Äitinä on tärkeää elää hetkessä - Äitiyden Ihme
 

Äitinä on tärkeää elää hetkessä

Äitinä on tärkeää elää hetkessä

Viimeisin päivitys: 23 heinäkuuta, 2018

Lapsen saapuminen laittaa kaiken elämässä uusiksi. Hän on lahjamme, hän antaa toivoa ja iloa, ja hän on yksinkertaisesti paras asia, joka meille koskaan on tapahtunut. Unelmoimme vanhempina myös jatkuvasti yhteisestä tulevaisuudestamme hänen kanssaan.

Sosiologit ja psykologit muistuttavat meitä usein eräästä ongelmasta, joka on erityisesti nykyajan modernin yhteiskunnan ilmiö. Olemme usein kyvyttömiä olemaan läsnä nykyhetkessä – emme siis pysty hyödyntämään sitä hetkeä, joka on käsillä juuri nyt.

Olemme monimutkaisia ja saatamme olla niin pakkomielteisiä menneisyyden suhteen, että vaivumme masennukseen.

Voimme myös keskittyä liikaa tulevaisuuteen, jota ei ole vielä tapahtunut. Tämä pakottaa meidät pysymään kiinni ja jumissa sietämättömässä ahdistuksen verkossa.

Ei ole helppoa elää hetkessä, eikä näin ole etenkään silloin, kun kaikki ympäröivä on niin kovin vaativaa ja pakottaa meidät asettamaan monia konkreettisia tavoitteita huomispäivälle. Ympäristö myös muistuttaa meitä menneistä virheistämme.

Onnellisuus on siinä, mikä on juuri nyt tässä. Tämä on asia, jonka useimmat äidit saavat selville sillä hetkellä, kun he synnyttävät. Ja isätkin ymmärtävät tämän, kun he pitävät omaa pientä sylissään.

Äkkiä jokin muuttuu. Kyseessä on kuin soittorasia, joka avautuu ja kutsuu ihmisen pysähtymään ja miettimään rasian ja musiikin kauneutta. Sitä kauneutta, jonka pieni ja täydellinen lapsi tuo, ja joka sitoo meidät nykyhetkeen.

Menneisyyteni on tärkeä, mutta se ei määritä minua – sen sijaan lapseni määrittää ytimeni sekä aitouteni ihmisenä.

kasvatus

Virheet ovat menneisyyteen pysyvästi kirjoitettuja. Ne muistuttavat meitä niistä vääristä poluista, joille käännyimme, mutta myös niistä loistavista asioista, jotka saimme selville. Ihmiset koostuvat tarinoista, pienistä pisaroista nostalgiaa ja joskus myös suurista annoksista katumusta.

Minkään asian menneisyydessä ei tulisi olla tärkeä silloin, kun ensimmäinen lapsi syntyy. Kun syntymä on lopultakin totta, se keventää kaikkien menneisyyden virheiden taakkaa ja kaikkia niitä kipeitä muistoja suhteista, jotka päättyivät huonosti. Se keventää kaikkia niitä vääriä valintoja, joita olemme tehneet.

Lapsi on tyhjä kanvas, uusi tili, ja hän poistaa menneisyyden kivut. Hän on se voima, joka vie onnellisuutta eteenpäin ja joka työntää meitä kohti parempaa tulevaisuutta.

Älä anna eilisen taakkojen määrittäää nykyhetkeäsi. Joskus perhetausta tai menneisyyden haavat, jotka liittyvät vaikeaan lapsuuteen tai vanhemman etäisyyteen, pelottavat meitä vanhempia ja uusia äitejä.

  • Meidän tulee “parantaa” itsemme, jotta voisimme olla hyviä vanhempia. Tämä on prosessi, joka vaatii aikaa  ja huolellista työtä, mutta on kuitenkin tärkeää, että tämä prosessi viedään läpi.
  • Muista, että huonot isät ja äidit ovat niitä, jotka kohdistavat omat turhautumansa lapsiinsa. He ovat niitä vanhempia, jotka eivät pysty parantamaan omia menneisyyden haavojansa.

Meidän tulisi yrittää välttää tällaisia haitallisia dynamiikkoja omien lastemme kanssa.

Lapseni täyttää nykyhetkeni projekteilla ja tekee siitä paljon kauniimman.

lapsi leikkii

Tiedämme kaikki, että synnyttäminen ja lapsen kasvattaminen eivät ole mikään ihan pieni ja helppo homma. Nykyhetkestä tulee monimutkaisempi ja intensiivisempi ihan uudellla tavalla, kun on pakko selvittää, miksi vastasyntynyt itkee.

Saatat jopa olla niin uupunut, että loputtomat unen tunnitkaan eivät voi sinua virkistää. Kaiken tämän keskellä sinulla on silti voimaa imettää, kylvettää vauvasi, viedä hänet lääkäriin ja saada hänet nauramaan.

Nykyhetki on joskus vaikea, mutta sen palkintona on kauneus, sillä se saa sinut tuntemaan olosi ihmeelliseksi ja joskus jopa taianomaiseksi. Nykyhetkesi lapsen kanssa on oikea kaleidoskooppi, jossa on vaihtuvia tunteita, ja nämä ovat joskus hyvinkin yllättäviä.

Sanot itsellesi, että et pysty tekemään kaikkea mitä pitäisi, mutta onnistut kuitenkin saavuttamaan kaiken tämän ja vielä enemmänkin. Ja se saa sinut tuntemaan itsesi äärimmäisen ylpeäksi.

Äitiys ja isyys ovat seikkailuja, joihin kukaan ei usko olevansa valmis. Jokainen päivä on kuitenkin uusi, ja jokainen hetki voi näkyä onnellisena lapsena – siinä pienessä ihmisessä, joka kasvaa terveenä, vahvana, iloisena, vallattomana ja kauniina.

Ilman pelkoa tulevaisuudesta olen paljon vahvempi.

äiti ja lapsi

Pelkoa huomisesta? Ei ollenkaan! Huominen on nyt unelmiin puettu, ja sen päällä ovat toivon värit ja se kulkee rohkeuden voimalla.

Olet nyt paljon vahvempi ihminen – olet saanut selville tämän lapsesi saavuttua. Nyt ei enää ole mitään pelkoja tai epävarmuuksia, jotka sisälläsi asustaisivat.

Mielessäsi on vain varmuuksia – varmuutta siitä, että haluat antaa parasta lapsellesi. Varmuutta siitä, että tulet kohtaamaan jokaisen uuden päivän ihmisenä, joka taistelee tavoitteidensa eteen tarjotakseen perheelleen parasta.

Tulevaisuus ei enää pelota sinua, sillä elät elämääsi intensiivisesti ja nykyhetkessä. Luot elämääsi päivä päivältä ja hetki hetkeltä rauhallisessa ja varmassa universumissa, jossa voit nauttia ajastasi lapsesi kanssa.

Pelko ei lymyile niissä nurkissa, joissa on valoa, energiaa ja elinvoimaa. Elämässäsi ei ole mitään synkkiä kuiluja, ja olet nyt itse oma toivon moottorisi, kuten myös lapsesi päivittäinen motivaation lähde.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.