Kokemusperäisen oppimisen tärkeys
Kokemusperäinen oppiminen on kasvatuksellinen lähestymistapa tai menetelmä, jonka avulla lapsi oppii asioita omien kokemustensa perusteella. Kokemusperäisen oppimisen tausta-ajatus on se, että lapsi oppii opetussuunnitelman sisältämiä konsepteja ja sisältöä käymällä läpi erilaisia tilanteita.
Kokemusperäisen oppimisen tunnuspiirteitä
Kokemusperäiseen oppimiseen perustuvan menetelmän mukaan merkityksellinen oppiminen tapahtuu toimintojen kautta. Tässä lähestymistavassa oppilaat saavat osallistua opetukseen aktiivisesti, sen sijaan, että opettelisivat asioita ulkoa tai vain kuuntelisivat luentoja.
Oppilas saa käyttää kaikkia aistejaan sekä päättelykykyään kasvatuksellisissa kokemuksissa, joilla on yhteys todellisiin tilanteisiin.
Kokemusperäinen oppiminen on läheisesti yhteydessä myös muihin aktiivisen oppimisen menetelmiin. Aktiivisen oppimisen menetelmien tavoitteena on saada oppilas aktiivisesti osallistumaan opiskeluun sekä tutkimaan jotain tiettyä ilmiötä tai tilannetta.
Näin on myös haasteisiin, projekteihin, ongelmiin tai mielenkiinnonkohteisiin perustuvan oppimisen sekä Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallin kanssa. Kaikki edellämainitut ovat globaaleja opetus-oppimis- menetelmiä, jotka ottavat huomioon oppilaan yksilölliset tarpeet. Tällä tavoin oppimiseen voidaan sisällyttää suuri määrä erilaisia opetusaiheita.
Kuten jo aiemmin mainitsimme, kokemusperäisen oppimisen tarkoituksena on saada oppilas osallistumaan kokemuksiin perustuviin oppimistilanteisiin. Tämän tuloksena oppilaan tulisi pystyä analysoimaan kriittisesti seurattavana olevaa prosessia sekä siitä opittavia uusia elementtejä, toimintoja sekä konsepteja.
Kokemusperäisen oppimisen hyödyt
- Oppilas oppii hänen ympäristössään tapahtumista kokemuksista sekä tilanteista. Tällä tavoin oppilaalla on laaja käsitys siitä, mitä hän opiskelee.
- Se sopii eri kouluasteille ja eri ikäryhmille, kunhan opetustilanteet ovat tarkkaan suunniteltuja.
- Se tarjoaa merkityksellistä, syväluotaavaa ja pitkäaikaista oppimista.
- Oppilas saa toimia johtavassa roolissa, sillä kokemusperäinen oppiminen kannustaa osallistumiseen, yhteistyöhön sekä sitoutumiseen.
- Se auttaa oppilasta saavuttamaan autonomian omassa oppimisprosessissaan sekä hyväksymään sen, että jokaiseen oppimisprosessiin kuuluu virheiden tekemistä.
- Kasvattajalla on avainasema oppimisessa, sillä hän toimii oppilaan ohjaajana ja neuvojana. On tärkeää, että opettaja luo oppilaisiinsa positiivisen suhteen kohdatakseen oppilaidensa yksilölliset tarpeet.
- Se auttaa lapsen luontaisessa kehityksessä. Tiedon ja eri aihealueiden lisäksi lapsi oppii erilaisia sosiaalisia, kulttuurisia, psykologisia ja henkilökohtaisia ulottuvuuksia ja tekijöitä.
Kokemuksen kautta tapahtuva oppiminen
Kokemusperäinen oppiminen keskittyy kasvatuksellisiin aktiviteetteihin, jotka nivoutuvat kokemuksiin. Toisin sanoen oppilas oppii kouluaineita todellisista, käytännöllisistä ja empiirisistä tilanteista.
Opetuksessa voidaan esimerkiksi hyödyntää roolileikkejä tai ryhmädynamiikan menetelmiä kirjallisuuden tai sosiaalisten taitojen oppimiseksi. Biologian tai fysiikan aineita voidaan opettaa olemalla suoraan yhteydessä luontoon. Psykomotorisia taitoja tai luovuutta voidaan opettaa käyttämällä taiteellista tai musikaalista ilmaisua.
Kokemusperäinen oppiminen ei ainoastaan vaikuta lapsen älylliseen tai aisteihin liittyvään kehitykseen, vaan se kehittää myös lapsen tunnepuolta. Kokemuksiin ihminen liittää aistimuksia ja tunteita, mikä sallii kehittämään ja olemaan yhteydessä persoonansa eri puoliin.
Kokemusperäisen oppimisen tärkeys on siinä, että se hyödyntää kokemuksia oppimisprosessissa. Tämän takia tämä menetelmä on hyvin arvokas ja hyödyllinen tapa oppia.
Kun pystymme ymmärtämään, mitä tietoja, taitoja ja kykyjä tarvitaan missäkin tilanteessa, silloin voimme ymmärtää myös sen, mistä oppimisessa todella on kyse.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Motos, T. (2000). Aprendizaje vivencial. En Bercebal, F., de Prado, D., Laferrière, G. y Motos, T. Con los pedagogos de hoy. Ciudad Real. Ñaque. Sesiones de trabajo pp.134-156.
- Galercep Vidal, A. (2012). La educación vivencial como soporte en la enseñanza del Servicio Comunitario. Universidad Peruana de Arte ORVAL. Recuperado de https://www.academia.edu/17230801/La_educaci%C3%B3n_vivencial_como_soporte_en_la_ense%C3%B1anza_de_la_educaci%C3%B3n_vivencial