Lapsen aivojen kehitys ja rakkauden tärkeys

16.9.2019

Oletko koskaan miettinyt, kuinka tärkeää hellyyden ja läheisyyden saanti vauvalle oikeastaan onkaan? Asiasta on paljon tutkimustietoa, ja nykyään tiedetään, että lapsen aivojen kehitys riippuu paljon äidin, isän tai muun tärkeän hoitajan rakkaudenosoituksista.

Lapsen aivojen kehitys ja rakkauden tärkeys

Ensimmäiset kolme vuotta vauvan elämässä ovat ensiarvoisen tärkeät aivojen kehityksen kannalta siksi, että näinä vuosina kehittyvät aivoissa sadat erilaiset järjestelmät. Nämä ovat hyvin merkittäviä ihmisen mielen toiminnan kannalta. Ensimmäisinä vuosina kehittyvät etenkin ne järjestelmät, jotka liittyvät stressin aikana ilmenevään tunnereagointiin.

Sue Gerhardt on brittiläinen psykoterapeutti, joka on erikoistunut vauvojen tutkimiseen. Hänen mukaansa on todella tärkeää, että vauva ei koe paljon stressiä, sillä tämä voi estää aivoissa tapahtuvaa hermosolujen yhteyksien kehittymistä.

Vauvat kokevat itse asiassa stressiä todella helposti, sanoo Why Love Matters -teoksen kirjoittanut Gerhardt. Hän selitti eräässä haastattelussa, että stressi tuottaa kortisolia, ja liika määrä tätä hormonia voi estää hermosolujen yhteyksien kehittymisen vauvan aivoissa.

Erilaiset biokemialliset piirit, joita on ihmisen aivojen yläosissa, alkavat kehittyä lapsella kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Tämä siis tarkoittaa, että ihminen ei synny näiden kanssa, vaan ne joko kehittyvät hyvin tai eivät. Tämä riippuu kokemuksista, hoidosta, valvonnasta ja rakkaudenosoituksista, joita vauva saa hänelle merkittäviltä aikuisilta.

Siksi on hyvin tärkeää, että vanhemmat katsovat lastaan silmiin, hymyilevät, leikkivät vauvan kanssa, pitävät tätä sylissään ja koskettavat tätä. Kaikki nämä asiat tuottavat mielihyvän ja turvallisuuden tunteita, jotka auttavat merkittävästi stressin välttämisessä. Ne hallitsevat myös kortisolitasoja ja mahdollistavat yleisesti ottaen aivojen terveen kehityksen.

Lapsen aivojen kehitys ja rakkauden tärkeys

Rakkaus parantaa vauvan aivojen kehitystä

Kiintymysvanhemmuus on sellainen vanhemmuuden tyyli, joka auttaa lasta kehittämään mekanismeja oman kortisolitason säätelyyn. Kun vauva syntyy, hän ei pysty tekemään tätä omin avuin – hän on riippuvainen äidistään ja muista aikuisista ympärillään, jotta säätely saataisiin tapahtumaan.

Gerhardt on sitä mieltä, että vauvalle se, että hän on erossa huoltajastaan pitkään, voi olla erittäin stressaavaa, sillä hän on riippuvainen tästä oman selviytymisensä kannalta. Siksi vauvan jättäminen yksin sänkyyn voi olla hänelle todella vaikea kokemus.

Gerhardt nimeää muitakin sen tyyppisiä tilanteita, jotka voivat olla todella stressaavia vauvalle, ja näitä ovat muun muassa liika stimuloivien asioiden läsnäolo, kuten esimerkiksi äänet, monta uutta naamaa vaikkapa perhejuhlassa, turhautuminen sekä pelko kaatumisesta, kun vauva yrittää oppia ryömimään tai kävelemään.

Nämä ovat asioita, jotka voivat aiheuttaa paljon stressiä vauvalle, ja jos ajattelet asiaa tarkemmin, nehän ovat stressaavia myös itsellesi – ja kenelle tahansa aikuiselle! Erona on kuitenkin se, että meillä aikuisilla on puolustusmekanismeja, joiden avulla pystymme käsittelemään näiden tilanteiden tuottaman korkean kortisolin määrän.

Kuten tiedätkin, kun aikuinen tuntee olonsa liian rasittuneeksi, hän menee esimerkiksi juomaan kupillisen kahvia tai teetä, soittaa ystävälleen ja valittaa tälle huoliaan, käy kävelyllä tai juoksemassa, lukee hiukan kirjaa… Mutta vauvalla on vain äitinsä ja muut huoltajansa, ja siksi vauvasi itkee, kun lähdet hänen luotaan.

Lapsen aivojen kehitys ja rakkauden tärkeys

Vauva tarvitsee turvallista oloa kehittyäkseen hyvin

Se turvallisuus, jonka vauva koke ollessaan äitinsä sylissä, on aivan yhtä tärkeä asia kuin uni, ruoka tai suojaaminen kylmältä tai miltä tahansa muulta uhalta. Kiintymyssuhdeteorian kehitti aikoinaan englantilainen lastenpsykiatri John Bowlby. Tämä teoria kuvaa, että syntymästä lähtien ja kunnes lapsesta tulee itsenäinen, hän tarvitsee äitinsä (tai jonkun muun hyvin läheisen hoitajan, jonka kanssa hänellä on voimakas side ja joka osaa tulkita lapsen käytöstä ja antaa niitä asioita, joita hän tarvitsee), kehoa, lämpöä, huomiota, hoitoa ja jatkuvaa hellää kosketusta.

Kaikki rakkaus ja hoito, jota annat lapsellesi, edistää sitä, että hänen aivoissaan kehittyy mahtavia yhteyksiä, jotka auttavat häntä tekemään parhaansa monien erilaisten tilanteiden ratkaisemiseksi ja kohtaamiseksi, joita elämä voi tuoda eteen.

Tämä ei ole mitään kaunistelua tai liiottelua, sillä itse asiassa viime vuosina neurologiassa on jo pystytty selvittämään, miten tärkeä se yhteys on, joka on rakkauden osoittamisella sekä vauvan ja hänen äitinsä välille syntyvän siteen kehittymisellä. Tämä siis johtuu siitä, että vauvan aivojen kehittyminen riippuu hänen vuorovaikutuksestaan ulkoisen maailman kanssa, ja etenkin rakkaudenosoituksia sisältävistä suhteista huoltajiin.

On todettu, että rakkaus, jota äiti osoittaa lastaan kohtaan, ja kiintymysvanhemmuus ensimmäisinä lapsen elinvuosina aina viiteen vuoteen asti edistävät pienen ihmisen aivojen kehitystä. Näin esittää muun muassa tutkimus, joka tehtiin St. Louisissa sijaitsevan Washington Universityn lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Kiintymysvanhemmuus on asia, josta on viime vuosina puhuttu paljon. Se jakaa joskus mielipiteitä, ja liikkeellä on monenlaista asiantuntijoiden tietoa. Jos siis olet joskus miettinyt, mikä rooli äidin tai muiden tärkeiden ihmisten läheisyydellä ja rakkauden osoittamisella vauvan aivojen kannalta on, nyt tiedät – se on aivan äärimmäisen suuressa roolissa ihmisen hyvinvoinin kannalta sekä vauva-aikana että myöhemmin.

  • Blanco Paredes, H. (2017). Neuropsicología Infantil. Boletín Científico de La Escuela Superior de Atotonilco de Tula. https://repository.uaeh.edu.mx/revistas/index.php/atotonilco/article/view/2409
  • Ostrosky, F. (2011). Desarrollo del sistema nervioso. Neurociencias.
  • Rosselli, M., Matute, E., & Ardila, A. (2010). Neuropsicología del desarrollo infantil. Editorial El Manual Moderno.
  • Rosselli, M. (2002). Maduración cerebral y desarrollo cognoscitivo. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud.