Positiivinen kurinpito kasvatuksessa

Tämän päivän artikkelin aiheena on positiivinen kurinpito lasten kasvatuksessa ja sivistyksessä.

Terveeseen emotionaaliseen kasvatukseen tulisi sisällyttää enemmän sellaisia lauseita kuin rakastan sinua, ymmärrän sinua ja olen tukenasi, kun taas vähemmälle saisivat jäädä älä tee noin –tyyppiset lausahdukset. Samalla kuitenkin tiedostamme, että rajat ovat välttämätön osa lapsen jokapäiväistä elämää.

Varoitusten ja kieltojen ei kuitenkaan tulisi olla toistuvaa ja jatkuvaa taustamelua lapsen elämässä. Lapsen elinympäristöä ei tulisi täyttää negatiivisuudella ja vaikeuksilla, sillä lapsen täytyy saada nähdä mahdollisuuksia ja avoimia ovia.

Tiedämme, että tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa, ja totuus on, että lapsen kasvattaminen vaatii jokapäiväisiä toimia, joissa kohtaamme jatkuvasti uusia haasteita. Vanhempien tulee soveltaa erilaisia strategioita, jotka perustuvat heidän omiin arvoihinsa ja samalla kohtaavat lapsen tarpeet. Jokainen lapsi vaatii yksilöllistä ohjausta ja vaivannäköä sekä menetelmiä, jotka sopivat hänen luonteenpiirteisiinsä ja käytökseensä.

Käytimmepä sitten minkälaista menetelmää tahansa lapsen kiukkukohtauksen rauhoittamisessa, pelkojen lievittämisessä tai tarpeiden tyydyttämisessä, on olemassa yksi näkökulma, jota ei saisi jättää huomiotta. Nimittäin ei-sanan merkittävää vaikutusta lapseen. Seuraavaksi kerromme, miten toistuvasti päivän aikana käytetty ei-sana vaikuttaa aivoihimme.

Aivot eivät ymmärrä ei-sanaa

Ihmisen aivot ajattelevat asioita kuvina. Esimerkiksi ei- ja älä-sanat aiheuttavat meissä pääosin negatiivisia tunteita. Sama pätee myös lapsiin. Aivojen on vaikea prosessoida negaation käsitettä, ja vielä vaikeampaa se on silloin, kun mieli on hyvin itsepäinen, kapinallinen ja naseva.

Jos joku esimerkiksi kieltää sinua ajattelemasta punaisia omenoita, pian et muuta ajattelekaan kuin punaisia omenoita.

Kun on kyse kasvatuksesta, on hyvin tärkeää välttää ei- ja älä-sanojen käyttämistä. Esimerkiksi lauseiden älä koske siihen, älä tee noin, älä avaa sitä, älä syö sitä ja älä mene sinne toistuvaa käyttämistä kannattaa välttää.

Muussa tapauksessa voi tapahtua seuraavaa:

• Lapsen turhautuneisuuden tunne ja negatiiviset tunteet kasvavat
• Paljon käytetyt negatiiviset sanat alkavat ajan mittaan menettää merkitystään

Selitä lapselle, miksi sanot “ei”

Sen sijaan, että lapselle sanotaan älä koske siihen tai älä mene sinne, kannattaa hänelle tarjoa selitys, joka selvittää tilannetta ja auttaa vähentämään negatiivisia tunteita. Hyvä selitys voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

• “Jos kosket siihen, saatat satuttaa itsesi, sillä se on terävä/kuuma/vaarallinen.”
• “Äiti ei halua, että menet parvekkeelle, koska voit pudota. Jää tänne kanssani, niin voimme viettää aikaa yhdessä”.

Tarjoamalla lapselle yksinkertaisen ja hellän selityksen, voi vanhempi välttää kokonaan ei-sanan käytön, mikä itsessään tuottaa aivoissamme monia negatiivisia emootioita, olimmepa sitten minkä ikäisiä tahansa.

Joten, kun lapselle on aika asettaa rajoja, varoituksia ja kieltoja, täytyy hänelle tarjota myös selityksiä. Tämä tulee vaatimaan aikaa, kärsivällisyyttä ja suuren annoksen kiintymystä, mutta tulokset ovat kuitenkin kaiken vaivan arvoisia.

Positiivinen kurinpito – kasvata kiintymyksellä ja kerro, että rakastat

Positiivinen kurinpito ei ole mikään uusi asia. Psykiatri Alfred Adler (Wien 1870-1937) on sosiaalisen kehitysteorian kehittäjä. Teorian mukaan lapsen tulee aina kokea yhteys hänen välittömään ympäristöönsä ja yhteisöönsä läheisesti ja positiivisesti.

Yksi keino saavuttaa tämä yhteys on kasvatuksen avulla – kasvatuksen, joka on aina kunnioittava, intuitiivinen, tasa-arvoinen ja demokraattinen.

Vanhempien ei tulisi koskaan joutua tilanteeseen, jossa he joutuisivat rankaisemaan, kieltämään ja huutamaan, mikä aiheuttaisi jatkuvaa pelkoa lapsessa. Nämä tekijät vaikuttavat merkittävällä tavalla lapsen aivoihin.

Seuraavaksi esittelemme tärkeimmät positiivisen kurinpidon periaatteet. Sano lapsellesi siis enemmän “rakastan sinua”, “ymmärrän sinua” sekä “olen tukenasi”, ja vältä sanomasta “älä tee noin”, “älä sano noin”, “älä koske” tai “älä liiku”.

Positiivisen kurinpidon soveltaminen

Lasta olisi hyvä kasvattaa motivoivasti, vakiinnuttamalla kuitenkin tiukat ja kannustavat ohjenuorat.

Lapselle tulisi asettaa rajat, joita kunnioitetaan joka tilanteessa, ja rajat tulee selittää lapselle ymmärrettävällä tavalla. Lapsen tulee samastua rajoihin ja noudattaa niitä luonnollisesti, ilman että hän taistelee niitä vastaan.

• Lapsen tulee tuntea itsensä arvostetuksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi.
• Lasta ei tulisi rankaista virheistä huutamalla tai kritisoimalla, vaan lapselle tulisi selittää, kuinka ratkaista, parantaa ja ylittää virheet menestyksekkäästi, kertomalla samalla hänelle, että “luotat häneen”.
• Samalla vanhemmat opettavat lapselle elämäntaitoja: kunnioitusta, ongelmanratkaisutaitoja, vastuullisuutta, itsenäisyyttä ja yhteistyökykyä.
• Vanhempien tavoitteena on myös auttaa lasta tunnistamaan omat taitonsa, jotta hän voisi saavuttaa täyden potentiaalinsa, sekä tuntea olonsa hyödylliseksi, rohkeaksi ja kyvykkääksi saavuttamaan asettamiaan tavoitteita.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että lapsen kasvattaminen sanomalla enemmän “rakastan sinua” ei tarkoita helpoimman tien valitsemista tai liiallista sallivuutta. Sen sijaan se tarkoittaa lapsen omien kykyjen ja elämänhallintataitojen kehittymistä, positiivisia tunteita sekä kannustamista löytämään positiivinen yhteys kaikkeen heidän ympärillä olevaan.