Mitä tehdä, kun lapsi ei ilmaise tunteitaan?
Aivan kuten meitä aikuisia, erilaiset tunteet ympäröivät lapsiamme päivittäin. He ovat iloisia voittaessaan turnauksen, surullisia lelun mentyä rikki, vihaisia joutuessaan jättämään pelin väliin ja tylsistyneitä, kun heillä ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa. Nämä tunteet ovat kuitenkin usein hillittyjä eivätkä nouse pintaan useista syistä. Mitä siis voimme tehdä, kun lapsi ei ilmaise tunteitaan?
Joitakin tunteita, kuten iloa, voi olla helpompi näyttää ulospäin, kun taas toisia ei ole niin helppo ilmaista. Aikuisina voimme aistia, kun lapsiamme vaivaa jokin, mutta emme aina tiedä, kuinka auttaa heitä. Tai kun yritämme tehdä niin, vastassamme on seinä. Jatka lukemista saadaksesi selville, mitä voit tehdä.
Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Sekundaariset tunteet lapsilla
Mitä tehdä, kun lapsi ei ilmaise tunteitaan?
Kun lapsesi ei osaa ilmaista tunteitaan, sinun on aika miettiä, onko kotisi ilmapiiri siihen suotuisa.
Joskus emme edes tiedosta, että jotkut lapsille välittämämme viestit estävät tunteiden ilmaisemisen. On esimerkiksi yleistä kuulla vanhempien sanovan muiden kuluneiden lauseiden ohella esimerkiksi “ei se ole niin iso juttu” tai “älä itke, olet jo iso poika”. Vaikka perimmäisenä tarkoituksenamme onkin vain lohduttaa heitä, lopulta viestitämme heille vain, että tilaa on ainoastaan positiivisille tunteille.
Meidän on myös hyvä tietää, että olemme lasten tärkein viitekehys heidän tunteidensa hallinnan kannalta; me olemme niitä, joita he matkivat ja joilta he oppivat käyttäytymään.
Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti, jossa toimimme, välittää myös tiettyjä viestejä siitä, mikä tunteissamme on oikein ja mikä väärin. Harva kehtaa itkeä julkisesti, mutta voimme aivan hyvin nauraa ääneen. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia tässä ja opetettava lapsillemme, ettei ole olemassa oikeita tai vääriä tunteita. Se, mikä voidaan luokitella oikeaksi ja vääräksi, on käyttäytyminen – tapa, jolla ilmaisemme tunteitamme ja puhumme muille.
Toisaalta meidän on myös myönnettävä, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jokaisella on omat ilmaisutapansa, ja meidän on tietyllä tavalla seurattava niitä. Jotkut lapset käyttävät varsinaista sanojen ja eleiden sekamelskaa ilmaistessaan tunteitaan, kun taas toiset tarvitsevat pienen “potkun” alkaakseen puhua tunteistaan.
Edessämme olevan lapsen tunteminen on avainasia, jotta voimme suunnata strategiamme paremmin. Ikä on tietysti myös ratkaiseva tekijä, sillä lapset oppivat nimeämään, tunnistamaan ja sisäistämään tunteitaan pikkuhiljaa. Matkan varrella aikuiset ovat parhaita viitekehyksiä.
Avainasiat, jotka auttavat lasta ilmaisemaan tunteitaan
Sen lisäksi, että myötäelät ja yrität ymmärtää lastesi tunteita, on olemassa joitakin suosituksia, jotka auttavat heitä ilmaisemaan niitä.
1. Kysy kysymyksiä kierrellen
Esimerkiksi: Miten päiväsi meni? Mikä oli päivän suosikkihetkesi? Tällä tavalla lapsi voi kertoa sinulle, mitä hän itse haluaa ja milloin haluaa.
Voimme myös synnyttää keskustelua kertomalla omista kuulumisistamme ja kysymällä lapsiltamme: “Onko sinulle koskaan käynyt näin? Oletko koskaan tuntenut niin? Tämä rohkaisee heitä katsomaan syvemmin tunteitaan ja harjoittelemaan niiden ilmaisemista.
Esimerkiksi: “Joinakin päivinä en halua puhua työkavereilleni, koska minua suututtaa. Onko sinulle koskaan käynyt näin?”
2. Auta lastasi tunnistamaan tunteidensa ruumiilliset tuntemukset
Tämä saattaa myös auttaa heitä tunnistamaan tunteitaan. Voit murtaa jään ja sanoa suunnilleen näin: “Kun minua suututtaa, kasvojani kuumottaa kovasti. Tai sitten: “Kun minua hermostuttaa, tunnen kurkussani palan. Käykö sinullekin näin? Miltä sinusta silloin tuntuu?”
3. Anna hänelle aikaa, kuuntele häntä ja opi hillitsemään itsesi
Haluamme usein tarjota lapsillemme ratkaisuja tai poppakonsteja, joilla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä he oikeasti tarvitsevat. Pyrimme tällä pikemminkin välttämään lasten kärsimyksen sen sijaan, että antaisimme heidän oppia tunnistamaan tunteitaan ja ohjaismme heitä löytämään ratkaisun itse.
Kun huomaat, että lapsesi ei voi hyvin, kuuntele mitä hänellä on sanottavaan ja anna hänen puhua siitä.
Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Kuinka kohdella levotonta lasta?
4. Pyri toteuttamaan nämä suositukset houkuttelevalla tavalla
Pelit, tarinat ja elokuvat ovat erittäin hyödyllisiä resursseja tämän tavoitteen saavuttamiseksi, sillä niiden avulla lapset voivat keskustella tunteista hahmojen kautta. Voimme vaikka itse aloittaa keskustelun: “Huomasitko, kuinka päähenkilö reagoi, kun hänelle kävi niin?”
Tunteiden ottaminen todesta: tien vahvaan itsetuntoon
Kun puhutaan tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä lapsuudessa, siihen kuuluu itse asiassa paljon muutakin kuin vain tilan antaminen itkulle ja naurulle. Siihen kuuluu se, että lasten annetaan olla sellaisia kuin he ovat, heidän tunteensa otetaan todesta sekä kehitetään heidän kykyään oppia tuntemaan itsensä ja saada voimaa vastoinkäymisten edessä.
Tämä on epäilemättä se perusta, jolle hyvä itsetunto ja parempi elämänlaatu rakentuvat. Näin lapset oppivat olemaan aitoja, eikä heidän tarvitse teeskennellä olevansa hahmoja, joita ei ole olemassakaan.
Tunteiden tukahduttamisen kustannukset ovat erittäin korkeat. Ahdistuksen ja tuskan aiheuttamisen lisäksi se estää meitä tuntemasta itseämme, jättää meidät jäykkien ja epätarkoituksenmukaisten reaktioiden vangiksi sekä saa meidät sivuuttamaan tunteiden tärkeimmän roolin: aidon itsemme esiin tuomisen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Heras Sevilla, Davinia , & Cepa Serrano, Amaya , & Lara Ortega, Fernando (2016). DESARROLLO EMOCIONAL EN LA INFANCIA. UN ESTUDIO SOBRE LAS COMPETENCIAS EMOCIONALES DE NIÑOS Y NIÑAS. International Journal of Developmental and Educational Psychology, 1(1),67-73.[fecha de Consulta 25 de Abril de 2022]. ISSN: 0214-9877. Disponible en: https://www.redalyc.org/articulo.oa?id=349851776008
- Seitun, Maritchu (2013), Capacitación emocional para la familia, Grijalbo.