Kuinka välttää lapsen rankaiseminen ja palkitseminen 7 vinkin avulla

Pieni lapsi tarvitsee tarkkoja sääntöjä. Asiantuntijat suosittelevat, että lapsen rankaiseminen ja palkitseminen pidetään minimissään, sillä monet muut metodit ovat huomattavasti toimivampia, ja auttavat paremmin kehittämään lapsen kognitiivisia kykyjä.

On yleistä läksyttää tai rankaista lasta tämän käyttäytyessä ei-toivotulla tavalla. Kun lapsi puolestaan käyttäytyy hyvin, tuntuu luonnollisesta palkita hänet. Monet vanhemmat kasvattavat lapsiaan juuri tällä tavoin, ja metodi saattaakin toimia tiettyyn pisteeseen asti, mutta olemassa  on myös parempia kasvatustapoja.

Seuraavaksi esittelemme muutamia vaihtoehtoja perinteiselle keppi ja porkkana -lähestymistavalle.

Kuinka välttää lapsen rankaiseminen ja palkitseminen?

Vanhemmat eivät välttämättä päätä tietoisesti kasvattaa lastaan rankaisemisen ja palkitsemisen kautta, vaan päätyvät ajan myötä käyttämään tätä metodia. Tämä on normaalia, yleistä ja ymmärrettävää – eihän lapsi synny maailmaan käyttöohjeen kera. Riippuen rangaistuksesta, sillä ei välttämättä ole negatiivisia pitkän aikavälin vaikutuksia lapseen. Ja miten muka palkitseminen voisi vahingoittaa lasta?

Tosiasiassa monet psykologian teoriat selittävät liiallisen luottamisen keppi ja porkkana -metodiin voivan itse asiassa vahvistaa sitä lapsen käytöstä, jota yritetään välttää .

Positiivista vahvistamista ei kuitenkaan tulisi täysin jättää pois, sillä se voi olla todella tehokas tekniikka. Se, missä voimme mennä vikaan, on tapamme palkita lasta. Jos palkinto on aina saatavilla, saattaa lapsi alkaa odottaa sitä.

Myös rangaistuksen käyttötavalla on merkitystä. Kuri voi olla haitallista, jos se on liian rajua tai epäjohdonmukaista.

Näiden seikkojen valossa asiantuntijat suosittelevat, että rankaiseminen ja palkitseminen jätetään taakse. Niiden sijasta tulisi käyttää muita metodeja lapsen kognitiivisten prosessien kehittämisessä.

Vahvistaaksemme lapsen kognitiivista kehitystä, voimme seurata seuraavia ohjeita:

• Pyri välttämään yllätyksiä, radikaaleja muutoksia tai improvisointia. Lapsen käytöksen tulisi johtaa aina samaan lopputulokseen.
• Testaa lasta. Yritä saada lapsi käyttämään jo opittuja konsepteja uusissa ja erilaisissa tilanteissa.
• Opeta lasta reflektoimaan käyttäytymistään. Anna lapselle tilaa analysoida omaa käytöstään ilman paineita.
• Kysy lapselta kysymyksiä aina kun mahdollista. Kuuntele lapsen vastaukset ja anna hänelle positiivista palautetta.
• Tee mahdolliset pienet muutokset asteittain. 
• Mukauta omaa ajattelutapasi lapsen ajattelutapaan. Lapsen päättelykyky ei ole vielä samalla tasolla aikuisen päättelykyvyn kanssa.
• Rohkaise lasta kokeilemaan. Lapsen tulee kokeilla asioita yrityksen ja erehdyksen kautta ja tutkia asioita.

Hyvän käytöksen kehittäminen lapsen kykyjen mukaan

Säästymme monilta päänsäryiltä ymmärtäessämme jokaisen lapsen olevan erilainen ja oppivan asioita omaan tahtiinsa. Joskus huonona pitämämme käytös saattaa olla lapsen persoonallisuuden kehittämistä. Näissä tapauksissa rankaiseminen ei ole hyvä ajatus.

Sekä huonon käytöksen korjaaminen että hyvän käytöksen palkitseminen voi olla haitallista lapselle. Asiantuntijat pitävät lasten käyttäytymistä suhteellisen stabiilina, mikä tarkoittaa sitä, että lapsi käyttäytyy ikänsä ja kykyjensä mukaisesti.

Niin negatiivinen kuin positiivinenkin interventio saattaa siis olla tarpeetonta. Vanhempien on tärkeä aktivoida lapsen aivosolut. Monet psykologit uskovat lapsen kykenevän mukautumaan ympäristöönsä. Lapsi pystyy siis omaksumaan ympäristönsä hyviä tapoja, ja vanhempien on tärkeää luoda lapselleen ympäristö, johon tämä voi mukautua.

Lapsen tasapainoinen käyttäytyminen riippuu siis ainakin kahdesta tekijästä. Ensimmäinen on lapsen kognitiivisten prosessien kehitys ja toinen on lapsen mukautuminen elinympäristöönsä. Kun tämä pidetään mielessä, vanhempien intervention tulisi kohdistua pääasiassa lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Toiseksi, vanhempien on tärkeää uoda oikeanlainen ympäristö, joka rohkaisee lasta positiiviseen käyttäytymiseen.