Olen onnellisimmillani, kun hymyilet
Lapseni, sinulla ei ole aavistustakaan, mitä saat minut tuntemaan, kun hymyilet. Joka kerta, kun hymyilet kauniit hampaasi vilkkuen, koko maailma hymyilee ja nauraa kanssasi. Et voi kuvitellakaan, mitä tämä kaunis ele saa minussa aikaan. Se on ravinnut sieluani siitä lähtien, kun synnyit.
Kerrot persoonallisuudestasi enemmän hymyilemällä kuin millään muulla tavalla. Hymysi poistaa minuun menneen elämäni myötä syvään juurtuneet surun tunteet. Säteilemäsi hehku peittää kipuni ja kärsimykseni alleen.
Vaikka sinun on tätä vaikea uskoa ja ymmärtää, hymysi antaa minulle toivoa. Sinusta tulee johtotähteni ja syyni elää. Täytät sieluni onnellisuudella, lohdutat sydäntäni ja ravitset unelmiani. Sinun hymysin todella on minun pelastukseni.
Olen onnellisimmillani, kun hymyilet
Kun hymyilet, väsymykseni poistuu ja korvautuu energialla. Mikään ei aiheuta enemmän kiitollisuuden tunnetta, kuin se, että näen sinun hymyilevän. Hymy kruunaa kaiken ja on parasta ihmisyydessä.
Hymysi on kuin lahja minulle. Harmaa taivas muuttuu siniseksi ja yö muuttuu päiväksi, vain tämän yksinkertaisen eleen myötä. Olen ylpeä ja tyytyväinen, sillä tunnen tekeväni jotain oikein.
Ymmärrän rauhan arvon hymysi kautta, ja jokainen hetki sinun kanssasi määrittää uudelleen onnen käsitteen. Kun hymyilet, täytyn rakkaudesta ja rakastun enemmän ja enemmän olemukseesi ja elämäniloosi. Hymysi on arvokas ja ainutlaatuinen, ja se pystyy kirkastamaan harmaimmankin päivän ja inspiroimaan minua.
Joka kerta, kun naurat, maailma pysähtyy ja jää ihmettelemään ja arvostamaan tätä kauneuden ihmettä. Iloiset silmäsi loistavat lämpöä ja ilkikurinen ilmeesi näkyy kasvoistasi.
Tuntuu, että pystyt korjaamaan kaiken joskus tuhoutuneen hymylläsi. Sellainen yksinkertainen ele kuin hymysi, herättää eloon jotain, mikä vielä hetki sitten nukkui. Mikä tärkeintä, sinä ymmärrät, että elämä on kaunista ja täydellisen epätäydellistä.
Sinun hymysi parantaa
Aina, kun näen sinut, kasvoni valtaa spontaani ja luonnollinen hymy, jonka tunnen parantavan minua. Parannat kipuni, poistat kärsimykseni ja helpotat epämiellyttävää oloani. Poistat mielestäni kaikki epäilykset ja surullisuuden. Selkeytät mieleni ja keskityn vain sinuun.
Hymylläsi pystyt valaisemaan tiemme. Sinä suorastaan tulvit valoa joka hetki. Kylvät onnen siemeniä ja niität niiden tuottamaa iloa ja onnea. Annat aina rakkauttasi ja vastavuoroisesti saat minulta ehdotonta ja ikuista kiintymystä.
Kun kauniit enkelimäiset kasvosi hymyilevät, säteilet unelmia ja annat toivoa. Houkuttelet luoksesi luottamusta ja tuot unelmiani lähemmäksi minua. Ravitset sieluani mittaamattoman arvokkaalla vahvuudella ja rohkeudella. Rikastutat henkeäni ja kohotat sieluani. Täytät sydämeni ja valaiset elämäni.
Kun hymyilet, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa ja luottaa – sinuun, itseeni ja elämään. Uskoa ihmeeseen, joka on sinun tapaaminen ja juuri sinut saaminen lapsekseni. Uskoa siihen, että olen saanut sinut osaksi elämääni ja tulen oppimaan koko ajan lisää rinnallasi.
Sinun hymysi myötä ymmärrän, että minua on siunattu enkelillä, joka parantaa haavani.
Rakkaani, joka kerta, kun näen sinun hymyilevän, ymmärrän minulla olevan käsillä uusi mahdollisuus. Ehkäpä kaikkein kaunein ja arvokkain mahdollisuus kaikista. Tuon kauniin hymyn kanssa kasvaminen, kehittyminen, oppiminen ja eteenpäin kulkeminen ovat sinun perintöäsi, jota lupaan olla tuhlaamatta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos