Lapsen hyvästely kannattaa aina
Älä koskaan lähde kotoa ilman, että hyvästelet lapsesi. Älä astu ovesta ajatellen, että hyvästien sivuuttaminen olisi lapsellesi parhaaksi.
Ei ole epäilystäkään sitä, että kotoa lähteminen on yksi vaikeimmista hetkistä vanhempien päivän aikana. Sillä ei ole väliä, mikä kohde on: kaupat, kuntosali, opiskelu vai työ. Se hetki, jolloin joudut eroon pienestäsi, saa aikaan hyvin paljon kipua.
Yksi niistä virheistä, joita moni vanhempi tekee, on kuitenkin se, että ei sanota lapselle hyvästejä. Tämä voi itse asiassa aiheuttaa pitkäkestoisen jäljen lapsessa, ja se saa aikaan tunnetason haavan, joka on syvempi kuin arvaat.
Käytä siis aikaa asiaan ja löydä voimaa sekä ratkaisu, joka on parhaaksi sinulle joka kerta kun jätät kotisi. Lapsen hyvästely kannattaa aina, vaikka tilanne olisi kuinka vaikea.
Kyllä, lapsesi voi itkeä, mutta hän kärsii yhtä paljon tai enemmänkin, jos lähdet niin että et sano hyvästejä.
Lapsen hyvästely – miksi se on tärkeää?
Kun lähdet kotoa ilman, että sanot hyvästejä lapsellesi, ikävä kyllä et estä näin mitään kipua. Lakkaat vain näkemästä sitä, mitä lapsesi käy lävitse, ja voimistat samalla omaa tuskaasi. Kuten voit arvata, tämä ei siis ole paras tapa toimia lähtötilanteissa.
Kannattaisi miettiä erästä tärkeää yksityiskohtaa: kun pikkuisesi tietää, että olet lähdössä, hän saattaa itkeä siksi, että hän on surullinen. Mutta jos lapsi ei ymmärrä, mitä on tapahtunut hänen eniten rakastamalleen ihmiselle, hän itkee aivan täydestä epätoivosta. Nämä ovat tietysti kaksi hyvin erilaista tilannetta.
Toinen syy siihen, miksi lapsen hyvästely on tärkeää, liittyy hänen luottamuksensa saamiseen. Jos katoat äkkiä ilman mitään selitystä, saat aikaan epäluottamusta. Lapsi saattaa nähdä sinut ihmisenä, johon ei kannata luottaa.
Unohda siis huomion suuntaaminen muualle ja muut taikatemput kotoa lähtemiseksi helpommin. Asiantuntijoiden mukaan ne ovat haittaa aiheuttavia. Nämä tekniikat saavat aikaan vain sen, että lapsesi hämmentyy. Hän tuleekin näin esittämään lukemattomia kysymyksiä siitä, tuleeko äiti nyt takaisin vai ei.
Muista, että lapselle erossaolo äidistä ei ole mikään pikkujuttu. Olet hänen maailmansa, hänen lempi-ihmisensä, hänen kaikkensa. Älä siis käännä lapsesi maailmaa ylösalaisin, sillä näin tulet vain aiheuttamaan haittaa.
Kuinka sanotaan hyvästit lapselle mahdollisimman hyvin?
Lähesty lastasi ja ota hänet vastaan pusulla ja halauksella. Pidä koko tämän ajan kasvoilllasi huoleton hymy.
Selitä lapselle, että äiti tulee olemaan hetken aikaan ulkona, ja korosta omaa turvallisuuttasi sanomalla, että tulet palaamaan. Totuus on, että lapsesi saattaa siltikin itkeä, sillä on normaalia ja odotettua, että lapsi näyttää tunteensa.
Tämän hyvästelyrutiinin tulisi olla rauhallinen, eikä sen tarvitse kestää kovin pitkään. Kerro hänelle, että hän tulee viettämään mahtavan, hauskan päivän. Jätä pois kuitenkin sellaiset lauseet kuten “Tulen kaipaamaan sinua”, sillä nämä tulevat vain aiheuttamaan enemmän surua, mikä tekee tilanteesta vaikeamman.
Jos lapsesi alkaa itkeä voimakkaasti, älä kävele takaisin ovelta hänen luokseen, sillä joka kerta kun yrität lähteä, hän tulee itkemään enemmän. Viestitä hänelle vain rauhallisuutta, ja sano että tulet soittamaan.
Jos lupaat soittaa, sinun ei tulisi rikkoa lupaustasi missään nimessä. Soita siis milloin vain saat vapaan hetken, jotta voisit kertoa kuinka häntä rakastat.
Tällä tavalla et estä sitä, että lapsesi kaipaa sinua, mutta hän tulee tuntemaan olonsa turvallisemmaksi joka kerta kun lähdet kotoa. Tämän yksinkertaisen hyvästelyrituaalin avulla lapsesi alkaa nähdä, että sinun poissaolosi on jotakin ohimenevää.
Hän alkaa ymmärtää, että tulet palaamaan. Hyvästien sanominen lapselle on tärkeää siksi, että se auttaa hyväksymään sinusta erossaolon prosessia.
Sano hyvästit siten kuin mielestäsi on tilanteen mukaan parasta. Voit kuitenkin vähentää lapsesi kärsimystä ja lievittää omaa huoltasi tekemällä tämän kuvaamamme tavan mukaan. Pystyt näin lähtemään kotoa rauhallisemmin mielin. Kannattaa siis lakata käyttämästä strategioita, joiden tarkoitus on saada lapsi huijatuksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.
