Lapsen ylisuojeleminen: Kuinka välttää hyysätyn lapsen kasvattaminen?

Jokainen vanhempi haluaa epäilemättä parasta lapsilleen ja toivoo näiden omaksuvan tärkeitä elämänarvoja. Mutta toisinaan vanhemmat päätyvät huomaamattaan  kasvattamaan hyysätyn lapsen. Miksi näin tapahtuu?

Monet vanhemmat kasvattavat lapsensa ylisuojelevaan tapaan ja lapsen tyytyväisyyden taatakseen antavat tälle kaiken tämän haluaman.

Hyysätyn lapsen kasvattaminen on kuitenki virhe. Pääsyynä tähän on se, että nämä lapset eivät kehity tai opi tekemään asioita itse, eivätkä selviydy omista vaikeuksistaan.

Jokainen vanhempi on jossain vaiheessa ylisuojelevainen, ja tiettyyn rajaan asti tällainen käytös on normaalia. Suojelevaisuus on meille vaisto, jolla takaamme, että lapsemme eivät kärsi. Mutta ylisuojelevuus on rutiininomaista ja jokapäiväistä, saatamme aiheuttaa lapsillemme vahinkoa.

Valitettavasti hyysätyn lapsen näkeminen on nykypäivänä hyvin yleistä. Voit nähdä vanhempien saattavan lähes aikuiset lapsensa kouluun tai teinien kääntyvän vanhempiensa puoleen aivan pienimmissäkin ongelmissa. Tässä iässä nuoret ovat jo lähes aikuisia, ja liika suojeleminen on todellinen vaara.

Mitä ylisuojeleminen tarkoittaa?

Ylisuojelevan vanhemman määritelmään mahtuu monta erilaista käyttäytymismallia, kuten esimerkiksi:

• Lasten kieltäminen syömästä yksin, jotta voidaan välttää sotkuja. Tällaisen seurauksena lapset eivät vielä 2-3 -vuotiainakaan tiedä kuinka ruokailuvälineitä käytetään.
• Lasten pukeminen. Tälle on selityksenä “voimme siten valmistautua nopeammin”. Vaarana tässä kuitenkin on se, että siitä tulee rutiini.
• Lasten auttaminen peseytymisrutiineissaan ilman mahdollisuutta kokeilla niiden tekemistä yksin. Näitä rutiineja ovat esimerkiksi käsien peseminen, hampaiden harjaus jne.
• Lasten jatkuva muistuttaminen siitä, mitä heidän on tehtävä ja sellaisten päätösten tekeminen heidän puolestaan, joita he pystyisivät tekemään itsekin. Lapsi voi jo 4-5 ikävuoden välillä alkaa valita mm. ruokansa ja vaatteensa itse. Mutta on silti joitakin vanhempia, jotka tekevät päätökset lastensa puolesta, koska he kokevat olevansa ainoita, jotka tietävät mikä on oikein, tai mitä heidän lapsensa haluavat tai tarvitsevat.
• Lapsen ja hänen leikkitovereidensa välisten keskustelujen vahtiminen ja niihin puuttuminen aina omaa lasta suosien, vaikka vanhemmalla ei olisi edes tietoa oikeasta syypäästä tai siitä, mitä on tapahtunut.
• Lasten lelujen laittaminen pois, jotta lapsi ei väsy liikaa.
• Lapsen aikataulun muodostaminen. Toisin sanoen lapsen puolesta päättäminen, mitä hänen tulisi tehdä ja milloin.
• Lapsen koulurepun pakkaaminen.
• Lapselle soittaminen useasti päivässä lapsen sijainnin tietämiseksi ja vahtimiseksi.
• Jatkuva seuran pitäminen lapselle, jopa silloin, kun lasta voidaan pitää “aikuisena”. Esimerkiksi kokeisiin menot tai jopa työhaastatteluissa käymiset.

Kuinka välttää hyysätyn lapsen kasvattaminen

Pääasiallinen syy vanhempien ylisuojelevaan käyttäytymiseen on, että he eivät ymmärrä mitä etua siitä on, että lapsen annetaan tehdä asioita itsekseen. Kun lapsesi pyytää apua, päätehtävänäsi on antaa hänelle ehdotuksia, jotta hän voisi ratkaista ongelmansa omin avuin.

On looginen asia, että lapsi tekee virheitä, mutta häntä ei tarvitse myöskään estää tekemästä niitä. Auta lasta mieluummin näkemään, että hän voi saavuttaa asioita askel askeleelta.

Tässä iässä se vie tietysti aikaa, sillä sinun on pidettävä mielessäsi, että olet auttamassa lastasi kehittymään ja sisäistämään erilaisia ohjenuoria.

On myös hyvä ajatus selittää lapselle syyt, miksi eri asioita tehdään, jotta hän voisi toimia itsenäisesti silloinkin, kun hänellä ei ole aikuisia vierellään ohjaamassa häntä. Voimme aloittaa yksinkertaisista asioista kuten pöydän kattamisesta, tavaroiden noukkimisesta lattioilta, helpoimpiin kotiaskareisiin osallistumisesta, lapsen oman hygienian huolehtimisesta jne.

Tilanteissa, jotka voivat olla monimutkaisia, meidän on välttelyn sijasta varusteltava lapsemme niin, että hänestä voi tulla oman itsensä paras liittolainen.

Missä menee raja – hyysäänkö vai suojelenko?

Kuten olemme sanoneet aiemmin, meidän ei tule sekoittaa lapsesta huolehtimista ja hellyydenosoituksia ylisuojeluun. Näille kahdelle on nyt aika asettaa vähän kriteereitä.

Suurin osa vanhemmista yrittää auttaa lapsiaan kehittymään opettamalla lapsille arvoja, jotka auttavat heitä kasvamaan ihmisinä.

Jos on jotakin, mitä lapsi tarvitsee elämänsä alkutaipaleilla, niin sitä, että hänen perheolosuhteensa ovat mahdollisimman samankaltaisia kuin ne olosuhteet, jotka hän aikanaan löytää “oikeasta” maailmasta. Eli hänen tulisi oppia pikkuhiljaa itsenäistymään, tekemään johtopäätöksiä ja tietämään mitä tehdä milloinkin, mutta kuitenkaan ilman mitään vakiintuneita sääntöjä.

Tee kaikkea tätä: keskustele lapsesi kanssa, yritä ymmärtää häntä, kuuntele hänen ongelmiaan, epäilyksiään ja valituksenaiheitaan, etsikää ratkaisuja yhdessä, puhukaa riitelyn sijasta, käytä rauhallista äänensävyä huutamisen sijasta, selitä perin pohjin, miksi jokin asia on väärin jne. Sillä tällaiset asiat eivät tee lapsesta ylisuojeltua, vaan opettavat lapselle, mitä on itsenäisyys.