Päätöksentekoprosessi lapsilla
Päätöksentekoprosessi on arjessa perustavanlaatuinen asia. Jokainen ihminen tekee jatkuvasti valintoja: Mitä syödä? Vasemmalle vai oikealle? Tykätä vai ei tykätä? Mitä tehdä nyt ja mitä myöhemmin? Emme edes tiedosta, kuinka usein teemme päätöksiä.
Päätöksenteko alkaa kehittyä lapsuudessa pikkuhiljaa. Tästä syystä meidän on erittäin tärkeää osata opastaa lapsiamme, sillä tällä tavalla varmistamme, että päätöksentekoprosessista tulee arvokas työkalu heidän elämässään, ei syy hämmennykseen.
Mikä on päätöksentekoprosessi?
Päätöksenteko on prosessi, jossa valitsemme parhaan vaihtoehdon käytettävissä olevista vaihtoehdoista tietyn tilanteen ratkaisemiseksi.
Siksi päätöksentekoprosessia voi joutua soveltamaan elämän kaikilla osa-alueilla: sosiaalisesti, perhepiirissä, töissä jne. Silloin valittua vaihtoehtoa pidetään:
- Hyödyllisimpänä
- Toteuttamiskelpoisimpana
- Oikeimpana
- Asianmukaisimpana
- Tai yksinkertaisesti helpoimpana
Toisin sanoen päätöksenteossa analysoidaan saatavilla olevaa tietoa ja valitaan tilanteen tarjoamien vaihtoehtojen perusteella se, josta saadaan suurin hyöty.
Pieninä lapsia autetaan valitsemaan monia asioita vaatteista ruokaan niin, että he voivat visualisoida, mitä vaihtoehtoja heillä on ja miksi jotkut ovat parempia kuin toiset.
Jos menemme lasten kanssa karkkikauppaan, autamme heitä valitsemaan parhaan vaihtoehdon, vaikka otammekin huomioon sen, mikä heitä kiinnostaa.
Muutamia suosituksia lasten päätöksentekoa ajatellen
Päätöksenteko perustuu tahtoon. Se vaatii rohkeutta, varmuutta, tarkkanäköisyyttä ja arvostelukykyä. Kun lapset päättävät jotain lujasti, he osoittavat vapauttaan. Tässä on joitakin suosituksia vanhemmille, joilla on edessään vaikea tehtävä opettaa lapsensa lentämään.
Vältä ylisuojelemista
Vanhempien on erittäin vaikea välttää halua ylisuojella. Syynä on se, että he tietävät todellisuuden eteen tuomat vaikeudet ja haluavat välttää tuskan lapsillaan. Virheet ovat kuitenkin paras tapa lapsillemme oppia; virheiden tekeminen ja korjaaminen karaisee mieltä.
Vanhemmilla on ollut oma tilaisuutensa tehdä tämä, eivätkä he voi riistää tätä kokemusta lapsiltaan. He eivät myöskään voi estää sitä tapahtumasta lapsilleen jossain vaiheessa, kun he eivät ole paikalla estämässä. Parasta ja suositeltavaa onkin, että sekä vanhemmat että lapset käyvät läpi yrityksen ja erehdyksen seikkailun.
Arvosta työtä ja virheistä oppimista
Yllä olevan valossa meidän ei olisi järkevää avata lapsillemme ovia kokeiluille, jos sitten arvostelemme heidän virheitään negatiivisesti. Kyse ei ole vain positiivisen puolen näkemisestä, vaan myös ongelman tunnistamisesta sen kaikissa ulottuvuuksissa; koska juuri tämän virheet sallivat.
Virheet auttavat meitä näkemään todellisuuden kokonaisuudessaan, vaikeuksista ja ponnisteluista lähtien. Ne antavat meille mahdollisuuden nähdä sen, mitä menestyksen sokaiseva loisto ei.
Anna lasten tehdä kotitöitä
Lapsilla tulee olla kotona velvollisuuksia, iän mukaisia askareita ja sitoumuksia, jotka on täytettävä tiettyyn ajankohtaan mennessä. Käsitykset sosiaalisesta ajasta ohjaavat heidän toimintaansa ja valmistavat heitä ottamaan vastaan tehtäviä ja suorittamaan ne.
Punnitseminen ja valinta on ajattelua
Ajattelu tarkoittaa punnitsemista tai laskelmoimista. Sen avulla voimme laittaa vaihtoehtomme vaa’alle ja punnita, mikä niistä on paras.
Meidän on annettava lastemmekin punnita, eli järkeillä ja ajatella; meidän on toisin sanoen annettava heille vaihtoehtoja ja annettava heidän tehdä valintoja. Nämä yksinkertaiset toimet ovat hyvin moniulotteisia ja vastaavat ajattelun korkeimpia toimintoja.
Mitä päätöksentekoprosessi kehittää
Päätökset antavat lapsille mahdollisuuden kehittää:
- Huomiokykyä
- Arvostelukykyä
- Vastuuta (ja pitkällä aikavälillä etiikkaa)
- Empatiaa eli kykyä asettua toisen ihmisen asemaan
- Ongelmien tai ristiriitojen käsittelyä
Tunteiden vaikutus päätöksentekoon
Elämäntaidot, kuten psykologi René Diekstra on määritellyt, liittyvät sosiaalisten, emotionaalisten ja eettisten taitojen hankkimiseen, jotka täydentävät ja hiovat kognitiivisia ja älyllisiä taitoja.
Järkeä ja tunnetta ei voi erottaa toisistaan. Siksi tunteidenhallintataidot ovat avainasemassa opettaessasi lapsiasi tekemään vankempia päätöksiä. Meidän on pidettävä mielessä, että tunteilla on ratkaiseva vaikutus päätöksentekoon.
Lapsi, joka osaa hallita tunteitaan, loistaa myöhemmin paitsi työpaikalla myös muilla elämän osa-alueilla.
Tunteita voi oppia kouluttamaan, jolloin tasapaino löytyy helposti. Kuten Diekstra ehdottaa Elsa Punsetin haastattelussa, jotta lapsemme oppisivat sekä hallitsemaan tunteitaan että tekemään päätöksiä, heidät voidaan ilmoittaa mukaan aktiviteetteihin, jotka opettavat heitä harjoittamaan itsehillintää.
Aktiviteetteja, jotka auttavat lapsia hallitsemaan tunteitaan
Seuraavat aktiviteetit opettavat lapsia tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan parhaiten:
- Esittävät taiteet
- Teatteri
- Tanssi
- Musiikki
- Kuvataiteet
- Maalaaminen
- Piirtäminen
- Veistäminen
- Käsityöt yleisesti
- Urheilu ja muu liikunta
Kyse ei ole siitä, että lapset ilmoitetaan kaikkiin mahdollisiin harrastuksiin. Meidän ei myöskään tulisi ahtaa heidän aikatauluaan täyteen. Näiden aktiviteettien olisi hyvä olla satunnaisia eli toimia harrastuksena tai ajanvietteenä silloin tällöin.
Muita vaihtoehtoja ovat teatterin harrastaminen kotona, tanssiterapiatunnit, ulkoilu ja joukkueurheilun harrastaminen.
Samalla on tärkeää korostaa, että mitä enemmän autamme lapsiamme itsenäistymään, sitä paremmin he pärjäävät elämässä. Tämä ei tarkoita, että jätämme heidät yksin; meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, että olemme täällä vain opastamassa, neuvomassa ja opettamassa heitä – emme tekemässä asioita heidän puolestaan.
Jos haluat tehdä kaikki lastesi puolesta ja aina päättää, mikä on heille parasta, tulevaisuudessa sinulla on turhautuneita ja/tai epävarmoja nuoria tai aikuisia.
Päätöksentekoprosessi on panos, jonka voimme tarjota lapsillemme, jotta he voivat selviytyä arjessa eteen tulevista tilanteista, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Lisäksi se edistää lasten terävyyttä, luovuutta ja joustavuutta, mikä on heille suureksi avuksi missä tahansa sosiaalisessa ympäristössä.
Sekä terävyys että joustavuus ovat arvokkaita asioita yksilöllisyyden kannalta, sillä tällä tavoin lapset voivat antaa itsensä tehdä virheitä, oppia niistä ja jatkaa sitten elämäänsä helpommin kuin ilman näitä työkaluja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Chalarca, G. I. C., & González, G. C. V. (2016). Toma de decisiones en el aula escolar. Plumilla Educativa, 17(1), 69-89. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=5920256
- Diekstra, René. (2013). El aprendizaje social y emocional: las habilidades para la vida. Junta de Andalucía. Observatoriodelainfancia.es. Consultado el 07 de marzo 2023. https://www.observatoriodelainfancia.es/oia/esp/documentos_ficha.aspx?id=3941
- Esquerda, M., & Nolla, C. (2017). La toma de decisiones y el proceso de información en niños y adolescentes. Bioètica & Debat: Tribuna Abierta del Institut Borja de Bioètica, (80), 14-19. https://dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/6081275.pdf
- Esquerda, M., Paradero, J. P., & Fernández, E. M. (2013). La capacidad de decisión en el menor. Aspectos particulares de la información en el niño y en el joven. Anales de Pediatría Continuada, 11(4), 204–211. https://www.elsevier.es/es-revista-anales-pediatria-continuada-51-articulo-la-capacidad-decision-el-menor–S1696281813701392
-
Gallego, A. M., & Gutiérrez, D. (2015). Concepciones adultas sobre participación infantil en relación con la toma de decisiones de los niños. Zona próxima, (22), 87-104. https://www.redalyc.org/pdf/853/85339658007.pdf
- Roa García, A. (2017). LA EDUCACIÓN EMOCIONAL, EL AUTOCONCEPTO, LA AUTOESTIMA Y SU IMPORTANCIA EN LA INFANCIA. Edetania. Estudios Y Propuestas Socioeducativos., (44), 241–257. https://revistas.ucv.es/edetania/index.php/Edetania/article/view/210
- Tómala, J. P., & Villafuerte, M. E. (2017). Incidencia de la sobreprotección familiar en la calidad del desarrollo de la autonomía e independencia de los niños de 2 a 3 años. [Tesis de pregrado, Universidad de Guayaquil]. Repositorio Universidad de Guayaquil. http://repositorio.ug.edu.ec/handle/redug/22818