Kärsivällisyyden opettaminen lapselle on tärkeää
Kärsivällisyyden opettaminen lapselle on erittäin tärkeää siksi, että näin lapsi pysyy rauhallisempana stressaavissa tilanteissa – joita jokainen meistä kohtaa lukemattomia elämänsä aikana. Tässä artikkelissa kerromme siis, miksi kärsivällisyyden opettaminen on yksi vanhempien perustehtävistä, ja mitä kaikkea hyötyä on siitä, että lapsi oppii kärsivälliseksi.
Kärsimättömyyden vaarat
Moni meistä antaa kärsimättömyyden ottaa vallan erilaisissa tilanteissa, ja näin käy usein etenkin siksi, että moderni yhteiskunta ja elämä siinä on hyvin stressaavaa. Turhautuminen ja ylirasittuminen hallitsevat elämäämme niin suurissa määrin, että moni menettää omien ajatustensa ja tekojensa hallinnan.
Avainasia on tässä omien tunteiden hallinta ja käsillä olevan tilanteen tarkasteleminen. Näin pystytään suhtautumaan asioihin kärsivällisesti.
Nykypäivänä on tavallista, että ihminen kokee hyvin tärkeäksi tehdä ja saada asioita lähes välittömästi. Kuten sanottu, teemme usein arjen asioita niin nopeasti tai voimallisesti, että mielemme lähes sumentuu – ja tällöin ihminen muuttuu niin stressaantuneeksi, että jossakin vaiheessa tilanne ei enää voi jatkua.
Kärsivällisyydessä on kyse siitä, että aivot auttavat kehittämään ja pitämään yllä sietokykyä. Kun ihminen on kärsivällinen, hän hyötyy siitä monilla elämänsä osa-alueilla, kuten esimerkiksi sosiaalisesti ja töissä. Vaikutukset ovat sellaisia, joita kaikki vanhemmat haluaisivat lapsilleen tulevaisuudessa.
Mitä kärsivällisyyden opettaminen antaa lapselle?
Kun lapselle opetetaan kärsivällisyyttä, hän oppii samalla seuraavia asioita:
- Arvioimaan asioita laajemmasta näkökulmasta ja ilman liian nopeaa reagointia.
- Olemaan kohteliaampi muita kohtaan.
- Ymmärtämään monenlaisia tilanteita, jotka vaativat sietokykykyä. Tämä auttaa häntä paitsi lapsuudessa, myös teini-iässä, jolloin kärsivällisyys on korvaamaton asia muuttuvien tunteiden hallitsemiseksi.
- Tunne-elämän vakautta, joka auttaa pysymään riittävän rauhallisena. Hän osaa suhtautua ongelmiin vahvuudella ja hyvällä asenteella.
Älä palkitse lapsen huonoa käytöstä huomiollasi
On tietysti sellaisia lapsia, jotka ovat saaneet huonon kotikasvastuksen. He huutavat ja määräilevät vanhempiaan seuraavaan malliin: “Haluan lähteä pois!” tai “Haluan tuon!”.
Miksi lapsi sitten alkaa käyttäytyä näin? Siksi, että hänellä ei ole tarvittavaa kärsivällisyyttä. Tämä johtuu osittain siitä, että vanhemmat eivät ole joko käyttäneet aikaa sen opettamiseen tai sitten asia on jostakin muusta syystä jäänyt oppimatta.
Sillä lapsi vaatii yleensä saada useita asioita ja yrittää saada vanhempansa antamaan nämä hänelle, on erittäin tärkeää opettaa hänet olemaan kärsivällinen. Älä siis anna lapselle hänen haluamiaan asioita välittömästi, äläkä tee näin etenkään silloin, kun hän ei pyydä niitä kohteliaasti.
Yksi asia kärsivällisyyteen liittyen, joka tulisi aina muistaa, on se että usein lapsi tarkkailee ja matkii omien vanhempiensa käytöstä. Aivan ensimmäinen askel kärsivällisyyttä kohti on siis se, että vanhemmat ovat hyviä esimerkkejä myös tässä asiassa. Lasta kannattaa aina opettaa oman esimerkin kautta.
Kun pienesi kasvaa, hän tulee varmasti olemaan kiitollinen siitä, että vanhemmat näkivät aikoinaan suuresti vaivaa hänen kärsivällisyytensä kehittämiseksi.
Toivottavasti pystyt saamaan apua näistä neuvoista, mikäli mietit miten muokata lapsistasi kärsivällisempiä. Ja nyt tiedät myös, miksi tämä ominaisuus on elämässä niin tärkeä asia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Baeza, S. (1999). El rol de la familia en la educación de los hijos. Psicología y Psicopedagogía. https://racimo.usal.edu.ar/4538/1/1200-4242-1-PB.pdf
- Gayoso, E. B. (2011). Volver a la ternura. Phainomenon, 10(1), 25-39. https://revistas.unife.edu.pe/index.php/phainomenon/article/view/339
- Isaacs, D. (2003). La educación de las virtudes humanas y su evaluación (No. 370.034 Is14e Ej. 1 022524). EUNSA.
- Savater, F. (2001). El valor de educar. Educere, 5(13). https://www.redalyc.org/html/356/35601319/
- Shapiro, L. E. (2002). La salud emocional de los niños (Vol. 16). Edaf.
- Snel, E. (2013). Tranquilos y atentos como una rana: la meditación para los niños con sus padres. Editorial Kairós.