Lapsen itsekeskeisyys ja egosentrisen ajattelun vaihe
Lapsen itsekeskeisyys voi ilmetä jo nuorella iällä. On hyvin yleistä, että lapsi ei halua jakaa asioita toisten kanssa tai ottaa muiden tunteita huomioon. Kuinka vanhempien tulisi reagoida lapsen egosentrisen ajattelun vaiheeseen?
Mitä on lasten itsekeskeisyys?
Kun aikuisesta puhutaan itsekeskeisenä, tarkoitetaan henkilöä, joka ajattelee ainoastaan itseään, eikä välitä muiden ajatuksista tai tunteista.
Lasten itsekeskeisyys eroaa hieman aikuisten egosentrisyydestä. Se, että lapsi käy läpi egosentristä vaihetta, ei tarkoita, että hänestä kasvaa itsekäs ja itsekeskeinen aikuinen. Kyseessä on vain lapsen kehityksen vaihe. Tässä vaiheessa kehitystä lapsi ei ole vielä kehittänyt empatiakykyä, ja hän haluaa olla kaiken huomion keskipiste.
Itse asiassa jokaisen lapsi käy vaiheen läpi jossain laajuudessa, ja tämä on täysin normaalia ja tervettä, eikä vanhempien tarvitse suuremmin huolestua lapsen käytöksestä. Vanhempien täytyy ainoastaan pysyä kärsivällisinä ja antaa lapselle tarpeeksi huomiota.
Lapsen egosentrisen ajattelun kauden vaiheet
Portugalilainen kirjailija José Saramago (1922-2010) lausui: “Modernin ihmisen kolme tautia ovat kommunikaation puute, teknologinen vallankumous ja henkilökohtaisiin voittoihin keskittyvä elämä.”
Saramagon lausahdus kuvaa sitä, kuinka vahingollista voi olla antaa itsekkyyden ohjata toimintaa, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Tämän vuoksi vanhempien on tärkeä osata käyttäytyä lapsen egosentrisen vaiheen aikana.
Löytämisen vaihe
Tässä vaiheessa lapsi oppii kaikesta ympärillään näkemästään. Jos hän huomaa itsekästä käytöstä, hän matkii sitä. Tämän vuoksi lasta on opetettava jakamaan, ja tässä vanhempien tulee toimia esimerkkinä.
Ihmissuhteiden kehittymisen vaihe
Tässä vaiheessa lapsen kiintymys ja ystävyyssuhteet kehittyvät. Psykologi Paul-Alexandre Osterriethin mukaan lapset eivät tunne tarvetta jakaa asioita muiden kanssa ennen viiden vuoden ikää, koska leikkiessään seurassa, lapsella ja hänen seuralaisillaan ei ole mielessä yhteistä päämäärää.
6-7 vuoden iässä lapsi alkaa ymmärtää yhteistyön merkityksen, jolloin hän myös oppii jakamaan asioita muiden kanssa ja kehittämään merkittäviä ihmissuhteita.
Hyväksymisen vaihe
Tässä vaiheessa lapsen pitäisi alkaa osoittaa merkkejä siitä, että hän on oppinut asianmukaisia sosiaalisia taitoja. Lapsi oppii kyvyt ja käyttäytymismallit ohjeistamisen, matkimisen, valmistelun ja harkoittelun avulla. Tähän jokaisen vanhemman tulisi tähdätä oman lapsensa kohdalla.
Koska lasten egosentrisen ajattelun kausi alkaa?
Moni vanhempi miettinee, missä vaiheessa lapsen itsekeskeinen ajattelutapa alkaa ilmetä. Monien tutkimusten mukaan lapsen egosentrinen kausi alkaa kahden ja kolmen ikävuoden välillä.
Ihmisluonto määrää, että näin tapahtuu jokaisen lapsen kohdalla. Hyvällä vanhemmuudella ja opettamisella voidaan kuitenkin auttaa lasta kehittämään sosiaalisia taitoja, jotka muuttavat asian.
Jo hyvin pieni lapsi kokee olevansa maailman napa, minkä johdosta lapsen on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan. Pieni lapsi ei osaa osoittaa empatiaa, sillä hän ei vielä ymmärrä, että myös kaikki hänen ympärillään ovat ihmisiä, joilla on omat tarpeet ja mielipiteet.
Itsekeskeisyyden ilmenemistavat
Lapsen egosentriseen vaiheeseen liittyvät usein läheisesti säännölliset kiukkukohtaukset. Tämä johtuu siitä, että pieni lapsi ei vielä ymmärrä maailmaa, mikä saa hänet turhautumaan.
Kiukuttelu, huutaminen ja loukkaukset ovat lapsen tapa pyrkiä saamaan haluamansa. On tärkeää, että lasta autetaan selviämään tästä vaiheesta, ja että häntä opetetaan käsittelemään kiukkukohtauksia, jotta ne eivät muodostu jatkuvaksi riesaksi.
Vanhempien käyttäytyminen lapsen egosentrisen ajattelun vaiheen aikana
Vanhempien tulee pyrkiä pysymään positiivisina lapsen käytöksestä huolimatta. On hyvä muistaa, että lapsen käytöstä voidaan muuttaa rohkaisemalla häntä toistuvasti tekemään asioita oikein.
Jos lapsi saa kiukkukohtauksen itsekeskeisistä syistä, tätä ei tule rauhoittaa antamalla periksi. Parempi vaihtoehto on yrittää saada lapsen huomio kiinnittymään johonkin toiseen asiaan. Vanhemman tulee pysyä rauhallisena ja kertoa lapselle muutamalla sanalla, mitä tältä odotetaan.
Kun kiukunpuuska on laantunut, lapselle selitetään, miten hänen halutaan käyttäytyvän seuraavalla kerralla. Jotta tämä tekniikka toimii, kodin ilmapiirin on oltava rauhallinen ja tyyni. Lapsi ei opi olemaan huutamatta ja vaatimatta asioita, jos muut perheenjäsenet näyttävät hänelle huonoa esimerkkiä.
Yhteys kielen oppimiseen
Lapsen itsekeskeinen käytös alkaa vähentyä kielen kehittymisen myötä, mikä tapahtuu yleensä noin neljän vuoden iässä. Kielen avulla lapsi pystyy viestimään muiden kanssa ja ymmärtämään toisten näkökulman, mikä johtaa pikkuhiljaa kypsyyteen ja ymmärrykseen.
Rohkaise, älä pakota
Lastaan jakamaan opettavan vanhemman metodina tulisi olla rohkaisu, ei pakottaminen. Lapset huomaavat vanhempiensa käytöksen ja asenteen ja oppivat niistä. Lapsen täytyy oppia ymmärtämään muiden ihmisten ja näiden tarpeiden olemassaolo.
Näin ollen on tärkeää, että lapsi oppii muiden kanssa jakamisen olevan nautinnollista ja kiinnostavaa. Tämän hän oppii ensisijaisesti vanhemmiltaan.
Vanhempien ei tule pakottaa lasta luopumaan leluistaan tai muusta omaisuudestaan, vaan opettaa hänelle jakamisen olevan oikea tapa toimia. Lapsen opettaminen on eri asia kuin pakottaminen. Lapsen itsekeskeisestä käytöksestä ei myöskään saa vitsailla, sillä tämä saa lapsen tuntemaan olonsa väärinymmärretyksi ja eristetyksi.
Nämä ovat muutamia tapoja, joilla itsekeskeisen lapsen käytökseen kannattaa suhtautua. Tärkeintä on muistaa lasten oppivan esimerkin kautta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Falvel, J. H. (1985): La psicología evolutiva de Jean Piaget. Paidós. Buenos Aires.
- Gutiérrez, M. D. M. E. (2008). El egocentrismo del niño. Sumario General Página, 13, 37. https://www.researchgate.net/profile/Valentin_Catalan/publication/39252696_Educacion_para_la_salud_la_alimentacion/links/53f490740cf2fceacc6e8d93.pdf#page=37
- Martínez Rubio, V., Obrero García, J.A. y Plaza López., J. (1992). El componente de egocentrismo en los niños de 4 años. Departamento de Psicología. Universidad Jaime I.
- Vigotsky, L. (1989): Desarrollo de los procesos psicológicos superiores. Grijalbo. Barcelona.