Kun lapsi vaatii paljon huomiota vanhemmiltaan
On normaalia, että lapsi kaipaa vanhempiensa huomiota ja arvostusta. Ongelmaksi asia muodostuu siinä vaiheessa, kun lapsi vaatii paljon huomiota jatkuvasti. Huomionhakuisuus voi olla suloista, mutta liiallisissa määrissä se voi muodostua tavaksi hallita tilanteita, joissa lapsi tuntee olonsa epävarmaksi.
Monet lapset käyttäytyvät huonosti saadakseen vanhemmiltaan huomiota. Tämä voi olla olla myös lapsen tapa yrittää kontrolloida vanhempiensa elämää. Jos ongelmaa ei ratkaista ajoissa, voi lapsuudessa ja nuoruudessa ilmetä kurinpitoon liittyviä vaikeuksia. Jos vanhemmat sallivat lapsen huonon käytöksen tai jos lapsi saa vanhempiensa huomiota negatiivisella käyttäytymisellä, saattaa lapsi muuttua tulevaisuudessa tyrannimaiseksi.
Vanhempien ei kannata yrittää poistaa lapsen huomion tai arvostuksen tarvetta, sillä se on lapselle biologinen tarve. Kun tällaiset tilanteet käsitellään kunnolla, lapsen huomiontarpeesta voi muodostua hyödyllinen työkalu parantamaan käytöstä.
Lapsen huomionhaun tarvetta ei siis tule poistaa, vaan siihen liittyvä ei-hyväksytty käyttäytyminen tulee korjata. Lapselle voidaan esimerkiksi sanoa seuraavasti, kun hänelle halutaan antaa huomiota oikealla tavalla:
“Kulta, tiedän, että haluaisit minun jäävän maalaamaan kanssasi, mutta olen nyt kiireinen. Jos olet kärsivällinen ja maalaat kymmenen minuutin ajan itseksesi, voin sitten tulla maalaamaan kanssasi hetkeksi.”
Tällä tavoin lapsi saa tarvitsemaansa huomiota, mutta oppii samalla myös odottamaan.
Kun lapsi vaatii paljon huomiota vanhemmiltaan
Tämä riippuu vanhemmista, kuinka paljon he ovat valmiita tarjoamaan lapselleen huomiota. Yleensä lapsi hakee vanhempiensa huomiota niin paljon, kuin vanhemmat ovat valmiita sitä lapselle antamaan.
Vanhempien on tärkeää löytää tasapaino sen välillä, kuinka paljon lapsi vaatii huomiota ja kuinka paljon vanhemmat voivat sitä antaa milloinkin. Lapsen normaalikin huomion kaipuu voi vanhemmista tuntua stressaavalta hektisinä aikoina.
Älä salli lapsen huomion vaatimuksen olla jatkuva tila. Kun lapsi ei saa tarpeeksi tarvitsemaansa huomiota vanhemmiltaan, tämä purkautuu negatiivisena käyttätymisenä, kuten kiukkukohtauksina, ärsyttävänä käytöksenä ja pilkkaamisena.
Lapsen ajatusprosessi etenee näin: “Jos en saa äidin huomiota käyttäytymällä hyvin, niin saan sitä sitten huonolla käytöksellä.” Näin tehdessään lapsi saa käytökselleen negatiivista vahvistamista, ja noidankehä on valmis, sillä tällä tavoin lapsi saa vanhempiensa huomion.
“Ei ole milloinkaan liian myöhäistä onnelliselle lapsuudelle.”
– Tom Robbins
Huomion eri muodot
Aikuisten huomio ja hyväksyntä ovat lapsen tärkein palkkio. Valitettavasti vanhemmat usein epäonnistuvat huomion antamisessaan. Huomiota on kolmea erilaista: positiivista huomiota tai vahvistamista, negatiivista huomiota tai vahvistamista sekä ei lainkaan huomiota.
Kun lapsi saa huomiota ja hyväksyntää käyttäytymällä hyvin, hän saa positiivista huomiota. Positiivinen huomio edistää lapsen positiivista käyttäytymistä.
Positiivinen huomio ilmenee lapsen kehumisena, kannustamisena, läheisyytenä, halauksina ja ylävitosina. Positiivisesta huomiosta lapselle jää hyvä mieli ja se lisää lapsen positiivista käyttäytymistä.
Sen sijaan antaessasi lapselle huomiota hänen käyttäytyessään huonosti, annat hänelle negatiivista huomiota tai negatiivista vahvistamista. Yleensä lapsen ärsyttävä käytös saa vanhemmat antamaan lapselle negatiivista huomiota.
Saatat esittää lapselle uhkauksia, suuttua tai jopa turvautua huutamiseen. Negatiivinen huomio ei kuitenkaan ole lapselle rangaistus vaan palkkio. Se ei rankaise huonosta käyttäytymisestä tai vähennä sitä, vaan sen sijaan lisää sitä.
Myös huomion antamatta jättäminen on yksi vaihtoehto. Kun lapsi ei saa positiivista huomiota vanhemmiltaan, hän vaatii huomiota keinolla millä hyvänsä. Älä siis huomioi lapsen negatiivista käyttäytymistä, vaan huomioi ainoastaan positiivinen käyttäytyminen. Tällä tavoin et vahvista lapsen huonoa käyttäytymistä. Lapsi ei enää käyttäydy huonosti tulevaisuudessakaan, ja lapsi oppii, että ainoastaan hyvin käyttäytymällä saa vanhempiensa huomion.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Nascimento, E. L., & Lustosa, F. (2013). La distinción entre refuerzos positivo y negativo en los libros de enseñanza de análisis de la conducta. Perspectivas em análise do comportamento, 4(1), 10-19.
- Piazza, C. C., Bowman, L. G., Contrucci, S. A., Delia, M. D., Adelinis, J. D., & Goh, H. L. (1999). An evaluation of the properties of attention as reinforcement for destructive and appropriate behavior. Journal of Applied Behavior Analysis, 32(4), 437-449.
