Keskosvauvan ravitsemus
Keskoset vaativat erityistä hoitoa, ja tässä erityisen tärkeässä roolissa on keskonvauvan ravitsemus. Oikeanlainen ravinto mahdollistaa sen, että keskonen jatkaa kasvamistaan samaan tahtiin kuin jos eläisi edelleen kohdussa.
Miten keskosuus määritellään?
Keskosella tarkoitetaan lasta, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 37. Raskauden keston laskeminen aloitetaan odottavan äidin edellisten kuukautisten alkamispäivästä.
Keskosuus voidaan jakaa vielä alaluokkiin:
- Äärimmäisen ennenaikaisesti syntynyt keskonen:
Vauva on syntynyt ennen 28. raskausviikkoa - Todella ennenaikaisesti syntynyt keskonen:
Vauva on syntynyt ennen 28.-32. raskausviikkoa - Kohtalaisen ennenaikaisesti syntynyt keskonen:
Vauva on syntynyt ennen 32.-34. raskausviikkoa - Myöhään ennenaikaisesti syntynyt keskonen:
Vauva on syntynyt ennen 34.-37. raskausviikkoa
Oikeanlainen keskosvauvan ravitsemus
Yhdysvaltain lastenlääkärien akatemian ravitsemustieteellinen komitea tarjoaa määritelmän keskosvauvan oikeanlaiselle ravitsemukselle. Komitean mukaan oikeanlainen keskosvauvan ravitsemus on sellaista, joka mahdollistaa keskosen kasvun samanmukaisesti, mitä vauva kasvaisi kohdussa ollessaan. Ravinnon ei tulisi rasittaa keskosvauvan vielä kehittymättömiä aineenvaihdunnallisia ja ulostukseen liittyviä funktioita.
Vauvan, joka on syntynyt ennenaikaisesti 34.-37. raskausviikolla, on vielä hankalaa syödä rintaa tai imeä ravintoa tuttipullosta. Tämä johtuu keskosvauvan vaikeuksista imemisen, hengittämisen ja nielemisen suhteen.
Tämän takia keskosvauvan tulee mahdollisesti saada tarvittava ravinto suonensisäisesti. Keskosen vahvistuessa vauva voi alkaa saada äidimaitoa tai äidinmaidonkorviketta nenämahaletkun avulla.
Lääkäri asettaa nenämahaletkun vauvan nenästä tai suusta vatsaan. Maidon määrää kasvatetaan hyvin hitaasti, etenkin jos kyseessä on hyvin ennenaikaisesti syntynyt keskosvauva. Tämä alentaa keskosen riskiä sairastua suolistolliseen tulehdukseen nimeltä nekrotisoiva enterokoliitti.
Äidin rintamaito
Vastasyntyneen vatsa sulattaa parhaiten äidin rintamaitoa. Keskosvauva voi saada sitä nopeammin putken kautta ja pienemmissä määrin verrattuna keinotekoiseen äidinmaidonkorvikkeeseen. Äidinmaidon osmolaliteetti on alhaisempi, se on nimenomaisesti ihmiselle tarkoitettua sekä sisältää tärkeitä puolustusjärjestelmälle hyödyllisiä ominaisuuksia. Äidinmaito on yksi mahdollinen tekijä taistelussa vastasyntyneen nekrotisoivaa enterokoliittia vastaan.
Lisäksi tutkimukset osoittavat, että ihokontaktissa olevan keskosvauvan ruokkiminen äidinmaidolla alentaa vauvan riskiä saada nosokomiaalisia infektioita. Pysyvästi äidin kanssa ihokontaktissa olevaa vauvan olemista kutsutaan myös kenguruhoidoksi. Keskosvauva tulisi saada kenguruhoitoon niin pian kuin on lääketieteellisesti mahdollista, ja hoidon tulisi olla jatkuvaa ja kestää mahdollisimman pitkään.
Äidin iho erittää erityistä immunoglobuliini A:ta bakteereja vastaan, jotka tekevät yhteistyötä vastasyntyneen vastaavien vasta-aineiden kanssa. Tällä tavoin vauvaa voidaan suojella bakteereilta, jotka aiheuttavat nosokomiaalisia infektioita.
Äidinmaidon koostumus
Äidinmaidon koostumus riippuu siitä, onko vauva syntynyt ennenaikaisesti vai täysaikaisesti. Ensimmäisten 24:n raskausviikon aikana keskosvauvan äiti tuottaa maitoa, jonka koostumus mukautuu vauvan ravinnollisiin tarpeisiin. Äidinmaidosta puuttuu tällöin ainoastaan hieman kalsiumia ja fosforia.
Keskosen saavuttaessa 4-6 viikon iän, hänen tulisi saada lisäravintoa äidinmaidon lisäksi. Tässä iässä vauva on tarpeeksi kypsä saadakseen lisäravinnon sisältämiä mineraaleja ja proteiineja.
Lisäksi lisäravinto sisältää kalsiumia ja fosforia. Tämä minimoi alhaista luuntiheyttä sekä biokemiallista riisitautia, joita voi ilmetä niillä keskosvauvoilla ensimmäisten elinviikkojen aikana, jotka saavat äidinmaitoa.
Keskosvauvan äidin tuottama maito sisältää erilaisia aminohappoja, jotka ovat välttämättömiä vauvan kehittyvälle keskushermostolle. Koska äidin rintamaito sisältää runsaasti erilaisia ravintoaineita, sitä pidetään tärkeänä vauvan puolustusjärjestelmän kannalta.
Rintamaito sisältää lisäksi keski- ja pitkäketjuisia rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä aivotoiminnan kannalta. Maito sisältää enemmän kolesterolia kuin täysikäisen vauvan äidin tuottama rintamaito sekä äidinmaidonkorvikkeet.
Muita tärkeitä keskosvauvan ravitsemukseen liittyviä tekijöitä
Keskosvauvan nesteen saamisesta on pidettävä erityisen hyvää huolta, sillä keskosen on vaikeampi pitää nestetasapaino oikeanlaisena. Keskosvauva on hyvin altis nestehukalle, mutta myös ylinesteytykselle.
Jotkut keskoset joutuvat jatkamaan lisäravinnon nauttimista vielä sairaalasta lähtönsä jälkeenkin. Imetettävälle vauvalle tämä voi tarkoittaa yhtä tai kahta vahvennettua rintamaitopulloa päivässä, kuten myös rauta- sekä D-vitamiinilisiä.
Jotkut keskosvauvat tarvitsevat enemmän lisäravintoa kuin toiset. Jotkut keskoset eivät pysty syömään tarpeeksi maitoa saadakseen tarvittavat kalorit kasvaakseen kunnolla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bracho Blanchet E., Torrecilla Navarrete ME., Zalles Vidal C., Ibarra Rios D., et al., Factores pronóstico para mortalidad en neonatos con enterocolitis necrosante prognostic factors related to mortality in newborns with necrositing enterocolitis. Cirugía y Cirujanos, 2015. 83: 286-291.
- Elizabeth Berrington J., Zalewski S., The future of probiotics in the preterm infant. Early Hum Dev, 2019. 135: 75-81.
