Lapsen äkillinen aggressiivisuus: miten tulisi suhtautua?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Pedro González Núñez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Jos sinulla on lapsia, oletkin kenties jo useampaan otteeseen nähnyt tämän, eli lapsen aggressiivisuus nousee yhtäkkiä esiin. Ja kenties et ole oikein tiennyt, mistä on kyse ja miten sitä voidaan hillitä. Jatka lukemista, sillä nyt kerromme aiheesta tarkemmin – mitä siis on lapsen äkillisen vihamielisyyden takana ja kuinka tällaisia tilanteita hallitaan?

Lapsen äkillinen aggressiivisuus

Tämä käytös voi olla oire tyytymättömyydestä ja reaktio kyseiseen tunteeseen. Siten se voi olla tavanomaista käytöstä, jonka kautta lapsi osoittaa tyytymättömyyttä tiettyyn tilanteeseen. Tämä on yleisesti ottaen lapsen äkillisen aggression syynä.

Jos huomat tämän tyyppistä käytöstä, sinun kannattaa kysyä itseltäsi, mitä sellaista voisi olla meneillään, joka vihamielisyyden on saanut aikaan. Se voi olla seurausta esimerkiksi siitä, että lapsi ei enää saa katsoa televisiota niin paljon kuin hän haluaa, tai se voi olla esimerkiksi sellaisen rakkauden osoittamisen puuttumista, jota hän tarvitsee.

Toinen syy siihen, että äkillistä aggressiivisuutta ilmenee lapsella, voi olla tunne jostakin vaarasta. Toisin sanoen lapsi tuntee itsensä uhatuksi jonkin asian vuoksi. Käytös voi esimerkiksi olla reaktio johonkin sellaiseen asiaan, josta hän ei pitänyt tai joka sai hänet hämmentymään.

Tällaiset tilanteet voivat saada aikaan seuraavat reaktiot:

• sanallinen aggressiivisuus, kuten esimerkiksi loukkaukset tai äänensävy
• valehtelu, jotta lapsi voisi välttää saamasta rangaistusta
• kiukkupuuskiin turvautuminen, jotta lapsi voisi välttää rangaistuksen.

Milloin erityisesti voi ilmetä äkillistä vihamielisyyttä?

Yksi tilanne, jolloin tämän tyyppistä käytöstä yleensä näkyy, on se kun lapsella on nuorempi sisarus. Kenties syrjäytetyksi tulemisen tunne saa hänet valtaansa ja luo tällaisen reaktion, kun hän tuntee joutuneensa luopumaan roolistaan perheen vauvana.

Aggressiivinen käytös olisi tällöin lapselle keino saada takaisin entinen asema ja valta. Tämän tyyppistä käytöstä näkyy myös usein silloin, kun serkut ja ystävät käyvät kylässä, sillä he saavat aikuisten huomiota.

Miten lapsen aggressiivisuuteen tulee reagoida?

Kun olet havainnut ongelman perimmäisen syyn, on hyvä tietää kuinka kannattaa tämän tyyppiseen käytökseen reagoida. Avainasia on se, että tarjoat ymmärrystä ja jämäkkyyttä, jotta voisit edistää lapsen hyviä käytöstapoja:

• Ymmärrä, mitä lapsellesi tapahtuu. Sinun tarvitsee arvioida, onko pikkuisellasi oikeus vaatia jotakin ja yrittää saada tarpeensa täytetyiksi. Jos olet sitä mieltä, että näin ei ole, älä anna periksi lapsesi oikuille ja vaatimuksille.
• Yritä hillitä häntä. Jos näet, että lapsesi alkaa äkillisesti suuttua, yritä rauhoittaa häntä. Tätä varten pyydä häntä alentamaan ääntään, ja sano ettei hänen tulisi käytäytyä kyseisellä tavalla, ja että sillä on seurauksensa.
• Pysy tiukkana. Muista se, että vanhempien rooli on olla jämäkkä ja olla koskaan reagoimatta oikkuihin myöntymällä niihin. Muuten lapsi tulee näkemään, että jos hän käyttäytyy tällä tavoin, hän saa sen mitä haluaa.
• Kärsivällisyys on toinen avain. Vältä sitä, että menetät malttisi. Näihin tilanteisiin reagoiminen ärtymystä osoittaen ei tule ratkaisemaan mitään. Vanhempina meidän tulee pysyä rauhallisina kaikissa tilanteissa ja pystyä nuhtelemaan lasta rauhallisella tavalla.

Muuta kiinnostavaa tietoa lapsen aggressiivisuudesta

Muista, että lapset suhtautuvat toisiin ihmisiin samalla tavalla kuin heidän vanhempansa. Jos lapsesi näkee, että sinä käyttäydyt rauhallisesti muita kohtaan, hänkin tulee osoittamaan tätä käytöstä ystäviensä kanssa. Mutta jos stoisiin ovat vihamielisiä, lapsesi tulee myös toimimaan tällä tavoin.

Siten meidän tulee olla varovaisia, että emme vastaa aggressiivisuuteen aggressiivisuudella. Tästä on seurauksena sosiaalinen oppiminen koskien vihamielistä käytöstä.

Tällöin lapsi oppii imitoimalla tai tarkkailemalla mallina olevan ihmisen käytöstä. Siksi onkin todella tärkeää, että lapsella on sellaiset vanhemmat, jotka ovat hyviä roolimalleja.

Lopuksi vielä sellainen asia, että tulisi muistaa että lasten kasvattaminen on tehtävä, joka vaatii aikaa ja omistautumista. Vanhempien tulee yrittää päästä yhteisymmärrykseen, jotta lapsen kasvatus ei olisi ristiriitaista niin, että toinen vanhempi tekee yhtä ja toinen sitten aivan päinvastaista.

Jos toinen vanhempi sallii kaiken, ja toinen ei mitään, lapsi tulee hämmentymään, ja todennäköisesti hän tulee kapinoimaan sitä vanhempaa vastaan, joka ei ole salliva.