Vauvan syntymä vahvistaa vanhempien välistä rakkautta
Vauvan syntymä ei välttämättä aiheuta kriisiä parisuhteessa. Päinvastoin, tämä vaihe elämässä merkitsee parisuhteen ja pariskunnan elämän kehittymistä ja eteenpäin menemistä. Vauvan syntymä vahvistaa vanhempien välistä rakkautta sekä perhesiteitä.
Kaikki kuitenkin riippuu vanhempien omasta asenteesta. Vanhempien kypsyys omaksua vauvan syntymä osana elämää ja suurena vastuuna, ovat avainasemassa siinä, miten lapsi tulee vaikuttamaan pariskunnan elämään.
Lapsi on lahja, mutta samalla lapsi muuttaa vanhempien tuttuja tapoja ja rutiineja. Kun vauva syntyy, kaikki huomio pyörii hänen ympärillään, jättäen vanhempien välisen parisuhteen taka-alalle. Jos tilannetta ei käsitellä kunnolla, parisuhde saattaa ajautua ongelmiin, kuten esimerkiksi rakkauden hiipumiseen.
Seuraavassa esittelemme joitakin neuvoja, joiden avulla suojelette puolisosi kanssa parisuhdettanne tullessanne vanhemmiksi.
Vauvan syntymä voi vahvistaa parisuhdetta
Raskaus ei ratkaise parisuhdekriisiä
Ensinnäkin, molempien parisuhteen osapuolten tulee olla selvillä siitä, että päätös hankkia lapsia on yhteinen, tarkkaan harkittu ja yksimielinen.
Lapsen hankkimisen tulisi olla luonnollinen pariskunnan elämän kehityssuunta ja perustua yhteiseen haluun jakaa ja konkretisoida parin välinen rakkaus ja omistautuneisuus. Jos näin ei ole, asiat voivat muuttua nopeasti huonompaan suuntaan. Jos raskaus on yritys korjata kriisissä oleva parisuhde, ollaan pahasti hakoteillä.
Yhteistyö
Lapsesi on yhteistyön tulos, ja samoin synnytystä edeltävien yhdeksän kuukauden tulisi olla tulevan äidin ja isän yhteistyötä – lapsella on kaksi vanhempaa syystä. Äidin tulee ottaa isä osaksi raskausprosessia ja sallia hänen osallistua siihen – molempien tulee omaksua uudet roolinsa vanhempina.
Isän tulee olla tietoinen siitä, että varsinkin ensimmäisinä vauvan syntymän jälkeisinä viikkoina, äiti ja lapsi ovat ykkösprioriteetti. Tuen ja kumppanuuden tarjoaminen ovat arvojärjestyksen kärjessä.
Romantiikka ja seksuaalisuus
Erotiikan ja kynttiläillallisten ei tarvitse täysin siirtyä vaippojen ja tuttipullojen tieltä. Päinvastoin, kun uudet rutiinit ovat vakiintuneet ja vauvalle on muodostunut säännöllinen vuorokausirytmi, vanhemmat voivat ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti vauvan ollessa nukkumassa.
Vanhemmat voivat löytää uudelleen yhteyden toisiinsa syömällä yhdessä päivällistä kotona, katsomalla elokuvaa tai vain keskustelemalla, niin kuin tekivät ennen lapsen syntymää.
Pidä itsestäsi huolta – sisäisesti ja ulkoisesti
Äiti on käynyt juuri läpi hormonien myllerryksen ja on parhaillaan kaikkein haavoittuvaisimmillaan. On tärkeää, että äiti ei unohda itseään. Tässä vaiheessa on tärkeää pitää itsestään huolta, hemmotella itseään sekä pitää huolta myös ulkoisesta olemuksestaan.
Olet äiti, mutta olet myös ennen kaikkea nainen, jonka pitää löytää aikaa myös omalle hyvinvoinnilleen.
Käykää yhdessä kävelylenkeillä
Vanhempien ei tarvitse jäädä kotiin sisälle nyhjöttämään, kunnes lapsi on täyttänyt vuoden. Päinvastoin, on hyväksi, että perhe tekee yhdessä kävelylenkkejä, vaikkapa puistoissa tai rannalla. Tämä stimuloi lasta, ja on tärkeä erityinen hetki koko perheelle.
Kommunikaatio
Rehellinen keskustelu on tärkein tapa vahvistaa vanhempien välistä suhdetta. Kerro kumppanillesi tunteistasi rohkeasti, sillä se auttaa voittamaan mahdolliset parisuhdekriisit.
Tulee muistaa, että vanhemmat eivät ole ajatustenlukijoita. Jos vanhemmat eivät keskustele huolistaan keskenään, toinen osapuoli ei voi silloin tietää, mikä toista painaa.
Yksi tärkeimmistä vanhempien keskinäistä suhdetta vahvistavista tekijöistä on huumori – nauramisesta nauttivalla pariskunnalla on taatusti vahva yhteys toisiinsa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.