi he yleensä määräävät säännöt ilman keskustelua ja lapsia kuulematta. He eivät salli lasten ilmaista itseään, eivätkä ole avoimia neuvottelulle. He tukahduttavat ja rajoittavat lastensa yksilöllistä vapautta ja vähättelevät heidän etujaan ja tarpeitaan.

Tällaista autoritaarista kasvatustapaa suosivat vanhemmat vaativat kuuliaisuutta ja kunnioitusta, kontrolloivat lastensa elämää ja haluavat lastensa käyttäytyvän tahtomallaan tavalla. Näin tekemällä he saattavat ymmärtämättään kasvattaa lapsia ja nuoria, jotka kokevat vanhempia kohtaan kapinoimisen olevan ainoa tapa reagoida tilanteeseen.

Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset

Kapinalliset lapset

Usein ajatellaan, että vanhempien lepsuus johtaa lasten huonoon käytökseen ja kapinointiin. On epäilemättä totta, että rajojen ja sääntöjen puuttumisella voi olla tällainen vaikutus, mutta myös päinvastainen autoritaarinen kasvatustapa saattaa johtaa samaan lopputulokseen.

Pitkään uskottiin, että tiukka ja jämäkkä kasvatus muovaa lapsista hyvin käyttäytyviä nuoria ja aikuisia. Vaikka tämä voikin pitää paikkansa tiettyyn pisteeseen asti, liian kontrolloivat ja rajoittavat vanhemmat voivat johtaa siihen, että lapsi kasvaa joko ujoksi nuoreksi, jolla on huono itsetunto tai kapinalliseksi nuoreksi, joka kokee ainoaksi keinokseen puolustaa itseään vanhempiaan ja epäreilua tilannetta vastaan.

On hyvä pitää mielessä, että jokaisella ihmisellä on tarve paitsi kehittää, myös ilmaista omaa yksilöllisyyttään. Pienestä pitäen ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja tunnustetuksi vanhempien henkilöiden toimesta, ja jo nuori lapsi nauttii siitä, että hän saa tehdä pieniä itsenäisiä päätöksiä.

On jokaisen vanhemman tehtävä taata lapsilleen turvallinen ympäristö, jossa he voivat löytää oman persoonallisuutensa ja kehittää sitä. Kun vanhemmat ovat hyvin rajoittavia, lapsen on vaikea löytää omaa ääntään. Tällaiset vanhemmat eivät keskustele lastensa kanssa, kuuntele heitä tai ota asiakseen viettää laatuaikaa heidän kanssaan. He kaipaavat lapsiltaan vain sokeaa kuuliaisuutta.

Tämä synnyttää stressintäyteisen ympäristön, jossa ei ole tilaa kiintymykselle. Lapset, jotka on hiljennetty koko elämänsä ajan, alkavat teini-iässä taistella tullakseen kuulluiksi.

Teini-ikä on haastava elämänvaihe

Mitä tulee lasten ja nuorten kapinointiin, teini-ikä on sen keskeinen vaihe. On hyvin tavallista, että nuoret haastavat auktoriteetteja ja testaavat rajoja ja sääntöjä. He eivät tee sitä ärsyttääkseen vanhempiaan, vaan ovat yksinkertaisesti iässä, jossa etsitään ja kehitetään omaa identiteettiä.

Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset

Terveessä ja rakastavassa p erheympäristössä nuori käy läpi nämä haastavat vuodet ilman suuria vaikeuksia tietäen, että hänen vanhempansa kunnioittavat ja tukevat häntä . Hän pystyy keskustelemaan ja neuvottelemaan vanhempiensa kanssa ja ymmärtämään sekä kunnioittamaan näiden perustelut asioille.

Sen sijaan rajoittavat vanhemmat, jotka luovat epäoikeudenmukaisen ja kontrolloivan ympäristön, nostattavat helposti lapsessa kapinahengen. Tällainen kapinallisuus ja vanhempien vastustaminen voi pahimmillaan aiheuttaa vakaviakin ongelmia. Valitettavasti jotkut nuoret kääntyvät tupakan, alkoholin tai jopa huumausaineiden puoleen tai ovat täysin vastuuttomia tai aggressiivisia, kun heidän vanhempansa eivät ole läsnä.

Kultainen keskitie on tilanne, jossa lapsi kasvatetaan rakastavassa ympäristössä niin, että hänellä on noudatettavanaan selkeät ja perustellut säännöt ja aina käytettävissään vanhempiensa tuki. Vanhempien on kyettävä kuuntelemaan ja kunnioittamaan lapsiaan ja pystyttävä antamaan heille heidän tarvitsemansa tila, jotta he kasvavat itsenäisiksi yksilöiksi.

Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että kunnioitus ja kuuliaisuus kumpuavat lapsen sisäistämistä arvoista ja vakaumuksesta, eivätkä pelosta tai pakosta. Lapsen tai nuoren ei tulisi koskaan joutua pelkäämään vanhempiaan. Nuori, jonka vanhemmat ovat löytäneet tasapainon rajojen asettamisen ja lapsen vapauden sallimisen välillä, ei todennäköisesti koe tarvetta kapinoida teini-iän aikana.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Mestre, M. V., Tur, A. M., Samper, P., Nácher, M. J., & Cortés, M. T. (2007). Estilos de crianza en la adolescencia y su relación con el comportamiento prosocial. Revista latinoamericana de psicología39(2), 211-225.
  • Calleja, N., & Aguilar, J. (2008). Por qué fuman las adolescentes: Un modelo estructural de la intención de fumar. Adicciones20(4), 387-394.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.